Journalisti,
4.3.2005
Journalisti,
4.3.2005
[Koska Journalisti ei laittanut tätä Julkusen puheenvuoroa internet-sivuilleen, kopioin sen tähän, jotta koko väittely olisi luettavissa.]
Pertti Julkunen
Tapani Lausti (2005) lainaa ”parin amerikkalaisen professorin” arviota professori Noam Chomskysta. Ei ole toista yksilöä, joka olisi vaikuttanut dramaattisemmin kielen ja ihmismielen ymmärtämiseen. ” Professorit lisäävät, että Chomsky vaikutti mullistavasti myös psykologiaan tieteenä”, jatkaa Lausti.
Lausti puhuu meille niin kuin hämmentyneelle laumalle. Chomsky on poikkeuksellinen yksilö siksi, että professorit sanovat niin. Varmempaa todistetta ei voi olla! Opimme, että meidän pitää arvioida asioita sen mukaan, millaisia yksilöitä niiden esittäjät ovat, ei sen mukaan, miten niitä perustellaan.
Professoreihin vetoaminen on perusteluista järein. Vähempikin olisi riittänyt! Laustia närkästyttäneessä kirjoituksessani (Julkunen 2005) en väheksy Chomskyn etevyyttä. Päinvastoin, hänen ympäri maailmaa levinnyt kielitieteen alkeiskurssiaineistonsa herättää hyvän kysymyksen. Chomsky (1976, 249) sanoo, että ”generatiivisen kieliopin” tarkoituksena on ymmärtää niitä ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä kaikille kielille, jotka ihminen voi oppia normaalilla tavalla. Mihin ominaisuuksiin yhteinen ymmärryksemme siis perustuu?
Jos olemme varmoja, että ihmiset jakaantuvat ymmärrykseltään erilaisiin, toisensa pois sulkeviin ryhmiin – esimerkiksi vastuulliseen luokkaan ja hämmentyneeseen laumaan – emme etsi yhteistä ymmärrystä. Silloin demokratia tai yhteisten asioiden hoitaminen on aika onttoa puhetta.
Olemmeko siis vastuullisten paimentamaa laumaa vai emme? Lausti (2005) vastaa, että ”Chomsky on teoksissaan tehnyt asian täysin selväksi”. Lausti olisi voinut sanoa suoraan, miten asia on. Ainakaan minulle se ei tullut täysin selväksi.
Ensin Chomsky (2003, 14-20) paheksuu sitä, että Walter Lippmann sanoo meitä hämmentyneeksi laumaksi. Tämä viittaisi siihen, että emme ole tuollainen lauma. Sitten hän kuitenkin esittää lukuisia esimerkkejä siitä, miten ryntäilemme ja mylvimme paimenien haluamalla tavalla. Esimerkiksi sosiaali- ja talouspolitiikan inhottavuus unohtuu meiltä ”paniikkinappia painamalla” (ks. Lausti 2004, 94). Tämä taas viittaisi siihen, että olemme Lippmannin laumaa.
Chomsky (2004) sanoo, että hyökkäys Irakiin tehtiin mielipiteestämme piittaamatta. Hän jatkaa, että USA suunnittelee hyökkäyksiä Andeille, Iraniin ja Syyriaan.
Tulevaisuus riippuu siitä, saadaanko mielipiteemme nyt pidetyksi kurissa. Onko tulevaisuus siis alkanut riippua meistä nyt? Entä jos meitä ei saadakaan kuriin? Onnistummeko estämään yleisenä mielipiteenä Amerikan hyökkäykset? Miten me sen teemme? Saa nähdä kuinka käy.
Chomskyn parjaama John Dewey pohti sodan ja julkisuuden kysymyksiä. Ero Chomskyyn on siinä, että Dewey (1927) mietti, mitä julkisuudelle pitäisi tehdä, jotta siellä voitaisiin etsiä ja luoda yhteistä ymmärrystä. Dewey kieltäytyi uskomasta, etteikö ihmisistä olisi julkisen keskustelun kävijöiksi. (Kunelius 2004)
Chomsky (2003, 15) sanoo, että ”teorian mukaan ainoastaan pieni eliitti – deweyläisten tarkoittama intellektuellien yhteisö – ymmärtää yleisen edun”. Se on väärä todistus.
Vääristä todistuksista puhuttaessa on tapana sanoa, että puhuja ”ei tunne” asiaa. Näin vihjataan, että väärä todistus ei varmaankaan ole tahallinen. Lausti tekee oikein, kun nuhtelee minua tavan noudattamisesta. Mistäpä minä tiedän mitä kaikkea Chomsky tuntee. Voi olla, että hän puhuu vastoin tuntemustaan.
