3.9.2020 **** Etusivulle

Journalistisia muistoja vuosikymmenten varrelta, Osa 12

Tapani Lausti

Nyt meneillään oleva uusi Kylmä sota saa minut taas vaipumaan journalistisiin muistoihin. Ulkomaantoimittajan aktiivinen vaiheeni osui 70-lukuun, siis taannoisen Kylmän sodan aikaan. Suurvaltojen keskinäinen vihoittelu pakotti nuoren toimittajan paneutumaan vakavasti todellisuuden pohtimiseen, kun propagandalla molemmin puolin yritettiin sotkea asioita. Apua tuohon aikaan sai laatulehdistön päteviltä kommentaattoreilta. Sittemmin media on alkanut vajota valtaeliittien propagandan myötäilijäksi.

Nykyään Lännen propaganda yhteisistä arvoista onkin saanut yhä omituisempia ja epäuskottavampia muotoja. Silti meille vakuutetaan, että näiden arvojen sisäistäminen on olennaista yhteiskunnallisen järjestelmämme olemassaolon turvaamiseksi. Näillä arvoilla voimme kuulemma puolustautua vihamielistä informaatiovaikuttamista vastaan.

Tuoreessa kirjassaan Cicle in the Darkness Diana Johnstone kuvaa erinomaisella tavalla, miten maailman nykyinen älyllinen ilmapiiri on korruptoinut suuren osan mediamaailmasta. Hän kirjoittaa: ”Vielä muutama vuosikymmen sitten journalistit saattoivat jonkinasteisella avoimuudella selostaa maailmanpolitiikkaa. Viime aikoina sen sijaan mahdollisuus riippumattomaan ja kriittiseen raportointiin on kaventunut dramaattisesti.”

“Arvopohja” ja “läntiset arvot” ovat taas vilisseet myös monien suomalaistenkin kommentaattoreiden teksteissä. EU on kuulemma yhteiselle arvopohjalle rakentuva alueellinen yhteistyöelin. Euroopan ja Yhdysvaltain yhtäläisyyksien perustana ovat kuulemma yhteiset arvot. Suomessa jotkut kommentaattorit ovat iloinneet maamme journalismin liittymisestä suomettumisen kauden jälkeen “maineikkaana pidettyyn journalismin läntseen perinteeseen”

Yhdysvallat on edelleen säihkynyt monien suomalaistenkin kommentaattoreiden mielissä demokratian ja vapauden symbolina. Tosin Donald Trumpin pöyhkeän tyhmä käyttäytyminen on sotkenut mielikuvia demokraattisesta ja ihailtavasta mallivaltiosta. Trump on kuitenkin otteillaan vain tuonut esiin amerikkalaisen yhteiskunnan pimeitä puolia, joita arvopohja-ideologit eivät ole huomanneet tai halunneet huomata. Arvopohja-ideologien eläessä omaa todellisuudesta irrallaan olevaa elämää, länsivallat ovat kaventaneet demokratiaa omissa maissaan ja kylväneet tuhoa muissa maissa.

Andrew Bacevich, amerikkalainen historioitsija ja entinen Yhdysvaltain armeijan eversti, kuvaa maansa kansainvälistä käytöstä näin: ”Presidenttien George W. Bushin, Barack Obaman ja nyt Donald Trumpin alaisuudessa Yhdysvaltain sotavoimat ovat olleet alati liikekannalla. Olen valmis väittämään, että yksikään muu valtio kirjoitetun historian aikana ei ole lähettänyt joukkoja niin moneen paikkaan kuin Yhdysvallat vuodesta 2001 lähtien. Amerikan pommeja ja ohjuksia on satanut huomattavaan määrään maita. Olemme surmanneet uskomattoman määrän ihmisiä.”

Suomen atlantistit uskovat kuitenkin Yhdysvaltain ja Euroopan ”yhteisiin arvoihin”. Heidän arvomaailmansa kieltäytyy näkemästä Lännen hirmutekoja maailmalla. He ovat vakuuttuneita Lännen kannattavan kansanvaltaa, oikeusvaltiota ja vapautta. Usko ihmisten väliseen tasa-arvoon ja jokaisen henkilön perusoikeuksiin on yhteiskuntiemme kulmakivi, meille vakuutetaan..

