1.6.2020 **** Etusivulle

Journalistisia muistoja vuosikymmenten varrelta, Osa 10

Tapani Lausti

Elämä täällä Torroxissa, Andalusian rannikolla on nyt palautunut kutakuinkin "normaaliksi". Terasseilla voimme taas nauttia viinilasillisista. Täkäläiset koronakomissaaritkin varmasti hyväksyisivät nykyisen harrastukseni eli muistojen kirjoittamisen, olenhan nyt virallisesti "vanhus". Vaikka voimme istua terasseilla, "reippailu" oli meille vanhuksille vielä viime viikolla sallittua vain tiettyinä kellon aikoina. No niin. nyt on aika.pohtia maailmanmenoa koronavirusepidemiasta saatujen kokemusten valossa. On aika tarkastella, mitä vakavasti otettavat kommentaattorit ajattelevat tästä kaikesta, Muistoja tässä taas edustavat ajattelijat, joita olen arvostanut vuosikymmenten aikana.

Intialainen kirjailija Arundhati Roy toteaa, että samat valtiomahdit, jotka ovat suhtautuneet välinpitämättmästi köyhien ihmisten kärsimyksiin ja ovat itse asiassa tehneet kaikkensa näiden kärsimysten lisäämiseksi, joutuvat nyt kamppailemaan sen tosiasian kanssa, että köyhien keskuuteen levinnut tauti on todellinen uhka rikkaille ihmisille.

Roy kirjoittaa: ”En pysty lainkaan ymmärtämään, miten samat valtiomahdit, jotka nyt ovat niin kiihdyksissä viruksen aiheuttamasta kaaoksesta, ovat aina pitäneet hävitystä osana edistystä ja sivilisaatiota. Heille on ollut luonnollista kehittää yhä enemmän ydinaseita sekä kemiallisia ja biologisia aseita. Heille tämä kaikki on ollut yhtä helppoa kuin evätä taloudellisilla pakotteilla muiden maiden kansalaisilta elintärkeitä lääkkeitä. Heille on ollut luonnollista tuhota yhä nopeammin tätä planeettaa, mikä johtaa (ja on jo johtanut, vaikka sitä ei televisiossa näytetä) sellaiseen tuhoon, joka saa Covid-19:n näyttämään lastenleikiltä.”

Aiemmin kirjoittamassaan artikkelissa Roy kuvasi Intiassa julistettujen liikkumisrajoitusten aiheuttamaa kaaosta ja kotipaikkakunnille palaavien ihmisten uskomattomia kärsimyksiä. Tämä kaikki tapahtui myös keskellä muslimeja vastaan tehtyjä väkivaltaisia hyökkäyksiä. Liikkuessaan näiden muslimien keskuudessa, yksi Royn keskustelukumppani totesi, että kun pääministeri Narendra Modi päätti viruksen vastaisista toimista, ” kukaan ei kertonut hänelle meistä”. Roy toteaa, että ”meillä” tässä tarkoitetaan noin 460 miljoonaa ihmistä.

Monien muiden imperialismiin ja kapitalismiin kriittisesti suhtautuvien ajattelijoiden tavoin Roy myös pohtii tulevaisuuden mahdollisuuksia: ”Historian kuluessa pandemiat ovat pakottaneet ihmiset kääntämään selkänsi menneisyydelle ja kuvittelemaan uudenlaista maailmaa. Näin on nytkin. Tämä on portti. Tästä pääsee yhdenlaisesta maailmasta toisenlaiseen.”

Ajatuksen toisenlaisesta tulevaisuudesta Roy lausui ääneen jo vuosia sitten puhuessaan amerikkalaisille occupy-liikkeen jäsenille New Yorkissa: ”Toisenlainen maailma ei ole vain mahdollinen, se on jo tulossa.” Roy kiitti osanottajia uudenlaisen mielikuvituksen ja poliittisen kielen tuomisesta amerikkalaisen imperiumin sydämeen.

Roy sanoi: "Olette palauttaneet sinne oikeuden haaveilla. Tämä järjestelmä on yrittänyt tehdä ihmisistä ajattelukyvyttömiä hölmöjä. Oli kuviteltava, että mieletön kulutuskulttuuri on onnellista ja tyydytystä tuottavaa elämää. Sallikaa minun kirjailijana sanoa teille, että uuden ajattelun levittäminen on valtava saavutus. En voi teitä kyllin kiittää."