Lausti (2005) sanoo, että Chomskyn kaltaisen maineikkaan tiedemiehen rinnastaminen Bushiin on groteskia pilaa, sillä Bush on kyyninen valehtelija. Niinpä. Lisäksi hän on häpäisijä, kiduttaja, murhaaja ja varas. Rinnastaminen maineikkaiseen tiedemieheen on silti luvallista.
Me valikoimme ja kasvatamme busheja. Olisi hyvä ottaa rauhallisesti selville, mitä yhteyksiä ja yhtäläisyyksiä meilllä on heidän kanssaan. Se, että vertailtavat asiat muistuttavat jossakin toisiaan, ei tarkoita, että ne olisivat kaikessa samanlaisia.
Bush on ylpeä siitä, että ei kysy koskaan ”miksi” (Klinghoffer 2004). Chomsky ehkä joskus kysyy, mutta Amerikka-kirjoissaan (Chomsky 2003 ja 2004) hän harrastaa argumentoinnin asemesta bushmaista vihankylvöä. Viha ja autoritaarisuus yhdistävät toisiinsa Bushin, Chomskyn ja meidät hämmentyneet.
Viha ja huono argumentointi tukevat toisiaan. Jos journalismi on päätöksiin pystymistä (vrt. Burns 2002), niin journalistien kannattaisi virittää juttuihinsa vihan, kyynisyyden ja autoritäärisyyden lisäksi joitakin sellaisia mielialoja, joissa asioiden ajatteleminen olisi mahdollista.
Autoritaarisuudessa Lausti (2005) vahvistaa Bushin ja Chomskyn rinnastustani sanomalla, että ”eturivin tiedemiehenä Chomsky osaa arvioida”. Me uskomme Chomskya ”eturivin”, emme argumenttien perusteella. Eikö voitaisi yhtä hyvin sanoa: ”eturivin poliitikkona Bush osaa arvioida”? Vastuullisen luokan miehet tiedottavat. Kumpikaan ei keskustele. Tietoa siirtyy eturivin parhaimmistolta meille takarivin miehille.
Autoritaarisuutemme vaikuttaa siihen, että yhteiskunnan ns. eliitteihin valikoituu heikkolahjaisia ja tunne-elämältään kieroutuneita ihmisiä. Chomsky varoittaa ansiokkaasti, että Amerikassa nämä voivat tehdä ennennäkemättömän pahaa jälkeä.
Chomsky-arvioni koskee vain kahta kirjaa (2003 ja 2004). Laustin autoritaarisuutta suren vain yhden artikkelin (2005) perusteella. Hänen uuden kirjansa kritiikki Tony Blairin hovi-ideologi Anthony Giddensiä kohtaan (ks. Lausti 2004, 41-47) sen sijaan ilahduttaa tässä lässyjen sosiologien maassa. Lausti virittää lupaavampia mielialoja kuin oppi-isänsä Chomsky. Ehkä hän kirjoittaa kirjassaan vastuulliselle luokalle ja Journalistissa hämmentyneelle laumalle.
Lähteet:
Burns, Lynette Sheridan. (2002) Understanding Journalism. Trowbridge, Wiltshire: SAGE Publications.
Chomsky, Noam. (1976) Kieli ja vapaus. (For Reasons of State – teoksen 9. luku) Suomentanut Paavo Löppönen. Teoksessa Chomsky, 247-269.
Chomsky, Noam. (1976) Tiedon ja vapauden ongelmia. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Chomsky, Noam. (2003) Mediakontrolli. Suomentanut Sami Heino. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Sammakko.
Chomsky, Noam. (2004) Maailmanvalta vai maailmanloppu? Yhdysvaltain globaali valtapolitiikka. Suomentanut Markku Päkkilä. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Dewey, John. (1927) The Public and Its Problems. New York: Henry Holt and Company.
Julkunen, Pertti. (2005) Vastuullinen luokka ja hämmentynyt lauma. Journalisti 21.1.2005.
Klinghoffer, David. (2004) Bushin moraali on objektiivista. Helsingin Sanomat 30.12.2004.
Kunelius, Risto. (2004) Ajatusten seurauksia. John Deweyn pragmatismia viestinnän tutkijoille. Rinki-esitys. Tampereen yliopisto. Tiedotusopin laitos.
Lausti, Tapani. (2004) Toisinajattelun tiekartta. Keuruu: LIKE & Suomen Rauhanpuolustajat.
Lausti, Tapani. (2005) Noam Chomsky ja ”hämmentynyt lauma”. Journalisti 18.2.2005.
Ks. myös: