Media Lens, 22.11.2017 **** 2.12.2017 **** Etusivulle Media Lens, 22.11.2017 **** 2.12.2017 **** Etusivulle
Media Lens / David Cromwell
(Suomennos TL)
Valtamedian käytäntöjä tutkaileva brittikaksikko David Cromwell ja David Edwards eli Media Lens julkaisi hiljattain erinomaisen katsauksen viimeaikaisiin todellisuuden vääristelyihin brittilehtien palstoilla ja televisiouutisissa. Cromwellin laatima analyysi alkoi näin: “Jos ihmislaji säilyy hengissä tarpeeksi kauan, tulevaisuuden historioitsijat saattavat hyvinkin ihmetellä, mikä kelpasi valtamedian poliittisiksi tulkinnoiksi 21. vuosisadan alussa.”
Media Lens sisällytti raporttiinsa esimerkkejä medialle tyypillisistä vääristelyistä:
Tulevaisuden historioitsijat havaitsevat, että Britannian puolustusministeri joutui eroamaan vakavaa seksuaalista ahdistelua koskevien syytösten vuoksi tai kuten hän kaunistelevasti sanoi ettei hän ollut "tehtävänsä arvoinen". Hän ei siis joutunut eroamaan siksi, että oli aiheuttanut hirvittäviä kärsimyksiä ihmisille Jemenissä tai siksi, että oli kehottanut kansanedustajia lopettamaan Saudi-Arabian arvostelun, kun hän yritti myydä ihmisoikeuksia polkevalle hallitukselle lisää taistelukoneita ja aseita. Olivathan vuoden 2017 alkupuoliskon asekaupat vain 1,1 miljardia puntaa.(Ks. aiempaa raporttiamme.) Britannia on nyt ollut mukana, kun Jemenin satamia ja ilmatilaa on saarrettu, jotta maahan ei voitaisi toimittaa elintärkeätä lääke- ja ruoka-apua. Yli seitsemän miljoonaa jemeniläistä uhkaa nälänhätä. Maailman ruokaohjelma (World Food Programme) on varoittanut, että 150 tuhatta aliravittua lasta uhkaa kuolema muutaman kuukauden sisällä.
Tästä huolimatta ITV-televisiokanavan poliittinen toimittaja Robert Peston ja BBC:n uutisten poliittinen toimittaja Laura Kuenssberg eivät ole ilmeisesti kertaakaan vaatineet Britannian pääministeriltä Theresa Mayltä selitystä maan häpeälliseen rooliin Jemenin piinaajien aseistamisessa ja tukemisessa. Toimittajat eivät ole myöskään vastanneet, kun heiltä on kysytty syytä vaikenemiseen.
Tulevaisuuden historioitsijat panevat myös merkille, että brittilehdet, ennen kaikkea The Times ja “vasemmalle kallistuva” The Guardian, julkaisivat useita kritiikittömiä PR-tyyppisiä juttuja Saudi-Arabian kruununprinssistä Mohammed bin Salmanista. Häntä luonnehdittiin "riskejä ottavaksi innokkaaksi uudistajaksi". "Onko hän kenties kiiruhtamassa liikaa", kysyi mairitellen Patrick Wintour, Guardianin diplomaattinen kirjeenvaihtaja. Martin Chulov, lehden Lähi-idän kirjeenvaihtaja, oli todella innostunut kruununprinssin rohkeista otteista, kun tämä vangitutti kuningashuoneen vanhempia jäseniä, huomattavan saudi-miljönäärin ja joukon entisiä ministereitä osana "korruption kitkemistä". Dramaattisen toiminnan tarkoituksena oli "vahvistaa valtaa", kun bin Salman "yrittää uudistaa kuningaskunnan taloutta ja yhteiskuntaa". Kuten Adam Johnson totesi media-analyysissään (Fairness in Accuracy And Reporting), että Guardianin raportointi muistutti "innokasta lehdistötiedotetta". Johnson kirjoitti, että jatkoartikkelissa Chulov "meni vielä pitemmälle imartelevassa raportoinnissa". "Kiirellisiä reformeja" esiteltiin lehdessä kritiikittömästi. Kruununprinssiä lluonnehdittiin populistiseksi sankariksi. "Jutut olivat enemän PR:ää kuin journalismia."