Nyt, toukokuussa 2020, Roy on yhdessä Naomi Kleinin ja muiden aktivistien kanssa perustamassa uutta globaalia vihreätä liikettä (Global Green New Deal) tukemaan kansainvälistä liikehdintää ja pohtimaan, miten päästään ihmisten ja planeetan hyvinvointia edistävään maailmaan.

Roy sanoo pandemian osoittavan, että ”kapitalismin koneisto on pysähtynyt”. Hän arvelee, että oikeudenmukaista yhteiskuntaa tavoitteleva globaali liike voisi ottaa oppia Intian ”raivokkailta, kauneilta ja radikaaleilta liikkeiltä”. Nämä liikkeet ovar Royn mukaan pyytäneet ”maailmaa määrittelemään uudella tavalla edistyksen merkitystä, määrittelemään uudelleem sivilisaation merkitystä ja määrittelemään uudelleen onnellisuuden merkitystä. Onko meidän todella kohdeltava maapalloa vain hyödyllisenä resurssina, jotta voimme pitää itseämme sivistyneinä?”

Roy jatkaa: ”Jos ihmiset pitävät koronavirusta ongelmana, se on pelkkää leikkiä verrattuna tulossa olevaan ilmastokriisiin.”.

”Tärkeintä on kehittää mielikuvitustamme”, Roy sanoo. ”Sitten kun olemme ymmärtäneet, että kaikkea ei voi pitää hyödyn lähteenä, että kaikki on rajallista, voimme tavoittaa uuden, oikeudenmukaisemman maailmankuvan."

Roy sanoo pitävänsä tärkeänä sen ymmärtämistä, että “muutos ei välttämättä aiheuta kärsimystä.” Hän jatkaa: ”Elämä voisi olla niin paljon kauniimpaa.” Ihmiset voisivat oppia kunnioittamaan planeettaamme. ”Heillä voisi olla tasa-arvoisempi suhde muihin ihmisiin."

Arundhati Roy uskoo, että pääseminen nykyisestä globaalista kriisistä oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan vaatii pitkälle meneviä ponnistuksia.

Royn kansainvälinen rooli

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Arundhati Roy on ollut Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja Afganistanin sodan kiivaimpia arvostelijoita. Lieneekö tämä yksi syy siihen, ettei Royta ole juuri mainittu suomalaisissa joukkotiedotusvälineissä. Suomalaisessa julkisuudessa amerikkalaisten ja muiden maiden joukkojen kuvitellaan olevan Afganistanissa "rauhanturvaamistehtävissä".

Roy sanoo kavahtavansa tapaa, jolla monet ihmiset kuvittelevat Afganistanin sodan vastustamisen olevan terrorismin ja talibanien kannattamista. Rikkaissa maissa tällainen propaganda paljolti niellään, mutta köyhissä maissa ihmiset ymmärtävät vaikeuksitta, että Afganistaniin hyökkäämisellä 9/11-iskut kostettiin kokonaiselle kansakunnalle, vaikka näillä ihmisillä ei ollut mitään osuutta terrori-iskuihin. Yhdysvallat oli taas kerran ajamassa omia geostrategisia etujaan. Vasta hyökkäys Irakiin sai miljoonat rikkaiden maiden kansalaiset kaduille.

Yhdysvaltain menettelytapojen arvostelemisen lisäksi nyt oli myös yritettävä purkaa kielenkäytön orwellilaista vyyhtiä. Roy muistuttaa, miten George W. Bush julistaessaan Afganistanin ilmaiskut alkaneeksi sanoi: "Olemme rauhaa rakastava kansakunta." Bush sanoi myös: "Tämä on Amerikan Yhdysvaltojen velvollisuus, olemmehan me maailman vapain kansakunta, kansakunta, joka on perustettu perustavanlaatuisille arvoille, jotka torjuvat vihan, torjuvat väkivallan, torjuvat murhat, torjuvat pahuuden. Emmekä me väsy tehtävässämme."

