23.9.2019 **** Etusivulle

Journalistisia muistoja vuosikymmenten varrelta, Osa 13

Tapani Lausti

Lontoossa on tätä kirjoitettaessa meneillään kuulustelu, jossa päätetään Julian Assangen luovuttamisesta amerikkalaisille viranomaisille. Häntä syytetään Yhdysvaltain vakoilulain rikkomisesta sekä valtion asiakirjojen ja diplomaattisähkeiden laittomasta haltuunotosta. Erinomainen australialainen journalisti John Pilger on kuitenkin todennut, että kyse ei ole mistään asiallisesta oikeudenkäynnistä vaan suuttuneiden ja korruptoituneiden amerikkalaisten poliitikkojen Assangeen kohdistamasta kostosta. Pilger kirjoittaa: “Yhdysvaltain syyte on ennalta ratkaistu ja ilmiselvä huiputus. Tähän mennessä kuulustelut ovat muistuttaneet vastaavanlaisia stalinistisia menoja Kylmän sodan aikana.”

Kansainväliset laintuntijat ovat todenneet, että Assangen luovutuskuulustelu on vastoin kansainvälistä oikeutta. Se on syytetyn oikeuksien polkemista, ihmisoikeuksien rikkomista ja lehdistön vapauden ja demokratian loukkaamista. Yhdysvaltain ja Britannian poliitikkojen ja viranomaisten oikeudentaju on taas osoittautunut korruptoituneeksi. Omituista on myös tuomarin käyttäytyminen. Vanessa Braitser tuntuu olevan Yhdysvaltain talutusnuorassa.

Syyttäjäpuolen työtä helpottaa se, että valtamedia ei ole juuri kiinnostunut sitä, mitä oikeudessa tapahtuu. Journalisteja ei näytä kiinnostavan lukemattomien laintuntijoiden ja ihmisoikeusaktivistien kauhistuneet lausunnot siitä, miten alas Yhdysvaltain ja Britannian poliitikot ja virkamiehet ovat vajonneet. Journalismi ja sananvapaus ovat hyökkäyksen kohteena. Assangen kohtelu on oikeutetusti leimattu kidutukseksi.

Miten luokkaeliitti halveksii tosiasioita

Muistot tulvivat taas mieleeni. Olin vuoden 1984-85 kaivoslakon aikana eräänä aamuyönä seuraamassa tilannetta keskienglantilaisen kaivoksen ulkopuolella. Paikalla oli vain muutamia kaivostyöläisiä, kun paikalle tulvahti joukko poliiseja, jotka pidättivät kaivostyöläiset. Asiasta kehkeytyi oikeudenkäynti, johon kaivostyöläiset kutsuivat minut todistajaksi.

Oikeussalissa vallitsi samantapainen ilmapiiri kuin nyt Assangen “oikeudenkäynnissä”. Kaivostyöläisiä syytettiin yhteiskuntarauhan saattamisesta uhanalaiseksi, tai mitä termejä siinä silloin käytettiinkään. Korostin todistajanlausunnossani, että pieni joukko kaivostyöläisiä ei voinut olla minkäänlainen uhka. Syyttäjä tiukkasi minulta, olinko koskaan ollut misään todistamassa vastaavanlaista tilannetta. Sanoin, että en ollut ja aioin jatkaa näkemykseni selostamista. Siihen minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta. Syyttäjä ja tuomari olivat jo ennalta päättäneet oikeuden päätöksen.

On vaikea välittää suomalaisille lukijoille sitä raivokasta ylimielisyyttä, jolla asiaa käsiteltiin. Tuomari ja syyttäjä henkivät tuota kuuluisaa englantilaista yläluokkaista luokkahenkeä. Työläiset ja ulkomaalainen toimittaja olivat heidän omahyväisen maailmankuvansa ulkopuolella. Tosin Assangen tapauksessa brittisyyttäjät edustavat Yhdysvaltoja, mutta ylimielisyys on samanlaista ja niin räikeästi vihamielistä, että kukaan järkeään käyttävä tarkkailija ei voi uskoa oikeuden pyrkivän totuudelliseen ja oikeudenmukaiseen päätökseen.

John Pilger, The Guardian ja jounalismin alamäki

Julian Assangen tapaus on masentava esimerkki kansainvälisen journalismin alamäestä. The Guardian julkaisi takavuosina WikiLeaksin paljastuksia. Sitten kelkka kääntyi ja lehti aloitti Assangen armottoman parjaamisen. Pilger on saanut samanlaisen kohtelun. Huvittavaa on, että kun Verso-kustantamo julkaisi vuonna 2016 uudelleen Pilgerin kirjan vuodelta 2002, The New Rulers of the World, kannessa oli The Guardianin kehut kirjasta. Kuitenkin noihin aikoihin lehti lakkasi julkaisemasta Pilgerin artikkeleita.

