16.2.2020 **** Etusivulle

Journalistisia muistoja vuosikymmenten varrelta, Osa 6

Tapani Lausti

Kenties mielenkiintoisin ystävyys Lontoon vuosinaní puhkesi, kun tutustuin unkarilaissyntyiseen marxilaiseen filosofiin István Mészárosiin. Ensimmäisen kerran Christine ja minä istuimme iltaa Istvánin ja hänen italialaisen vaimonsa Donatella Morisin asunnossa Lontoossa. Läsnä oli myös tunnettu puolalais-amerikkalainen kirjailija ja journalisti Daniel Singer. Sittemmin István ja Donatella muuttivat Rochesteriin, missä myös vierailimme. Donatellan kuoltua István muutti Ramsgateen. Viimeisen kerran tapasin Istvánin yhdessä nuoren tietokirjailijan Tamas Matekovitsin kanssa tuossa Ramsgaten talossa. István kuoli vuoden 2017 lokakuussa 86-vuotiaana.

Mészárosilla oli monivuotinen työsuhde amerikkalaiseen vasemmistolaiseen kustantamoon ja aikakauslehteen Monthly Review'hin. Istvánin viimeiseen artikkelikokoelmaan The Necessity of Social Control kirjoittamassaaan esipuheessa Monthly Reviewin päätoimittaja John Bellamy Foster luonnehti häntä yhdeksi historiallis-materialistisen perinteen suurimmaksi filosofiksi. "Hänen tuotantonsa on aikanamme liki ainutlaatuiista siinä syvällisyydessä, jolla hän analysoi Marxin vieraantumisteoriaa, pääoman rakenteellista kriisiä, Neuvostoliiton mallisten jälkivallankumouksellisten yhteiskuntien romahtamista ja sosialismiin siirtymiselle välttämättömiä olosuhteita."

Mészárosin kuoltua Monthly Reviewiin pääkirjoituksessa todettiin: "On vaikeata arvioida kokonaisvaltaisesti Mészárosin työtä jo sen laajuuden js syvällisyyden vuoksi. Hän halusi myös pitää kiinni pyrkimyksistä ymmärtää strategisesti siirtymistä sosialismiin, mitä hän nimitti "Vuoreksi jolle meidän on kiivettävä". Kukaan muu aikamme filosofi ei ole päässyt yhtä pitkälle filosofian yhdistämisessä poliittis-taloudelliseen kritiikkiin tai systemaattisessa pohdinnassa sosialismia kohti etenemisestä."

Mészárosin työn ihailijoita oli Venezuelan edesmennyt presidentti Hugo Chávez, joka oli jo saanut maininnan Istvánin suurteoksessa Beyond Capital. Tuon teoksen innoittamana Chávez kehitti omïa ajatuksiaan sosialismiin siirtymisestä. Hän halusi tuotannon sosiaalista omistusta, tuotannon saamista työntekijöiden hallintaan ja kulutuksen kanavoimista yhteisöllisiin tarpeisiin. Chávez omaksui Mészárosilta ajatuksen läpeensä demokratisoidusta itsehallinnollisesta järjestelmästä.

Vuonna 2008 Mészárosille myönnettiin venezuelalainen kunniapalkinto, jota István piti suurimpana hänelle myönnetyistä kunnianosoituksista. Luovutustilaisuudessa Chávez luonnehti Mészárosia yhdeksi aikamme “loistavimmista ajattelijoista”. Chávez suositteli aina kaikille Istvánin edellä mainittua Beyond Capital -kirjaa. Presidentti sanoi Mészárosin ajattelun herättäneen myönteistä huomiota Venezuelassa. Edellä mainitussa artikkelikokoelmassa The Necessity of Social Control on yksi Chávezille omistettu luku otsikolla "Reflections on the New International".