Rikkaissa maissa nämä lausunnot eivät ole juuri saaneet osakseen ansaitsemaansa halveksuntaa. Muualla maailmassa ollaan tietoisia siitä kammottavasta hinnasta, jonka miljoonat ihmiset ovat joutuneet maksamaan Yhdysvaltojen väliintuloista. Roy kirjoittaa: "Miten monissa syyskuissa vuosikymmenten mittaan miljoonia aasialaisia on pommitettu, poltettu ja teurastettu." Hän toteaa myös: "Yhdysvallat, jota George Bush luonnehtii rauhaa rakastavaksi kansakunnaksi, on ollut alinomaa sodassa jonkin maan kanssa viimeksi kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana."

Kotimaassaan Roy oli pitkään juhlittu kirjailija. Kaikki muuttui, kun hän arvosteli oikeistolaisen Bharatiya Janata -hindupuolueen muodostamaa hallitusta ydinasekokeista. Roy sanoo, ettei hän voinut vaieta asiassa, koska hänen kuviaan oli alinomaa lehtien etusivuilla. Vaikeneminen olisi sekin tulkittu kommentiksi. Vuonna 1998 ilmestyneessä esseessä, jonka otsikko oli "Mielikuvituksen loppu", Roy syytti kokeista innostuneita intialaisia militarismin juhlimisesta. Hän vaati hallitusta sen sijaan tekemään jotakin kurjissa oloissa elävän intialaisten enemmistön olojen parantamiseksi. Näin hänestä tuli köyhän kansan suosima aktivisti, kun taas vauras väki käänsi hänelle selkänsä.

Roy heittäytyi mukaan moniin kampanjoihin, jotka syvensivät välirikkoa maan eliitin kanssa. Hän oli mukana kampanjoimassa tavallista kansaa vahingoittavia suurpatohankkeita vastaan. Hän ymmärsi maolaishenkisten sissien vastarintaa. Hän näki näiden joutuneen pakon alla väkivaltaisiin yhteenottoihin armeijan kanssa. Hän kannattaa Kashmirin itsenäisyyttä ja irtautumista Intian hallinnasta.

Intialaista "edistystä"

Intiaa luonnehditaan valtamediassa maailman suurimmaksi demokratiaksi. Vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan Listening to grasshoppers: Field Notes on Democracy (suomeksi Kuuntelen heinäsirkkoja. Merkintöjä demokratiasta) Roy kysyy, mitä tapahtuu, kun demokratia on kulutettu loppuun. Maailman eliitit vakuuttavat, että demokratia ja "vapaat markkinat" ovat saman kolikon kaksi puolta. Tässä keskustelussa ihmisiltä on viety kieli, jolla he voisivat ilmaista tyytymättömyyttään. Olivatpa ns. vapaat markkinat miten tuhoisia hyvänsä — ja Intiassa tästä löytyy runsaasti esimerkkejä — niiden mielettömyyksien arvostelu leimataan "edistyksen" vastustamiseksi. Kuinka kukaan voi vastustaa "markkinoita"?

Roy kirjoittaa intialaisen "edistyksen" kauhuista: "Kahden ‘edistyksen' vuosikymmenen aikana Intiaan on syntynyt valtava keskiluokka, joka on humaltunut nopeasta vaurastumisesta ja sen mukana tulleesta kunnioituksesta — ja paljon, paljon valtavampi epätoivoinen alaluokka. Kymmenet miljoonat ihmiset ovat menettäneet omaisuutensa ja maansa tulvissa, kuivuudessa ja erämaan leviämisessä. Näitä ovat aiheuttaneet hillitön ympäristön muuntelu ja massiiviset infrastruktuuriprojektit kuten padot, kaivokset ja erityistalousalueet.

Vastarintaan on vastattu muuttamalla Intiaa poliisivaltioksi. Ihmisiä ajetaan mailtaan aseilla uhaten. Epätoivoiset maanviljelijät tekevät usein itsemurhan. Luvut ovat kauhistuttavia. Parisataatuhatta maanviljelijää on viime vuosina lopettanut näin elämänsä. Voi vain kuvitella reaktioita, jos tällaista tapahtuisi rikkaissa maissa. Köyhien maiden murhenäytelmiin reagoidaan rauhallisesti.