The Timesin Lähi-idän kirjeenvaihtaja Richard Spencer puolestaan kirjoitti artikkeleita, joissa julistetiin, että "prinssin rohkea kaukonäköisyys tähtää edistykseen Saudi-Arabiassa" ja "On väärin syyttää saudeja kaikesta terrorismista". Propagandassa oli tällaisia kohtia:
"saudit ovat meidän puolella, kun he vangitsevat militantteja ja antavat meille tärkeätä tiedustelumateriaalia".
Lokakuussa 2017 The Times jopa julkaisi neli-osaisen sarjan saudi-konferenssista, jossa houkuteltiin investointeja kauloja katkovaan kuningaskuntaan. Sarjassa uskoteltiin, että "tulossa on perustavanlaatuisia sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia". Mitä tulee kiusallisiin kysymyksiin raakuuksista, joita Saudi-Arabia harjoittaa Jemenissä, no, tätä todellisuutta ei kommentoitu.
Joukotiedotusvälineiden arkistoja tutkivat historioitsijat havaitsevat myös, että Tony Blairin hallituksen valtiovarainministeri Gordon Brown väitti, että Britanniaa oli johdettu harhaan Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista.
"Huippusalaista amerikkalaista tiedustelumateriaalia, joissa vakavasti epäiltiin [Saddam Husseinin] omaamaa tuhovoimaa, ei esitelty Britannialle."
Brownin version mukaan Blair “petkutettiin” näin hyökkäämään Irakiin. Hänet siis “petkutettiin” ottamaan osavastuu noin miljoonan irakilaisen kuolemasta.
Valtamedian journalistit nielivät Brownin surkeat selitykset sellaisenaan. He eivät maininneet, että YK:n entinen asetarkastaja Scott Ritter oli perusteellisesti kumonnut propagandan Saddamista vaarallisena uhkana hyvissä ajoin ennen Yhdysvaltain johtamaa hyökkäystä maaliskuussa 2003. Ritterin tutkimusryhmä oli todennut, että Irak oli käytännöllisesti katsoen riisuttu aseista. Jäljellä oli korkeintaan vanhentuneita, käyttökelvottomia kemiallisia ja biologisia aseita. Tämä olennainen tieto oli saatavilla kirjan muodossa jo lokakuussa 2002, viisi kuukautta ennen hyökkäystä. Jostain syystä Britannian hallitus, Brown mukaanlukien, ei ollut kirjaa “huomannut”. Eikä sitä ollut “huomannut” myöskään aina kuuliainen valtamedia, joka toistaa auliisti läntistä propagandaa.
Miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa marssivat kuitenkin Irakin sotaa vastaan ennenkuin se alkoi, koska he eivät nielleet Washingtonista ja Lontoosta kantautuvia valheita. Brown on aina julkisesti puolustanut Blairiä väittäen, kuten hän sanoi Chilcot-kuulusteluissa, että tämä teki “oikean päätöksen oikeista syistä”. Brown on sanonut, että Blair toimi tuolloin kaikessa “asiallisesti”.
Tulevaisuuden historioitsijat tutkivat myös vuoden 2017 mediahysteriaa. Venäjä-gate keskittyi pakkomielteenomaisessa raivossa väitteisiin, joiden mukaan Venäjä puuttui ratkaisevalla tavalla vaaleihin, joissa Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Mutta kuten amerikkalainen tutkiva toimittaja Glenn Greenwald totesi:
“Venäjää koskevat kiihkeät väitteet saavat joukkotiedotusvälineissä mieletöntä hehkutusta, vaikka ne melkein aina perustuvat hallitusviranomaisten todisteita vailla oleviin väitteisiin, jotka romahtavat vähäisenkin tarkastelun valossa, koska mitään todisteita ei kerta kaikkiaan löydy.”