Amerikkalaisilla toisinajattelijoilla on aivan toisenlainen käsitys Yhdysvaltain historian tuottamista vääristymistä. Yhdysvaltalainen kirjailija Paul Edwards kuvaa näiden vääristymien taustaa ja historiaa näin:

”Perimmäinen syy on kuviteltu, mytologisoitu, pyhäksi julistettu järjestelmämme. Se on perustunut vääryyksiin, epäoikeudenmukaisuuksiin ja harkittuihin etuoikeuksiin. Sitä leimaa syvä ja hiljainen tekopyhyys, jota edes sen kannattajat eivät voineet ymmärtää. Yhteiskuntajärjestelmämme perustettiin kansanmurhalla, orjuudella ja harvainvallalla. Näin luotu kansakunta kehittyi juuri niin kuin oli arvattavissa.

”Viimeisten neljän vuoden aikana Trump on tuonut näkyvästi esiin kaikkien tarkasteltavaksi sen groteskin valheellisuuden ja vastenmielisyyden, jotka ovat leimanneet syvästi korruptoitunutta politiikkaamme. Tällainen on epäonnistunut valtiomme. Silti nämä Trumpin vuodet eivät ole muuttaneet mitään merkittävää meissä, eivätkä ne ole poikenneet pahamaineisen historiamme synkästä luonteesta. Näiden vuosien eloton, pimeä ja banaali epämiellyttävyys ovat olleet väistämättömiä seurauksia vuosikymmenien aikana vellonneesta avoimesta rikollisuudesta.”

Uusi Kylmä sota ja median alamäki

Mediasta käydään uuden Kylmän sodan hengessä monenlaisia keskusteluja, jotka eivät auta ymmärtämään joukkotiedotuksen todellisia ogelmia. Venäjän mediaa on helppo arvostella. Riippumattomat analyysit ovat vähissä. Tärkeämpää onkin pohtia läntisen journalismin laatua, koska ilmassa on vielä illuusioita sen tasosta. Olen aiemmin kirjoittanut Diana Johnstonen huolestuneista ajatuksista läntisen journalismin tason putoamisesta. Toinen amerikkalainen valiojournalisti Chris Hedges on hänetkin työnnetty valtamedian ulkopuolelle. Hedges toteaa, että valtamedia ihannoi ja kannattaa myyttiä amerikkalaisesta demokratiasta, vaikka ihmisiltä ollaan viemässä kansalaisvapauksia ja raha on korvannut äänioikeuden .

Hedges kirjoittaa näin joukkotiedotusvälineiden roolista: "Ne kunnioittavat Wall Streetin ja Washingtonin johtajia, olivatpa näiden rikokset miten kammottavia hyvänsä. Ne kunnioittavat varauksetta sotilaallista pakkovaltaa patriotismin nimissä. Todellisuutta ja politiikkaa tulkitsemaan ne valitsevat asiantuntijoita, jotka miltei poikkeuksetta edustavat vallan keskuksia. Ne laativat miltei aina uutisensa käyttämällä suuryhtiöiden tiedotteita. Uutisiin ujutetaan kuuluisuuksia koskevia juoruja, elämäntyylijuttuja, urheilua ja tyhjänpäiväisyyksiä. Joukkotiedotusvälineiden tehtävä on viihdyttää massoja tai tyrkyttää niille virallista propagandaa. Lehdistön omistavat suuryhtiöt palkkaavat journalisteja, jotka ovat valmiita toimimaan eliitin liehittelijöinä ja jotka voivat ansaita mijoonia dollareita. Heidät päästetään vallankäytön sisäpiireihin."

Hedges toteaa, että joukkotiedotusvälineitä vaivaa keskinkertaisuus, yhtiöideologia ja pyrkyrimentaliteetti. Ne teeskentelevät tasapuolisuutta ja objektiivisuutta, vaikka alistuvat halukkaasti vallankäyttäjien käskyvaltaan. Valtiovalta valvoo niiden käyttäytymistä, jotta ne pysyvät roolissaan virallisen propagandan levittäjänä. Suoriutuakseen uskottavasti tästä tehtävästä joukkotiedotusvälineiden on teeskenneltävä riippumattomuutta ja rehellisyyttä. Todelliset tarkoitusperät on pidettävä piilossa.