Arvioin Pilgerin kirjaa Journalisti-lehdessä vuonna 2002. Hän oli jo tuolloin valtamedian epäsuosiossa. Angloamerikkalaiset joukkotiedotusvälineet enimmäkseen vaikenivat kirjasta. Hänen analyysinsä maailman valtasuhteista eivät sopineet kaupallisiin arvoihin sitoutuneen lehdistön maailmankuvaan. Hänen johtopäätöksiään sanottiin mustavalkoisiksi.

Pilgerin esiin vyöryttämää todistusaineistoa on kuitenkin vaikea osoittaa vääräksi. “Sivistyneen maailman” johtajat hurskastelevat ihmisoikeuksilla, mutta eivät epäröi aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä siellä missä maapallon rikkaan vähemmistön edut tätä edellyttävät.

Teoksen keskeisiä toteamuksia olikin, että ihmiskuntaa jaetaan kahteen ryhmään, joista yhdelle annetaan enemmän ihmisarvoa kuin toiselle. Terrorismin newyorkilaiset uhrit ovat sympatiamme arvoisia, mutta surmansa saaneet viattomat ihmiset kolmannnessa maailmassa vain väistämättömiä uhreja. Tässä kahtia jaetussa maailmassa Yhdysvallat on asettunut kansainvälisen lain ulkopuolelle julistaen valmiutta ryhtyä sotilaallisiin toimiin kaikkialla, missä se katsoo etunsa uhatuksi.

Peräänantamattomalla tavallaan Pilger pakottaa toimittajatkin alinomaa tarkastelemaan arviointiensa syvimpiä vaikuttimia. Etenkin angloamerikkalaisessa maailmassa toimittajat joutuvat usein valitsemaan uralla etenemisen ja totuuden puhumisen välillä, olipa tämä tiedostettua tai ei. Toinen lahjomaton toimittaja on irlantilainen Patrick Cockburn, joka on Independent-lehden Lähi-idän kirjeenvaihtaja. Hän krjoitti hiljattain, että se mitä Assange ja WikiLeaks tekivät, on jotain, mitä jokaisen journalistin tulisi tehdä eli antaa yleisölle tärkeätä tietoa, jotta ihmiset voivat tehdä todistusaineistoon perustuvaa arvointia maailmanmeosta, ja eityisesti hallitustensa toiminnasta.

Journalistisia mietteitä vuosikymmenten varrelta

Totuudellisen journalismin kysymys on askarruttanut mieltäni vuosikymmenten ajan. Olen haastatellut journalismin asiantuntijoita, seurannut kokeneiden kansainvälisten toimittajien työskentelyä, kuunnellut ammattiin liittyviä luentoja jne. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Noam Chomskyn esitelmät Oxfordin yliopistossa. Uraa uurtava teos oli Chomskyn yhdessä Edward Hermanin kanssa kirjoittama, vuonna 1988 julkaistu Manufacturing Consent. Tässä lainaus kirjan ensimmäisestä luvusta: “Joukkotiedotusvälineiden joutuminen eliitin hallintaan ja toisinajattelun syrjäyttäminen johtuvat siitä, että nämä vääristymät ilmaantuvat ikäänkuin huomaamatta. Näin median uutistoimittajat usein toimivat täysin rehellisesti ja hyvää tarkoittaen, uskoen valitsevansa ja tulkitsevansa uutiset “objektiivisesti” ammatillisten uutisarvojen perustalta.”

John Pilger kirjoittaa Media Lens –kaksikon työn olevan tuoreempi esimerkki valtamedian kritiikistä. David Edwardsin ja David Cromwellin uusimpaan kirjaan, Propaganda Blitz, kirjoittamssaan esipuheessa Pilger selostaa, miten tämä mediatutkijakaksikko on sisäistänyt todellisen journalismin moraliteetin – termi, jota harvoin käytetään, Pilger sanoo sitä todelliseksi objektiivisuudeksi. Tämä innostava ominaisuus leimaa Media Lensin työtä.

Tuossa esipuheessa Pilger tuo esiin myös Julian Assangen kohtelun. Pilger selostaa, miten monet journalistit ovat alkaneet hyökkäillä toisinajattelevia toimittajia ja totuuden paljastajia vastaan. Näin Pilger: “Guardianin hyökkäykset WikiLeaksin perustajaa Julian Assangea vastaan ovat eniten levottomuutta herättäviä. Assangen tärkeät WikiLeaks-paljastukset toivat Guardianille mainetta, journalismi-palkintoja ja rahaa. Mutta kun hänestä ei enää ollut hyötyä, hänelle käännettiin selkä ja häntä vastaan aloitettiin hirvittävä parjauskampanja.”

