BBC Finnish Section, 12.10.1990

Irlannin kipeä eteneminen uuteen aikaan

John McGahern, Amongst Women (Faber & Faber)

Tämänvuotisten Booker-palkintoehdokkaiden joukossa oli irlantilaisen John McGahernin romaani Amongst Women — naisten keskellä. McGahern on kirjailija, joka on romaaneissaan pohtinut elämän tarkoituksettomuuden tunteita. Amongst Women kuvaa vanhenevan irlantilaisen miehen elämänkokemusta itsenäisyyssodasta uuteen aikaan, johon sopeutuminen on hänelle miltei ylivoimaista. Tapani Lausti arvioi McGahernin romaanin.

Irlannin vallankumous on vuosisatamme pettymystarinoita. Britannian vallasta vapautuneesta nuoresta tasavallasta piti tulla jotakin aivan uutta. Vallankumoukselliset haaveilivat maasta, joka hallitsisi itseään ennennäkemättömällä tavalla. Tämä vapauden haave murtui uusien vallanpitäjien poliittisessa otteessa ja katolisen kirkon henkisessä puristuksessa.

John McGahernin romaanin päähenkilö, Michael Moran, on entinen itsenäisyystaistelija. Moran on ylpeä mies, jolle Irlannin itsenäisyys on pettymys. Hän toteaa, että ainoa ero entiseen verrattuna on, että englantilaisten sijaan yhteiskuntahierarkian huipulla on nyt irlantilaisia. Puolet hänen lapsistaan on siirtynyt Englantiin. Hän pohtii turhautuneisuudessaan kaiken merkityksettömyyttä.

Yksi Moranin tyttäristä haluaisi opiskella lääkäriksi. Tämä tuo esiin isän kaunan kaikenmaailman lääkäreitä ja pappeja kohtaan. Heistä on tullut yhteiskunnan mahtimiehiä. Tästä syvästä kaunasta huolimatta Moran on koko olemuksellaan sisäistänyt Irlannin konservatiivisuuden. Hänen perheensä noudattaa pikkutarkasti kaikkia katolisia rukousääntöjä. Hän haluaa johtaa perhettään kiistattomalla auktoriteetilla. Jäätyään leskeksi hän vaatii lapsiltaan ehdotonta kuuliaisuutta.

Isän uusi avioliitto tuo äitipuolen, Rosen, hahmossa taloon ankaraa puritaanisuutta lieventävää lämpöä. Mutta yksi säie on tätä ennen jo katkennut. Vanhin poika Luke on lähtenyt katkeroituneena kotoa. Hän asuu Lontoossa ja kieltäytyy kaikesta kanssakäymisestä isänsä kanssa. Päätettyään koulunsa kaikki kolme tytärtä muuttavat joko Dubliniin tai Lontooseen. Ja viimein isän suhde nuorimman pojan Michaelin kanssa ajautuu katkeamispisteeseen.

Moran käy nämä koettelemukset läpi vanhan polven miehen ymmärtämättömyydellä. Hänen lapsensa eivät ole nuoria kapinallisia. Mutta lieväkin astuminen modernimpaan elämänmuotoon sotii kaikkia Moranin käsityksiä vastaan. Hän sulkeutuu itseensä ja murehtii nuorten kiittämättömyyttä ja ajattelemattomuutta.

Mutta näistä vaikeuksista huolimatta hänen lapsensa Lukea lukuunottamatta tuntevat lujaa keskinäistä yhteenkuuluvuudentunnetta, jonka sydämessä on heidän isänsä ylpeä olemus. He ovat kasvaneet tämän vanhan sissin ylpeydentunteen vaikutuspiirissä. He kokevat olevansa jotenkin poikkeuksellisia. Isän ja tyttärien suhdetta vaikeuttaa Moranin halveksiva asenne naisia kohtaan. Hänen maailmassaan naisen paikka on aviomiehensä luona. Kuitenkin Moranin tyttäret ovat perineet monia isänsä luonteenpiirteitä. He ovat voimakkaita ja itsenäisiä naisia. Vanheneva Moran tuntee lopulta miltei pelkoa näiden naisten keskellä. Hänen vaimonsa Rose on sovitteleva hahmo tässä potentiaalisesti räjähdysalttiissa asetelmassa.

McGahernin kirja on eleetön ja lukijaa hiljaa puhutteleva kuvaus Irlannin kipeästä etenemisestä moderniin aikaan. Uskonnollinen konservatiivisuus on tehnyt Irlannista monelle nuorelle ahdistavan kasvuympäristön. Kun Michael viimein pakenee isänsä ankaruutta Englantiin, hän kohtaa matkalla ihmisiä, jotka samaistuvat voimakkaasti hänen pakoonsa. On kuin jokainen olisi jossain elämänsä vaiheessa paennut tai halunnut paeta kotoa.

Irlantilaisessa psyykessä muualle lähtö on syvässä. Irlantilaiset ovat vuosisatojen ajan muuttaneet maasta nälän tai köyhyyden ajamana. Tästä maastamuutosta on viimein tullut osa koko kulttuuria. Miltei jokainen tämänkin päivän irlantilainen nuori haaveilee elämänsä jossain vaiheessa muualle muutosta.

Dublinissa vuonna 1934 syntynyt John McGahern on irlantilaisen elämän armottomilla kuvauksillaan ansainnut useita kirjallisuuspalkintoja. Mutta hänen tuotantonsa on myös aiheuttanut kohua. Vuonna 1965 Irlannin sensuurilautakunta kielsi hänen yhden romaaninsa sen sisältämän kielenkäytön vuoksi. McGahern on näin joutunut hyvin läheltä seuraamaan Irlannin vapautumista uskonnollisperäisestä ahdasmielisyydestä. Hänen uusin romaaninsa on ensimmäinen kymmeneen vuoteen.

[home] [focus] [archive]