Roylta on kysytty, mihin hän perustaa ajatuksensa uudenlaisen maailman lähestymisestä. Hän kertoi, että kun hän aikoinaan arvosteli Intian yksityistämisprosessia, häntä kehotettiin hakeutumaan psykiatrin hoitoon. Nyt ihmiset ymmärtävät, mitä maailmassa on tapahtumassa. Tämä on hieno kollektiivinen saavutus. Tieysti intialaisten lehtien lukeminen on masentavaa, mutta asiaa voi tarkastella myös toisin. Roy sanoo, että maailman köyhimmät ihmiset ovat kyenneet vastustamaan rikkaimpien yhtiöiden hankkeita. Hän kysyy, miksi suuryhtiöt tukevat juuri nyt pääministeri Narendra Modia. Ne tukevat häntä, koska ne näkevät hänessä miehen, joka ei kaihda verenvuodatusta. Hän on valmis tukahduttamaan väkivalloin vastarinnan, joka on pakottanut lykkäämään esimerkiksi suuria kaivoshankkeita.

Vuonna 2004 ilmestyneessä kirjassaan The Ordinary Person's Guide to Empire (Tavallisen ihmisen imperiumiopas) Roy kehottaa ihmisiä kapinaan kaikkea yhtiövaltaa vastaan: "Yhtiövallankumous romahtaa, jos kieltäydymme ostamasta sen kauppatavaraa — sen ajatuksia, sen käsitystä historiasta, sen sotia, sen aseita ja sen käsitystä kaiken väistämättömyydestä. Muistakaa tämä: meitä on paljon, heitä on vähän. He tarvitsevat meitä enemmän kuin me heitä."

Naomi Klein kapitalistisen järjestelmän väkivaltaisuudesta

Arundhati Royn ja Naomi Kleinin yhteisesiintymistä uutta kansainvälistä vihreätä liikettä esiteltäessä puettiin sanoiksi näin: ”Tiesimme, että yhteiskuntajärjestelmämme oli murtunut. Mutta Covid-19-pandemia on vahvistanut entisestään maailmantalouden julmuutta ja syventänyt yhteiskuntiemme kipeitä epäoikeudenmukaisuuksia. Nyt on tullut aika muokata sellaista tulevaisuutta, jonka ansaitsemme. Kansainvälinen solidaarisuus on väline, jota tarvitsemme uudenlaisen tulevaisuuden toteuttamiseksi.”

Omassa videoesiintymisessään kanadalainen ajattelija-aktivisti Naomi Klein sanoi, että julmuuksien takana on ”kapitalistisen järjestelmän väkivalta”. Tämä väkivalta perustuu asenteisiin, jotka pitävät maapalloa aineellisen riiston kohteena. Samalla tavalla osaa ihmiskunnasta pidetään vain rajallisesti hyödyllisinä. ”Tämä hyödyllisen ja hyödyttömyyden logiikka ei löpulta arvosta mitään tai ketään."

Kleinin mukaan koronakriisi merkitsee sitä, että nyt kuulemme niiden työläisten ääntä, jotka ovat eturintamassa. He sanovat olevansa yhtä aikaa tärkeitä ja turhia tai yhtä aikaa tärkeitä ja pois potkittavia. Tämä on verrattavissa orjuuteen ja maan ryöstöön. Pandemian jälkeisessä yhteiskunnassa ihmisiä ei pidä kohdella näin, Klein sanoi.

Naomi Klein on ollut yksi presidentti Donald Trumpin purevimpia arvostelijoita. Kleinin mukaan Trumpin hallitus on nähtävä silmittömänä vastaiskuna nousemassa olevien sosiaalisten ja poliittisten liikkeiden nujertamiseksi. Tässä ei keinoja säästellä. Demokratialle olennaisten eettisten säännösten vesittäminen oli alkanut jo kauan ennen Trumpin valtaantuloa. Suuri raha oli alkanut tunkeutua vallankäytön kaikkiin portaisiin. Bill Clinton vapautti pankit sääntelystä avaten näin tien vuoden 2008 talousromahdukselle. Barack Obama taas jätti rikolliset pankkiirit rauhaan. Koko poliittinen kenttä alkoi ryvetä korruption suossa, oli sitten kyse republikaaneista tai demokraateista.