Greenwald ei sano, että mitään Venäjän häirintää ei selvästikään ole. Mutta toistaiseksi esitetyt “todisteet” ratkaisevasta häirinnästä eivät ole lievästi sanoen vakuuttavia. On myös tärkeätä muistaa, että Lännen kaupallinen media ei ole juuri lainkaan selostanut Yhdysvaltain hallituksen jatkuvia puuttumisia muiden maiden sisäisiin asioihin. Nämä ovat olleet propagandakampanjoita, vaaleihin puuttumisia ja jopa salamurhia, vallankaappauksia ja täysimittaisia sotilaallisia hyökkäyksiä. Time-lehden kansikuvajuttu vuonna 1996 ylvästeli sillä, miten Yhdysvallat auttoi presidentti Boris Jeltsinin vaalivoittoa Venäjällä:
"Yksinoikeudella. Jenkit tulevat avuksi. Salainen raportti siitä, miten amerikkalaiset asiantuntijat auttoivat Jeltsiniä voittoon."
Historian lehdet paljastavat myös miten BBC:n uutistoimittajat alinomaa innostuvat “Amerikan” suurenmoisuudesta, mikä osoittaa heidän sokeuttaan Yhdysvaltain rikollista käyttäytymistä kohtaan. Näin he osoittavat olevansa todella vallanpitäjien auliita palvelijoita.
Tulevaisuuden historioitsijoita ei myöskään hämmästytä, miten arvostettuja lehdistö- ja radio ja televisiopalkintoja myönnettiin niille toimittajille, joiden työ noudatteli vallanpitäjien asettamia rajoja. Tällaisia palkintoja ei juuri myönnetty toimittajille, jotka uskalsivat paljastaa Lännen tai "liittolaisimme" rikoksia.
Yksi Lännen tärkeimpiä liittolaisia Lähi-idässä on epäilemättä Israel. Hiljattain Britannian kansainvälisestä avusta vastaava ministeri Priti Patel joutui eroamaan tavattuaan salaa israelilaisia viranomaisia ja jopa pääministeri Benyamin Netanyahun “perhelomalla”. Matkansa jälkeen Patel halusi toimittaa brittiapua Israelin vahvalle armeijalle, vaikka samaan aikaan Palestiinalle myönnettyä apua tärkeille projekteille Gazassa leikattiin. Episodi raotti hetkeksi "pientä, läpinäklymätöntä ikkunaa Britannian vaikutusvaltaiseen, Israelin etuja ajavaan painostusryhmään, totesi Jonathan Cook. Mutta tämän painostusryhmän mainitseminen on ilmeisesti tabu kohteliaissa brittipiireissä. Laura Kuenssberg poisti nopeasti tweetin, jossa hän siteerasi nimeltä mainitsematonta konservatiivista kansanedustajaa, joka valitti "korruption" omaista suhdetta, minkä avulla Israel on voinut "ostaa vaikutusvaltaa Westminsterissä.
Siksi ei ollut mitenkään hämmästyttävää, että media vaikeni tyystin, kun YK lokakuun 26. päivänä 2017 julkaistussa miehitettyjä alueita koskevassa raportissa syytti tiukkaan sävyyn Israelia kansainvälisen oikeuden perustavanlaatuisesta rikkomisesta 50 vuotta kestäneen miehityksen aikana. Tämä syytös ajoittui juuri Balfourin julistuksen satavuotispäivään. Julistus ryösti Palestiinan palestiinalaisilta, jotka etnisesti puhdistettiin maalta, josta tuli Israelin valtio. YK:n raportin laatija, kanadalainen ihmisoikeusasiantuntija Michael Lynk halusi kansainvälisen yhteisön ryhtyvän toimiin miehityksen julistamiseksi laittomaksi. Israel olisi velvoitettava vetäytymään Gazasta, jonka olosuhteet ovat kauhistuttavia. Israelin jatkuva laiton Länsirannan ja Itä-Jerusalemin miehitys oli käymässä yhä sietämättömmäksi. Näiden syytösten vakavuudesta huolimatta emme löytäneet asiasta ainoatakaan mainintaa Britannian lehdistössä tai BBC:n uutisten nettisivuilla. Tulevaisuuden tutkijat ovat epäilemättä ihmeissään tästä kuuliaisuudesta Lännen vallanpitäjiä kohtaan, vaikka minkäänlaista pakkovaltaa ei ilmeisesti tarvittu.