Hugo Chávezin ja Mészárosin ystävyys voi tuntua oudolta niiden suomalaisten kommentaattorien mielestä, jotka ovat yhtyneet Chávezin parjaajiin. Monet näyttävät hyväksyvän väitteet, joiden mukaan Chávez oli suuruudenhullu diktaattori, joka alkoi tuhota maataan sen perustuksia myöten. Tämän näkemyksen omaksuneet ihmiset katsovat Venezuelan ajautuneen maan johdon aiheuttamaan poliittiseen ja taloudelliseen katastrofiin. Suomessakin on leimattu ”hyödyllisiksi idiooteiksi” ne vasemmistolaiset, jotka eivät ole halunneet myöntää, että Venezuelassa on ollut meneillään pienen vähemmistön terrori maan suurta enemmistöä kohtaan.

Tietysti Venezuela on vielä kaukana Chávezin tavoitteiden toteutumisesta, vaikkakin monet paikalliset kommuunit näyttävän toimivan. Yhdysvaltain ja sen liittolaisten toimeenpanema taloussaarto on syventänyt kansalaisten elämän vaikeuksia. Asiantuntijoiden mukaan saarto on myös aiheuttanut 40 000 ihmisen kuoleman. Venezuelan ahdinkoa on lännen propagandan tuella helppo selittää pelkästään Chávezin ja Maduron virheillä. Irtautuminen Yhdysvaltain ja sen liittolaisten tuhoisasta otteesta ei ole helppoa. Koko maailmaa hallitsemaan pyrkivät epäinhimilliset voimat ovat valmiita mihin tahansa hirmutekoihin.

Mészáros totesi, että yhä suuremmat ihmisjoukot ovat kuitenkin alkaneet ymmärtää yhteiskuntiemme todellista luonnetta, vaikka joukkotiedotusvälineet ovatkin enimmäkseen vallitsevan ideologian talutusnuorassa. Ennen pitkää työntekijöiden on siirryttävä puolustuksellisista menettelytavoista sellaisiin kansalaisliikkeisiin, jotka kykenevät asettamaan kyseenalaiseksi yhteiskuntiemme hierarkiat. Mészárosin mukaan vain tuotannosta vastaavat työntekijät voivat saada aikaan radikaaleja muutoksia, koska heillä on tukahdutettua energiaa ja halua saada elämästä suurempaa tyydytystä.

Pääoman hallitseman järjestelmän vaarat näkyvät maailman vahvimman valtion, Yhdysvaltojen, aggressiivisessa käyttäytymisessä. Yhdysvallat pyrkii pitämään muuta maailmaa otteessaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, myös sodalla. Yhdysvaltain väestö on vain neljä prosenttia maailman väestöstä, mutta maa käyttää neljänneksen maailman energiasta ja luonnonvaroista. Näin ollen amerikkalaisen pääoman näkökulmasta on rationaalista pyrkiä hallitsemaan maailmantaloutta. Tämän ahtaan rationaalisuuden takana on kuitenkin äärettömän vaarallista irrationaalisuutta, joka ajaa maailmaa hallitsemattomiin konflikteihin, Mészáros varoitti. Ei ole sattumaa, että vaarallisimmat konfliktit raivoavat öljyntuotantoalueilla Lähi-idässä. Amerikkalaiset geostrategit tähtäävät myös Venäjän ja Kiinan hallitusten kaatamiseen tai näiden maiden pirstomiseen, ovathan nämä kaksi maata suurimmat esteet amerikkalaiselle hegemonialle.

Läntiset ”demokratiat” enimmäkseen myötäilevät Yhdysvaltain hegemonisia pyrkimyksiä. Pinnan alla on kuitenkin eturistiriitoja. Viime aikoina eurooppalaiset kapitalistit ovat seuranneet epäluuloisina Yhdysvaltain käyttäytymistä Ukrainassa. Saksalaiset ja ranskalaiset suuryritykset ovat menettäneet valtavia tilauksia venäläisiltä ostajilta Washingtonin vaatimien pakotteiden vuoksi. Jo kauan ennen tätä kriisiä Mészáros ennusti, että ennemmin tai myöhemmin suurvaltojen eturistiriidat tulevat näkyviin.