Trumpin välinpitämättömyys muiden ihmisten kärsimyksiä kohtaan on puistattavaa. Trumpin vieraillessa taannoin Teksasin tulva-alueilla ihmiset kiinnittivät huomiota siihen, ettei hän osoittanut minkäänlaista myötätuntoa katastrofin uhreja kohtaan. Häntä innosti vain paikalle saapuneiden ihmisten määrä. Myöhemmin Trump teeskenteli osanottoa, mutta hänen on selvästikin vaikeata kätkeä kykenemättömyyttään myötäelää muiden ihmisten kärsimyksiä tai kokemuksia. Trumpin sairaalloisen narsistinen itsekeskeisyys saa hänet myös pitämään itseään lakien ja soveliaisuussääntöjen yläpuolella. Naomi Klein kuvaa hyvin presidentin puistattavaa maailmankuvaa, jossa raha ja valta antavat hänelle oikeuden polkea muiden ihmisten elämää, olipa tämä sitten naisten ruumiinosien kähmimistä tai planeetan luonnonvarojen riistämistä ilmaston lämpenemisestä piittaamatta.

Presidentinvaalikampanjassaan Trump teeskenteli olevansa kansanmies ja rahaeliittien vastustaja. Tämä räikeä valhe kätki taakseen halun tuhota mahdollisimman suuren osan julkisesta sektorista ja sen piirissä luoduista säännöksistä, olipa sitten kyse saasteiden rajoittamisesta tai sosiaalituesta. Klein kirjoittaa, että Trump haluaa tilalle suuryhtiöiden rajoittamatonta valtaa ja vapautta. Presidenttinä Trump keräsi pian ympärilleen ihmisiä, joiden suuromaisuudet perustuvat planeetan huono-osaisten ihmisten hyväksikäyttöön ja myös planeetan vahingoittamiseen.

Vaalikampanjassa Trump osasi käyttää hyväkseen sitä raivoa ja epätoivoa, jonka syynä oli hyvin palkattujen teollisuustyöpaikkojen katoaminen. Vaikka Trump lupasi ihmisille työtä, hänen omat yhtiönsä olivat osa taloutta, jossa harvenevat työpaikat olivat siirtyneet muualle. Työntekijöiden värväämisen sijaan yhtiöt käyttivät rahaa valtaviin mainoskampanjoihin hyvin myyvien brändien luomiseksi. Tuotteiden valmistamiseen aiemmin käytetystä työvoimasta oli helppo päästä eroon. Klein luonnehtii koko prosessia räikeäksi petkutukseksi.

Trumpilla ei ole muuta ideologiaa kuin oma etu ja rahan kahmiminen. Hänen uskonsa omaan suurenmoisuuteensa muuntaa helposti tämän asennemaailman totalitaariseksi painajaiseksi. Klein kirjoittaa, että Trump on valmis käyttämään mitä tahansa kriisiä otteiden tiukentamiseksi. Kesien hirmumyrskyt ovat jo johtamassa poliisin toimintatapojen militarisoimiseen ja erilaisten palvelujen yksityistämiseen.

Yhdysvaltain aatteellinen ja älyllinen tyhjyys

Trump ei siis ole kuitenkaan Kleinin mielestä irrallinen ilmiö amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Suurta osaa maan kulttuurista on jo pitkään leimannut aatteellinen ja älyllinen tyhjyys. Keskeiset yhteiskunnalliset instituutiot, jotka pitivät yllä kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunteita, ovat heikentyneet pelottavalla tavalla. Joukkotiedotusvälineetkään eivät ole enää pitäneet yllä merkityksellistä yhteiskunnallista keskustelua.

Syntynyttä tyhjiötä täytetään loputtomalla kulutuksella – silloin kun siihen on varaa – ja katoavia ihmissuhteita korvataan sosiaalisella medialla, joka luo illuusioita kommunikoinnin merkityksellisyydestä. Tiet tukehtuvat autojen määrästä ja ihmiset kärsivät liikenteen päästöjen aiheuttamista vaivoista. Kulutusyhteiskunta on ylittämässä planeetan sietokykyä. Aika päästöjen vähentämiseksi alkaa olla vähissä ja sään katastrofaalisen lämpenemisen vaara kasvaa nopeasti.