Journalismin näköalattomuus

Jo nuorena toimittajana minusta oli tuskastuttavaa seurata miten yleisesti mediassa Neuvostoliitto samaistettiin sosialismiin. Näin uskottavat tulevaisuuden haaveet työntyivät piiloon. Julkisesta keskustelusta on liki tyystin kadonnut ajattelun perinne, joka tähdentää, että ihmisluonteen perustavanlaatuinen ominaispiirre on ihmisen vapaus ja hänen tietoisuutensa tästä vapaudesta. Tämä vapaus on jotakin muuta kuin markkinatalouden sallima näennäinen vapaus. Kapitalistiset yhteiskunnat sotivat työn organisoinnillaan räikeällä tavalla näin ymmärrettyä ihmisyyttä vastaan. Työelämän hierarkiat tukahduttavat ihmisten syvältä kumpuavaa halua vaikuttaa omaan olemiseensa ja yhteistyössä tapahtuvaan luovaan työntekoon.

Liki kadoksissa olleen vapaudenhenkisen ajattelun perintö muistuttaa meidänkin aikamme ihmisiä siitä, että modernit yhteiskunnat eivät ole luonnollisen kehityksen tulosta, vaan ne syntyivät viriämässä olleita demokraattisia virtauksia polkemalla, pienten eliittien rahanahneutta tyydyttämällä, ihmisten synnynnäistä moraalintajua vääristämällä ja kauneudentajuista mielikuvitusta latistamalla.

Lopputuloksena ovat olleet aikamme teollistuneet yhteiskunnat, jotka huimasta vauraudestaan huolimatta ovat kykenemättömiä – tai haluttomia – turvaamaan kaikille ihmisten perustavanlaatuisia tarpeita kuten kunnollista asuntoa, riittävää ravintoa ja henkilökohtaista turvallisuutta. Koska näiden tarpeiden turvaamiseen tarvittavat aineelliset edellytykset ovat olemassa, järjestelmän on turvauduttava todellisuutta vääristävään propagandaan ja viime kädessä väkivaltaan vastarinnan tukahduttamiseksi.

Viime vuosina puhjenneet kapinaliikkeet ovat murentaneet luuloteltuja yhteiskunallisia ja taloudellisia "lainalaisuuksia". Näkyviin tulevat inhimillisemmän yhteiskunnan mahdolliset ääriviivat. Yhä useammille ihmisille alkaa selvitä, että meitä ovat hallinneet sosiaalisesti ja moraalisesti sokeat voimat. Tuhoisa elämäntapamme osoittautuu henkisesti tyhjäksi. Kulttuurimme latistaa elämän kokemustamme ja tuhoaa ympäristöä. Ahdistuksemme syiden käydessä yhä ilmeisemmäksi voimme mielikuvituksissamme hahmottaa toisenlaista yhteiskuntaa.

Toimittajan tuska

Mutta eiväthän toimittajat saa olla mitään maailmanparantajia, meille parahdetaan. Toimittajien tehtävähän on tarkastella ja välittää yleisölle tosiasioita. Kunpa tämä olisi helppoa. Informaatiomaailmassa pyörii nykyään ennen kaikkea vääristeltyä ”totuutta” ja valtamedian hyvin palkatut toimittajat ovat paljolti alistuneet valtaeliittien kirjureiksi.

Meiltä toimittajilta vaaditaan tavallisesti tasapuolisuutta, jolla tarkoitetaan yleensä sitä, ettei toimittaja saa ryhtyä minkään asian ajajaksi. Jos siis analyysini viittaa vaikkapa siihen, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on rikollista (ja politiikan rikollisuuden osoittaminen on mahdollista, koska meillä on YK:n peruskirjaan nojaavaa säännöstöä), on tämän katsannon mukaan ilmeistä, että olen lähtenyt ajamaan jotakin asiaa. Tasapuolisuuden sääntö näyttäisi edellyttävän suurta varovaisuutta ilmiselvien valheiden paljastamisessa, varsinkin jos valheiden takana on paljon valtaa. Kansainvälisestä oikeudesta ei ole toisin sanoen tässä katsannossa apua. Totuudellisuus ja valheellisuus eivät ole keskeisiä kriteereitä. Toimittajan ei tule väsyttää päätään kysymyksellä, mikä on uskottavaa ja mikä ei. Näin tulkittuna journalistisen tasapuolisuuden käsite on samaa kuin kritiikittömyys.