Mitä taas tulee Yhdysvaltain uskomattoman suuriin sotamenoihin, Mészáros piti ehdottoman varmana, että maa ajautuu lähiaikoina maksukyvyttömyyteen. Näin Mészáros: ”Milloin tämä tapahtuu ja minkä muodon se saa, on mahdotonta tällä hetkellä sanoa, mutta kaikki vaihtoehdot ovat rajuja. On vain kaksi varmaa asiaa. Ensimmäinen on se, että Yhdysvaltain maksukyvyttömyys vaikuttaa syvästi planeettamme kaikkien ihmisten elämään. Toinen on se tosiasia, että Yhdysvallat pyrkii pitämään kiinni johtoasemastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla pakottaakseen muun maailman maksamaan amerikkalaisten velat niin kauan kuin tämä on suinkin mahdollista.”

Mészáros oli aina itsenäinen ajattelija, joka ajautui vaikeuksiin jo Unkarissa valtaan tulleiden kommunistien ahdasmielisessä maailmassa. Hän oli vähällä joutua erotetuksi Budapestin Eotvos-yliopistossa puolustettuaan tunnettua marxilaista filosofia György Lukacsia, joka oli joutunut kommunistien silmittömän vihanpidon kohteeksi. Vuoden 1956 lopulla István joutui lähtemään Unkarista. Hän ja Lukacs olivat kuitenkin jatkuvassa yhteydessä jälkimmäisen kuolemaan asti vuonna 1971.

Useiden akateemisten virkojen jälkeen Mészáros päätyi Englannissa Sussexin yiopiston filosofian professoriksi. Vuonna 1971 hän sai Isaac Deutscher -muistopalkinnon teoksestaan Marx's Theory of Alienation. Seuraavana vuonna hän oli kansainvälisen riidan aiheena, kun kanadalaiset viranomaiset eivät myöntäneet hänelle viisumia väittäen häntä "turvallisuusriskiksi". Syntyneen kohun jälkeen Mészáros kuitenkin pääsi maahan ja toimi Yorkin yliopiston vanhempana filosofian professorina. Kolmen vuoden jälkeen hän palasi Sussexiin. Hän jäi eläkkeelle emeritus professorina vuonna 1991. Vuonna 1996 Mészáros valittiin Unkarin tiedeakatemian jäseneksi. Edellisenä vuonna hän oli julkaissut hänen tärkeimpänä pidetyn teoksensa Beyond Capital:Toward a Theory of Transition.

Mészáros oli vuosikymmenten ajan varoittanut maailman olevan ajautumassa itsetuhoon. Pääoman rakenteellinen kriisi heittää varjon nyky-yhteiskuntien ylle. Vaikeudet vain syvenevät, koska pääoman uusiutumisvaikeudet tekevät reagoimisen poliittisen järjestelmän kriiseihin vaikeaksi. Hillitön leikkauspolitiikka ilmentää pääoman kykenemättömyyttä jatkaa sodanjälkeistä hyvinvointipolitiikkaa. Näin pääoman hallitseman järjestelmän luontainen aggressiivisuus nousee pinnalle. Tämä yhteiskuntajärjestelmä on aina evännyt työntekijöiltä mahdollisuuden luoda demokraattisia työpaikkoja, joissa työntekijät voivat vapaasti ilmentää luovia kykyjään. Kun tällaisen demokraattisen järjestelmän kiireellisyys alkaa olla suurten ihmisjoukkojen mielessä, vapauksia tukahduttava politiikka alkaa saada yhä tiukempia muotoja. Monissa maissa on alettu turvautua mielenosoituksia rajoittavaan lainsäädäntöön.

Poliitikot varoittavat kansalaisia ”populistisesta” radikalismista. Talouden kasvuun päästään kuulemma ”vakaissa oloissa”. Kasvu edellyttää niinikään julkisen talouden leikkauksia. Mészáros letkauttaa tähän, että elintason alentuessa kansalaisten on siis unohdettava esimerkiksi asevarusteluun käytetyt tähtitieteelliset summat. Järjestelmä ei myöskään kykene tekemään eroa taloudellisen edistyksen ja luonnonvarojen tuhlaamisen välillä. Talouden kasvua ei saada aikaan vahingoittamatta maapallon elinehtoja. Mészáros kirjoitti jo vuosikymmeniä sitten ”kestävän kehityksen” tärkeydestä.

Mészáros analysoi kysymystä näin: ”Edessämme olevaan kestävän kehityksen suureen haasteeseen ei voi vastata ellemme kykene poistamaan sosiaalisen uusiutumisprosessimme vastakohtaisuuksia, jotka asettavat yhteiskunnalliselle kehitykselle ahtaat rajat. Tämän vuoksi kysymystä olennaisesta tasa-arvoisuudesta ei omana aikanamme voida enää välttää kuten ennen. Kehityksen kestävyys tarkoittaa sitä, että todella hallitsemme elintärkeitä sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia prosesseja, joiden avulla ihmiset eivät ainoastaan selviä hengissä vaan nauttivat tyydyttävästä elämästä omien suunnitelmiensa mukaisesti. He eivät olisi arvaamattomien luonnonvoimien tai kyseenalaisten sosiaalitaloudellisten olojen armoilla. Nykyinen sosiaalinen järjestelmämme perustuu pääoman ja työvoiman rakenteelliseen vastakohtaisuuteen. Siksi se tarvitsee ulkopuolista kykyä hallita kaikkia vastahakoisia voimia. Vastakohtaisuudet ovat olennainen osa tällaista järjestelmää, vaikka se tuhlaisi pystyssä pysyäkseen miten paljon hyvänsä inhimillisiä jataloudellisia voimavaroja.

Suomessa Mészárosin elämäntyö on jo kutakuinkin unohdettu. Tamas Matekovits toteaa, että vuoteen 1989 asti Mészárosin teokset olivat yliopistojen kirjastojen perustavaraa. Helsingin yliopiston kirjastosta ei löydy useasta sen jälkeen julkaistusta Mészárosin teoksesta ainuttakaan.

Matekovits tiivistää Mészárosin ajattelua näin:

Mészáros kiinnittää heti Pääoman tuolle puolen -teoksensa aluksi huomion Marxin pääteoksen nimeen. Marx kirjoittaa pääomasta eikä kapitalismista. Ilman pääomaa ei ole kapitalismia, mutta ilman kapitalismia voi olla pääomaa, kuten Neuvostoliiton esimerkki osoittaa. Keskeistä ei ole kysymys, ovatko tuotantovälineet yksityisessä vai valtion omistuksessa, vaan se, hallitseeko tuotantoa ja työprosessia joku muu kuin itse työn tekijä. Marxin tavoin Mészáros puhuu pääomasta luonnon ja ihmisten itsensä uudelleen tuottamisen suhdetta — sosiaalista metabolismia — perverssillä tavalla hallitsevana järjestelmänä.

Ihmiskunnan tuotannon komentajana pääoma tekee tuotannon ainoasta välttämättömästä tekijästä eli ihmisestä pelkän hyödykkeen. Samalla se tekee ihmisestä kapitalismista ja palkkatyöstään riippuvaisen objektin, jota aletaan nimittämään hämäävästi kuluttajaksi. Ihmiset kadottavat työnsä, sen tulosten sekä samalla elämänsä hallinnan, eivätkä he enää kykene täyttämään tarpeitaan työllään. Samalla pääoma esiintyy petollisesti kaikkia hyödyttävänä tuottajana yrittäen oikeuttaa sillä tuotantoprosessin hallintansa.

Pääoman valta perustuu työn hallinnan ja työn tekemisen erottelulle. Tämä oli aluksi edistyksellistä ja mahdollisti globalisaatioprosessin käynnistymisen. Jo alusta saakka sen hallintamenetelmiin liittyi vaaroja, mutta pääoman dynaaminen potentiaali oli niin voimakas, että nämä vaarat saatettiin jättää huomiotta. Tietyn pisteen jälkeen työn ja sen hallinnan erottelu muuttui kuitenkin ihmiskunnan perustavimmaksi ongelmaksi: ihmiskunnan tuotantopotentiaali ja teknologinen kehitys ohjautuu pääoman rajattoman kasvutarpeen, eikä ihmisten tarpeiden hyväksi. Ihmiskunta ei ole enää oman tuotantonsa tavoitteena, vaan ihmiskunnan tavoitteeksi on tullut tuotanto — tarkemmin sanottuna pääoman uudelleentuotanto.