‘Siviisaatiomme tulevaisuus on uhattuna'
Epäilemättä tulevaisuuden historioitsijoita kauhistuttaa eniten se tosiasia, että vaikka ihmisten aiheuttaman ilmastonmuutoksen katastrofaaliset riskit tunnettiin hyvin, mitään ei tehty uhkaavan kaaoksen estämiseksi. Vielä pahempaa: vaikutusvaltainen yksityinen liike-elämä, raha- ja talouseliitit ja niiden valvomat hallitukset jatkoivat ponnekkaasti politiikkaa, joka pahensi ilmastokriisiä .
Todistusaineisto on ollut kiistatonta jo vuosia. Marraskuussa 2017 kolmetoista Yhdysvaltain liittovaltion virastoa tuli perinpohjaisessa säätieteen 477-sivuisessa raportissa siihen tulokseen, että sään lämpenemistä koskeva todistusaineisto oli ‘kiistatompaa kuin koskaan aiemmin'. Ne sanoivat, että oli ‘äärimmäisen todennäköistä' – 95 -100% varmuudella – että ilmaston lämpeneminen on ihmisten aiheuttamaa, suurimmaksi osaksi hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaa, siis hiilen, öljyn ja luonnonkaasun polttamisesta syntyneitä päästöjä.
Yksi säätieteilijä sanoi:
“Viimeisten neljän vuoden aikana keräämämme tieto viittaa sihen mahdollisuuteen, että kehitys on ollut vakavampaa kuin olemme uskoneet.”
Kielenkäyttöä leimasi tyypillinen tieteellinen varovaisuus. Mutta muutoksen vauhdin aiheuttama kauhu ei ollut kaukana akateemisten tutkijoiden mielistä.
Tästä huolimatta valtioiden ja suuryritysten politiikka on jälleen ilmentänyt lyhytnäköistä mielettömyyttä. Hallitukset ovat kanavoineet valtavia varoja planeettaa tuhoaviin teollisuuksiin. Europan valtiot, Britannia mukaanlukien, tukivat jokaisena vuotena 112 miljardilla eurolla fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja kulutusta.
Vuonna 2016 kaasuyhtiöt käyttivät 104 miljoonaa euroa painostaakseen Euroopan poliittisia päätöksentekijöitä uskomaan myyttiin, että luonnonkaasu on ‘puhdasta polttoainetta'. Näin fossiilisia polttoaineita käytettäisiin vielä vuosikymmenten ajan. Lisäksi fossiilisia polttoaineita kauppaavat yhtiöt lobbasivat aggressiivisesti Pariisin ilmastoneuvottelujen ja jatkoneuvottelujen aikana julkisuudelta näkymättömissä saadakseen tulokset omien yksityisten etujensa mukaisiksi. Suuryhtiöiden kyynisellä mielettömyydellähän ei ole rajoja, kun voitot ovat tärkeimmät tavoitteet. Oli absurdia, että vuoden 2015 Pariisin ilmastonmuutossopimus ei edes sisältänyt sanoja ‘fossiiliset polttoaineet'. Asiantuntijat varoittivat, että fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee olemaan ennätyksellisen suurta vuonna 2017.
Maailman meteorologinen järjestö (WMO) on myös raportoinut, että vuodesta 2017 on tulossa yksi historian kolmesta kuumimmasta vuodesta. WMO on myös todennut, että hiilidioksiditasot ilmakehässä ovat ‘kohonneet ennennäkemättömällä nopeudella' korkeimmalle tasolle 800 000 vuoteen .
Merkkejä ekologisesta romahduksesta on kaikkialla ympärillämme. Viime syskuussa julkaistu uusi tutkimus paljasti, että lentävien hyönteisten määrä oli pudonnut kolmella neljäksennellä vimeisten 25 vuoden aikana. Tulos on ‘järkyttänyt tutkijoita'. Havainto on erityisen merkityksellinen, koska lentävät hyönteiset ovat tietenkin olennainen osa tervettä ekosysteemiä, josta olemme riippuvaisia ruuan, veden ja hapen saannin varmistamiseksi. Robert Hunziker toteaa yksiselitteisesti, että tämä ekosysteemi, joka on planeetan säilymiselle olennaista, on romahtamassa. Elämää ylläpitävää järjestelmäämme ollaan tuhoamassa.
Yksi monista ihmisyhteisöjä uhkaavista oireista on ilmastonmuutoksen laukaisema massiivinen muuttoliike. Kymmenet miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan jo seuraavan vuosikymmenen aikana ilmastohäiriöiden vuoksi. Tämä pakolaistulva tulee olemaan niin suuri, että Syyriasta sodan vuoksi Eurooppaan paenneiden ihmisten määrä tuntuu silloin vähäiseltä.
Sir David King, Britannian hallituksen entinen johtava tieteellinen neuvonantaja sanoi:
‘Tässä tarkoitamme uhkaa sivilisaatiomme olemassaololle pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä kohtaamme myös kaikenlaisia riskejä, joiden torjumiseksi tarvitsemme niin suuria ponnisteluja, ettei sellaisiin ole aiemmin pystytty.'
Mutta jos hallitukset todella haluaisivat suojella ihmisiä kuten ne aina väittävät korostaessaan terrorismin uhkaa, ne olisivat jo kieltäneet fossiiliset polttoaineet ja panneet alulle massiivisen siirtymisen uusiutuvaan energiaan. Merkittävä tutkimus osoitti hiljattain, että maailman saasteet tappavat yhdeksän miljoonaa ihmistä vuodessa ja uhkaavat ‘ihmisyhteisöjen olemassaoloa'. Valtamedia reagoisi perin toisenlaisella tavalla, jos terrorismi surmaisi jokaisena vuotena yhdeksän miljoonaa ihmistä ja yhteiskunnan olemassaolo olisi uhattuna. Mutta koska maailman saasteet ovat vain ‘ulkoistettu' osa taloutta, yksityisessä omistuksessa oleva talous voi jatkaa valloituksiaan voittojensa kasvattamiseksi.
Tilanne on todella epätoivoinen. Puhumme kirjaimellisesti ihmislajin säilymisestä. On niitä, jotka julistavat joko mustan huumorin varjolla tai moraalisesti kyseenalaisella nenäkkyydelä, etä ‘planeetta voisi paremmin ilman meitä'. Mutta emmehän me voi noin vain suhtautua välinpitämättömästi miljardien ihmisten elämään tässä ja nyt sekä heidän jälkeläistensä elämään.
Hallitusten politiikka perustuu ennen kaikkea lyhyen aikavälin poliittisiin voittoihin ja suuryritysten etuihin. Siksi tarvitaan suuria ihmisjoukkoja vaatimaan talouden saamista kestävälle pohjalle. Vaihtoehtona on ihmiskunnan tuhoutuminen. Mutta juuri kun tarvitaan ihmisten vastarintaa ja radikaalia toimintaa, sosiaalisen median verkot, jotka ovat suuryhtiöiden omistuksessa ja hallinnassa, ovat alkaneet tukahduttaa kriittistä ajattelua. Olennainen osa kamppailua ihmiskunnan säilymiseksi on siis saada yliote mediayhtiöiden ja teknologisten suuryhtiöiden epädemokraattisesta vallasta, jotta ne eivät pääse määrittelemään, mitkä ovat ‘hyväksyttäviä' uutisia ja kommenteja.
Lue myös:
Arkisto: Media, Rauhan Puolesta/Medianurkka