Pilger valittaa, että totuudellisuuteen pyrkiviä toimittajia on alettu parjata ammattikunnan sisällä: Omat mielipiteet riittävät, tosiasioilla ja todisteilla ei ole merkitystä. Omat mielikuvat ovat kaikki kaikessa.

Media Lensin arvokas panos journalismikritiikkiin

Media Lens kuuluu saumattomasti omiin journalistisiin muistoihini ja mietteisiini. David Edwards ja David Cromwell ovat parinkymmenen vuoden ajan tarjonneet kriittisiä näkökulmia kansainväliseen jounalismiin, ennen kaikkea brittiläiseen mediaan, jota isekin seurasin läheltä Lontoon vuosinani 1983-2000. Edwards ja Cromwell ovat seuranneet aikoinaan esimerkillisinä pidettyjen lehtien ja sähköisen median jatkuvaa alamäkeä. Esimerkiksi The Guardian, BBC ja Channel 4 ovat yhä enemmän vajonneet maailmanmenon kritiikittömään seurantaan ja pahimmassa tapauksessa hallitsevien eliittien näkökulmien myötäilyyn.

Uusimmassa kirjassaan Edwards ja Cromwell tarkastelevat mm. uuden Kylmän sodan raportintia mediassa. Enimmäkseen syytä etsitään Venäjän aggressiivisuudesta. Media Lens huomauttaa, että vaikka Venäjän ulkopolitiikan vaikutukset maailman tilaan olisivatkin ongelmallisia, Lännen media ei kykene tarjoamaan tasapuolista ja uskottavaa analyysiä uudesta Kylmästä sodasta. Media Lens arvostelee toimittajia uskosta Lännen johtajien hyväntahtoisiin pyrkimyksiin, vaikka nämä itse asiassa yrittävät tukahduttaa demokratiaa maailmalla. Edwards ja Cromwell tuovat esiin räikeitä esimerkkejä siitä, miten valtamedian journalisteja hermostuttaa ajatus, että he esittävät henkilökohtaisia näkemyksiä, jos he lainaavat vallanpitäjiä.arvostelevaa materiaalia.

Ja vielä, mitä tulee Julian Assangen “oikeudenkäyntiin”, uusseelantilainen tutkiva toimittaja Nicky Hager sanoi todistajanlausunnossaan, että Assange on aivan toisenlainen ihminen kuin mediassa on esitetty. “Hän oli työssään ajatteleva, huumorintajuinen ja tarmokas. Hän omistautui ponnistelemaan paremman maailman puolesta, eritoten mitä tuli 9/11 jälkeiseen ilmapiiriin, missä ihmisten vapautta yritettiin rajoittaa maailmalla. Assangella oli näkemys, että digitaaliaikakaudella voitaisiin auttaa uudenlaisia totuuden paljastajia. Näin voitaisiin korjata hallituksen ja kansalaisen välistä informaation epätasapainoa. Tämä olisi vastoin oloja, joissa läntiset hallitukset alati kiduttavat ihmisiä, panevat toimeen laittomia pidätyksiä ja syyllistyvät sotarikoksiin.”

 

Muistojen muut osat

 

Lähteet:

Patrick Cockburn: Julian Assange in Limbo, London Review of Books, 18.6.2020.

David Cromwell: Why Are We The Good Guys? Reclaiming Your Mind From the Delusions of Propaganda. Zero Books 2012.

David Edwards& David Cromwell: Propaganda Blitz: How the Corporate Media Distort Reality. Foreword by John Pilger. Pluto Press 2018.

David Edwards and David Cromwell: Newspeak in the 21st Century. Pluto Press 2009.

David Edwards and David Cromwell: Guardians of Power: The Myth of the Liberal Media. Foreword by John Pilger. Pluto Press 2006.

Edward S. Herman and Noam Chomsky: Manufacturing Consent: The Political Economy of the Mass Media. Pantheon Books 1988.

Craig Murray: ASSANGE EXTRADITION: Craig Murray: Your Man in the Public Gallery: Assange Hearing—Day 9, Consortium News, 20.9.2020.

John Pilger: The Stalinist Trial of Julian Assange, Consortium News, 7.9.2020 

John Pilger: The New Rulers of the World. Verso 2016 (2002).

John Pilger: The cyber guardians of honest journalism, New Statesman, 29.11.2007.

 

Arkisto: Media, Media Lens, John Pilger, Noam Chomsky

 

 

[home] [archive] [focus