29.5.2008 (Päivitetty 25.6.2008) **** Etusivulle 29.5.2008 (Päivitetty 25.6.2008) **** Etusivulle
Tapani Lausti
Irakin miehitys on jälleen konflikti, jossa journalismin kyky mielekkääseen raportointiin mitataan. Näky on paljolti lohduton. Jo ennen invaasiota Yhdysvaltain joukkotiedotusvälineet nielivät häpeämättä hallituksen valheet. Veteraanitoimittaja Robert Parry valittaa, ettei mediaa vaivaava valheellisuuden ilmapiiri ole sittemminkään lieventynyt. (Surprise, Surprise: Bush Lied, consortiumnews.com, 28.5.2008)
Britanniassa yhteiskuntakriittinen toimittaja George Monbiot on todennut, että maan joukkotiedotusvälineiden vääristelyt olivat niin perusteellisia, että niillä oli myös käytännön seuraamuksia: "On vaikea uskoa, että Britannia olisi lähtenyt sotaan, jos lehdistö olisi suorittanut tehtävänsä kunnolla." (Our lies led us to war, The Guardian, 20.7.2004)
Amerikkalaisten ja brittiläisten joukkotiedotusvälineiden invaasiolle antama tuki teki siis sitä koskevan moraalittoman päätöksen huomattavasti helpommaksi George W. Bushille ja Tony Blairille.
Britanniassa Media Lens on seurannut systemaattisesti median jatkuvaa tosiasioiden vääristelyä. Media Lensin metodi ei ole kovin monimutkainen. Monista maailman konflikteista on mahdollista saada poliittisesti ennakkoluuloisista näkemyksistä riippumatonta tietoa, jos irrottautuu läntisen journalismin kyseenalaisista lähtöolettamuksista (ks. esim. Burma and the making of Iraq's ghost towns, 28.5.2008).
Suomalaisiin toimittajiin ei kohdistu samanlaisia paineita kuin amerikkalaisiin ja brittiläisiin. Siksi teki kipeää seurata Yleisradion Irakiin lähettämän toimittajan Kari Ahlbergin raportoimistapaa. Hän lähti mukaan amerikkalaisten toimittajien leikkiin Yhdysvaltain armeijan kylkeen asettautuneena, kypäräpäisenä tarkkailijana, jota kuljetettiin ympäri Bagdadia miehitysarmeijan ajoneuvossa. Armeijan tiedottajan näkemys "parantuneesta turvallisuustilanteesta" sai toimittajan hyväksynnän. Muutenkin amerikkalaiset sotilaat esiteltiin miellyttävinä miehinä ja naisina, jotka ovat Irakissa "rauhoittamassa oloja".
Suomen joukkotiedotusvälineissä ei nähdäkseni ole liiemmin kiinnitetty huomiota siihen, että käytettävissä olevien, luotettavina pidettyjen mielipidetiedustelujen mukaan irakilaisten enemmistö on koko miehityksen ajan halunnut amerikkalaisten joukkojen poistumista maasta. Irakilaiset ymmärtävät ulkomaalaisia toimittajia paremmin, että miehitysjoukot laukaisivat väkivaltaisuudet ja niiden läsnäolo pitää niitä yllä. Ne eivät ole maassa rauhoittamassa oloja. Ahlbergin käsitys turvallisuustilanteen paranemisesta on myös vähintäänkin kiistanalainen. (Ks. esim. Rami El-Amine: So Much for the Success of the Surge, MRZine, 21.5.2008; Media Lens: ‘With total destruction' - The failure of journalism in Iraq, 1.4.2008)
Sekä Yleisradio että Suomen Kuvalehti ovat enimmäkseen tarkastelleet Irakin oloja amerikkalaisten silmin. TV-uutisissa on seurattu Irakiin lähetettävien sotilaiden koulutusta. Suomen Kuvalehti seurasi amerikkalaisten sotilaiden toimintaa Bagdadissa tavalla, jossa lukijaa ikäänkuin rohkaistiin samaistumaan heidän asemaansa. (Jari Lindholm: Pelon kadut, Suomen Kuvalehti, 9.5.2008) Tämänkin voisi sinänsä ymmärtää, mutta levottomuutta herättää se, ettei raportoinnin kokonaisuus anna täyttä käsitystä miehityksen aiheuttamista hirveistä kärsimyksistä. (Ks. esim. Juan Cole: The Real State of Iraq, Information Clearing House, 23.6.2008; David Model: Genocide in Iraq?, CounterPunch, 21.5.2008; Dave Lindorff: For His Treatment of Children in the ‘War on Terror,' Bush Is a War Criminal, Common Dreams News Center, 22.5.2008).
(Suomen Kuvalehti laajensi tarkastelukulmaa seuraavassa numerossa 24/13.6. Jari Lindholmin artikkeli oli otsikoitu "Irak: 10 myyttiä". Lindholm kävi huolellisesti läpi amerikkalaispropagandan levittämät myytit. Jutun ingressi oli tämä: "Viisi vuotta jatkunut Irakin sota on synnyttänyt uskomuksia, joille löytyy vähän katetta todellisuudesta.")
En ole asiaa systemaattisesti tutkinut, mutta minulla on sellainen mielikuva, että Suomessa taisi jäädä kunnolla raportoimatta Irakiin ennen invaasiota kohdistettujen sanktioiden hirvittävä vaikutus. Mahdollisesti miljoona ihmistä kuoli, heistä suurin osa lapsia. Miehityksen ihmisuhrit on nekin arvioitu yli miljoonaksi. Näidenkin lukujen valossa on uskomatonta, että amerikkalaisten läsnäolo nähdään "tilanteen rauhoittamisena". (Ks. Jonathan Steele & Suzanne Goldenberg: What is the real death toll in Iraq? The Guardian, 19.3.2008)
Alkaneen vuosisadan hirvittävintä murhenäytelmää seurataan aivan liikaa rutiininomaisena kansainvälispoliittisena tapahtumana. Monet suomalaiset kommentaattorit näyttävät pitävän Irakin tragediaa vain "virheenä". Yhdysvaltain hirmuteoista huolimatta kovin monet suomalaispoliitikot haaveilevat entistäkin lämpimämmistä suhteista Washingtonin sotarikollisten kanssa. Ja sitten kriittisesti asioihin suhtautuvia kansalaisia syytetään antiamerikkalaisuudesta.
Vieraile arkistossa: Media, Persianlahti, Yhdysvaltojen politiikka, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Robert Fisk, Noam Chomsky, Tariq Ali, Phyllis Bennis, Gabriel Kolko, Howard Zinn, Hannu Reime