Pääoman hallintamenetelmien yllä on musta hallitsemattomuuden varjo. Mészáros kirjoittaa pääoman kyvyttömyydestä tehdä eroa syövän ja lapsen kasvamisen välillä. Pääoma ei tunnista turhaa tai haitallista tuotantoa eikä osaa vastata kysymykseen mitkä työt ovat ihmiskunnan näkökulmasta tekemisen arvoisia ja välttämättömiä. Pääoman kvantitatiivinen kasvu ja tuottavuus ovat muuttuneet kaiken mittariksi. Kaikki muu kasvaa paitsi ihmisten tarpeiden tyydytys. Vaihtoarvon korvatessa käyttöarvon tuotannon hyödyllisyys on muuttunut täysin toisarvoiseksi. Luksustuotteiden nälkäiset tuottajat astuvat maailmanhistorian näyttämölle. Ihmisten näkökulmasta pääoma hukkaa rikollisella tavalla inhimillisiä ja aineellisia resursseja. Pääoma on luonut monimutkaisen hirviön, jonka olemus hyödyttää enää vain sitä itseään.

Pääoma yrittää epätoivoisesti oikeuttaa itsensä epäuskottavalla väitteellä tehokkuudesta, mutta se on tehokas vain ylijäämän maksimoijana. Tämä sokea voitontavoittelu ei kuitenkaan ole pääoman tietoista pahuutta tai ihmisluonteen ahneutta, kuten järjestelmän puolustajat mielellään antavat ymmärtää, vaan järjestelmän rakenteesta nousevaa välttämätöntä välinpitämättömyyttä ja institutionalisoitua vastuuttomuutta. Kyse on yhtä lailla kapitalistin kuin työntekijän toimintalogiikalleen alistavan järjestelmän perusperiaatteesta: pakonomaisesta maksimiylijäämän irrottamisesta käytettävissä olevista resursseista. (Lue koko artikkeli)

Mészáros sanoi vuoden 1971 Isaac Deutscher -esitelmässään, että moderneissa olosuhteissa on absurdia ja mahdotonta pitää suurta osaa väestöstä apaattisen tietämättömyyden vallassa, irrallaasn ihmisen älyllisestä voimasta. Mutta kapitalismille on tärkeätä pitää älymystön ylivoimainen enemmistö pääoman aatteellisessa otteessa. Tätä otetta Mészáros analysoi vuonna 1989 ilmestyneessä kirjassaan Power of Ideology. Siinä hän tutki, miten hallitsevalla ideologialla on taipumus luoda käsitteellisiä kehyksiä, jotka kätkevät järjestelmälle luonteenomaiset konfliktit ja luovat mielikuvan siitä, että olemassa olevan sosiaalisen järjestelmän rakenteet ovat ikuisia.

Teoksessaaan Socialism or Barbarism: From the American Century to the Crossroads (2001) Mészáros varoittaa, että meillä ei ole enää paljon aikaa pelastautua yhä vaarallisemmaksi käyvän kansainvälisen järjestelmän uhkaamilta katastrofeilta. Kapitalismin ristiriitaisuudet ja Yhdysvaltain uskomaton sotakoneisto -- joka on lyhytnäköisen valtaeliitin valvonnassa -- ovat yhdistelmä, joka kaikessa irrationaalisuudessaan voi lopulta johtaa mielettömään maailmanpaloon.

 

Lue myös:

Sarjan muut osat

 

Arkisto: Istvan Mészáros, Yhteiskunnallinen ajattelu

 

 

 

 

 

 

 

[home] [archive] [focus]