Jokaisen toimittajan, nuoren ja vanhemman, tulisi lukea Diana Johnstonen kirja. Tässä vielä lainaus kirjan loppusivulta: “Olipa aikamme johtajuus mitä tahansa, se piiloittelee kulissien takana levittäen kaaosta ja epäjärjestystä. Aikamme outo tyrannia on jotain uutta, ilman omaa nimeä. “Informaatioyhteiskunnassa” sillä ei ole selvää oppia vaan pikemminkin vaihtelevia ja usein ristiriitaisia näkemyksiä, joita informaatioteollisuus levittää. Kyse on medialähtöisestä tyranniasta ja on merkittävää, että hallitusten sortotoimet eivät liity niinkään joihinkin väkivaltaisiin kapinoihin vaan rauhanomaisiin tosiasioiden paljastuksiin, siis tosiasioihin, joita kansalaisten ei olisi pitänyt tietää. Yhdysvaltain johtajat kohtelevat Ykkösvihollisena Julian Assangea, joka ei valmistanut pommeja hyökätäkseen Washingtoniin vaan yksinkertaisesti välitti kansalaisille olennaista tietoa.”

Tuoreessa artikkelissa Johnstone tarkastelee, missä olennaisia maailman tulevaisuutta ohjaavia päätöksiä tehdään. Niitä eivät tee poliittisesti eksyneet poliitikot vaan vaikkapa Davosin maailmantalouden foorumiin osallistuvat miljönäärit.

Johnstone kommentoi: “He eivät niinkään muodostele “salajuonia” vaan laativat suunnitelmia sen mukaisesti, mitä he pitävät parhaina vaihtoehtoina maailmalle. Ei ole olemassa minkäänlaista poliittista järjestelmää, minkä avulla voisimme vaikuttaa näiden tavoitteiden suuntaan tai edes täysin ymmärtää heidän ajamiaan suunnitelmia. Tottahan näistä suunnitelmista pitäisi käydä tiukkoja väittelyjä. Mutta meitä mukamas edustavat poliitikot ovat jossain muualla käymässä keskenään hurjia riitoja olemattomista asioista.”



Lähteet:

Andrew Basevichin artikkeleita: TomDispatch.com

Noam Chomsky, A Green New Deal Can Create Jobs and Livelihoods, ZNet, 25.4.2020.

Noam Chomsky, In Response to Coronavirus, “You Can Do Something” by Chris Brooks, Jacobin, 14.4.2020.

Noam Chomsky, Chomsky on Anarchism . Selected and edited by Barry Pateman. AK Press 2005.

Noam Chomsky, Government in the Future, Seven Stories Press 2005. (Suomennos Tulevaisuuden valtio, suomentaja Vesa Suominen, kustantaja Sammakko 2006).

Stephen Coleman ja Paddy O'Sullivan, toim.: William Morris & News from Nowhere: A Vision for Our Time. Green Books 1990.

Paul Edwards: American Recessional: What has happened to America is a tragedy, Information Clearing House, 27.8.2020

Chris Hedges: The Myth of the Free Press, Truthdig, 27.10.2014

Chris Hedges: Journalism as Subversion, Truthdig, 27.10.2014, 22.3.2015

Diana Johnstone: Circle in the Darkness: Memoir of a World Watcher. Clarity Press, Inc. 2020.

Diana Johnstone: ELECTION 2020: Bourgeois Democracy Meets Global Governance, Consortium News, 28.8.2020

Naomi Klein, No Is Not Enough: Defeating the New Shock Politics. Allen Lane 2017.

Tapani Lausti, Osuuskuntautopiat: Ruohonjuuritasolta vallankumoukseen, 15.2.2019

Tapani Lausti, Vapauden vaisto, ihmisyyden ylistys ja osallisuustalous, 17.12.2012

Tapani Lausti, Tienviittoja tulevaisuuteen. Like 2008.

John Pilger, The New Rulers of the World. Verso 2002.

John Pilger and T.J Coles, Freedom From Fear, Consortium News, 9.4.2020.

Arundhati Roy, Our Task is to Disable the Engine, ZNet, 11.5.2020

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri, Totuuden jälkeen: Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Teos 2018 .

 

Muisteloiden muut osat

Arkisto: Media, Media Lens, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Occupy-Indignados, Yhdysvallat, Yhteiskunnallinen ajattelu, Noam Chomsky, Chris Hedges, Diana Johnstone