Tässä ihmiskunnan historian pelottavassa vaiheessa maailman johtavaa valtiota johtaa mies, joka pitää väitteitä ilmastonmuutoksesta petkutuksena. Trump on jo ollut innolla purkamassa fossiilisten polttoaineiden käyttöä koskevia rajoituksia. Kleinin mielestä Trumpin hallitusta voikin hyvällä syyllä luonnehtia ExxonMobilin alaosastoksi. ExxonMobil on ollut tietoinen ilmastonmuutoksesta 1970-luvulta lähtien. Yhtiö on kuitenkin lahjoittanut miljoonia ilmastotiedettä vähätteleville ajatushautomoille. Ja kuten tiedämme, Trumpin taannoinen ulkoministeri Rex Tillerson on ExxonMobilin entinen pääjohtaja. Klein muistuttaa, että Tillersonin eteneminen urallaan oli liittynyt sotiin ja muihin selkkauksiin.

Varapresidentti Mike Pencen rooli ilmastonmuutosprosessissa on luku sinänsä. Klein kertoo, miten New Orleansin taannoisen Katrina-hirmumyrskyn jälkeen Pence johti prosessia, jossa tehtiin kaikki mahdollinen alueen julkisen sektorin heikentämiseksi. Julkisen infrastruktuurtin heikkous oli kuitenkin jo ollut keskeinen syy siihen, miksi Katrina-myrsky johti hirvittävään katastrofiin. Pence avustajineen teki kaikkensa alueen öljy- ja kaasuteollisuuden vahvistamiseksi. Alueelle haluttiin tasaveropolitiikkaan perustuva “vapaan talouden” vyöhyke. Uusrakentamista hidastavasta ympäristösääntelystä haluttiin päästä eroon. Nyt Pence muiden ympäristörikollisten kanssa voi harjoittaa mieletöntä politiikkaansa valtakunnallisesti, Klein varoittaa.

Ihmiskunnan ja planeetan historia on nyt tulossa käännekohtaan. Klein toteaa, että ilmastonmuutoksen kiistäminen ja uusliberaali talouspolitiikka kumpuavat samasta maailmankuvasta, nimittäin tieteen vastaisuudesta. Ilmastonmuutoksen myöntäminen todeksi vie pohjan uusliberaalilta talouspolitiikalta, koska sen viitoittama tie johtaa ennen pitkää planeetan tuhoon. Kapitalistinen tie joudutaan asettamaan kyseenalaiseksi, koska se uhkaa ihmiskunnan olemassaoloa.

Klein hahmottaa nyt kiireesti tarvittavan vastarinnan olemusta. Suuria ihmismääriä vahingoittavat poliittiset hyökkäykset ovat jo kokoamassa monenlaisia ihmisyhteisöjä pohtimaan puolustautumisen muotoja. Julkisten menojen leikkaaminen vahingoittaa miljoonia amerikkalaisia. Trumpin silmitön rasismi ja muukalaisvihamielisyys aktivoivat kansalaisoikeusliikettä sekä alkuperäiskansojen ja maahanmuuttajien yhteisöjä. Ilmastotieteilijät ovat jo nousseet vastarintaan. Suuri osa muusta maailmasta seuraa pelokkaana Trumpin aggressiivista ja arvaamatonta sota- ja ulkopolitiikkaa.

Nyt onkin Kleinin mielestä aika kaivaa historian unohdettuja haaveita toisenlaisesta yhteiskunnasta, toisenlaisesta elämästä. Ei riitä, että Trumpille sanotaan “Ei”. Ihmiskunta pelastuu vain miljoonia ihmisiä innoittavan rajattoman mielikuvituksen voimalla.

 

Lähteitä:

Andrea Germanos, Naomi Klein and Arundhati Roy Help Launch Global Green New Deal Project With Worldwide Invitation, Common Dreams, 20.5.2020

Naomi Klein, No Is Not Enough: Defeating the New Shock Politics. Allen Lane 2017.

Arundhati Roy, Our Task is to Disable the Engine, ZNet, 11.5.2020.

Arundhati Roy, The pandemic is a portal, ZNet, 5.4.2020.

Arundhati Roy, Operation Green Hunt's Urban Avatar , ZNet, 15.6.2010.

Arundhati Roy, Listening to Grasshoppers: Field Notes on Democracy. Hamish Hamilton 2009. (Suomennos: Kuuntelen heinäsirkkoja. Merkintöjä demokratiasta, Like 2011)

Arundhati Roy, The Ordinary Person's Guide to Empire. Flamingo 2004

 

Sarjan muut osat

Arkisto: Naomi Klein, Arundhati Roy, Intia, Yhdysvallat

 

 

[home] [archive] [focus]