BBC Finnish Section, 16.3.1989

Chicago Moskovassa

Natalya Lowndes, Chekago (Sceptre)

Natalya Lowndes on englantilaisen yliopistonopettajan salanimi, jolla hän on kirjoittanut moskovalaiselämää Andropovin kaudella kuvaavan romaanin Chekago. Lowndes puhuu sujuvaa venäjää ja hänellä on Neuvostoliitossa sukulaisia ja ystäviä. Hän avaakin kirjassaan näkymiä, jotka ovat vieraita useimmille ulkomaalaisille. Tapani Lausti arvioi Lowndesin romaanin.

Neuvostoliiton vankileireillä vuosia viettänyt kirjailija Jevgenija Ginzburg on mieleenpainuvasti kuvannut, miten vaikeata ihmisten oli Stalinin puhdistusten alettua tajuta kaiken loogisuuden ja terveen järjen katoamista julkisesta elämästä. Natalya Lowndesin kirja on ajallisesti muutaman vuosikymmenen päässä noista kauhun vuosista. Mutta hänen romaaninsa ihmiset elävät edelleen yhteiskunnassa, jossa tapahtumien syy- ja seuraussuhteet hämärtyvät, jossa tapahtumien logiikka on usein heiltä kätketty.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahden neuvostojohtajan hautajaisten väliin. Alussa kirjan henkilöt seuraavat kuin jotakin etäistä tapahtumaa Brezhnevin hautajaisia. Lopussa televisio välittää kuvia Andropovin hautajaisista. Hautajaisten välisinä kuukausina monet moskovalaiset alkoivat kutsua kaupunkiaan Chicagoksi. Nimitys oli eräänlainen pilkallinen kunnianosoitus Neuvostoliiton valtiolliselle poliisille — olihan Andropov KBG:n entinen päällikkö — ja Chicagon taannoiselle maineelle laittomuuden temmellyskenttänä.

Lowndesin romaanissa salaisen poliisin agentit puuttuvat kirjan henkilöiden elämään olosuhteissa, joita heidän on vaikea ymmärtää. Vasta myöhemmin heille valkenee, mistä on ollut kysymys. Tapahtumat keskittyvät moskovalaiseen asuntoon, jossa asuu yhteensullottuna mitä erilaisempia ihmisiä. Heidän keskuudessaan viettää kirjan alussa aikaa amerikkalainen nuori nainen, joka sittemmin palaa kotimaahansa, mutta jonka kirjoitukset vaikuttavat dramaattisesti tuon moskovalaisasunnon ihmisten elämään, heidän sitä tietämättä.

Roberta Weston näyttää ihastuneen venäläiseen elämäntyyliin, hän reagoi romanttisin tuntein venäläisten miesten karkeuteen, hän onnittelee moskovalaisia ystäviään heidän aitoudestaan ihmisinä. Samalla hän tarkkailee kuitenkin venäläisiä ystäviään kylmästi analysoiden kirjoittaakseen kokemuksistaan kirjan. Roberta Weston viettelee kirjan päähenkilön, roska-autokuskin Sasha Biryusovin, jonka karkeus kiihottaa häntä seksuaalisesti. Sashalle kokemus on hämmentävä. Hänen menestyksensä naisten keskuudessa on ollut huono. Nyt amerikkalaisnainen hukuttaa hänet yht'äkkiä lahjoihin. Tämä aineellinen vauraus alkaa ulkopuolisista näyttää epäilyttävältä. Samoihin aikoihin eräs tuttavapiirin jäsen, naisten lehden päätoimittaja, pidätetään epäiltynä luvattomasta kiihotustoiminnasta. Jotkut epäilevät Sashaa ilmiantajaksi. Tapahtumat alkavat huipentua, kun valtiollisen poliisin agentti asettuu asumaan samaan asuntoon.

Kirjan kattamien kuukausien kuluessa tuon moskovalaisasunnon asukkaat paljastavat vähä vähältä toisilleen ongelmiaan. Muistojen hämärästä paljastuu vaikeuksia, kadonneita ystäviä ja sukulaisia. Neuvostoliiton maalaiselämän ankeus ja värikkyys sekoittuu kaupunkilaiselämään Sashan uuden naisystävän muodossa. Sasha on ollut Valentinan kanssa kirjeenvaihdossa lehti-ilmoituksen avulla. Valentina ilmestyy varoittamatta ahtaan asunnon uudeksi asukkaaksi. Sashan ja Valentinan suhteen päätyttyä Sashasta kiinnostuu poliisin kanssa yhteistyössä oleva nainen, joka paljastaa Sashalle vilaukselta maan etuoikeutetun luokan mukavuuksia.

Kirjan sivuilta lukijalle avautuu venäläinen elämä kaikessa ankeudessaan, arvaamattomuudessaan ja värikkyydessään. Neuvostokansalaisten armoton alistaminen valtion elinten vaikeaselkoiseen määräysvaltaan herättää lukijassa kysymyksiä. Miten syvään Stalinin ajoilta periytyvät poliittiset tottumukset ovat syöpyneet neuvostoyhteiskuntaan? Voiko Gorbatshovin perestroika murtaa tuon stalinistisen perustan? Onko hallitsemisen rakenne modernisoitavissa, vai ajautuuko maa umpikujaan ja vaarallisiin sosiaalisiin kouristuksiin? Lowndesin romaanin henkilöt elävät vielä tietämättöminä lähestyvästä perestroikasta. He eivät näytä uskovan suurten muutosten mahdollisuuteen. He elävät arkielämäänsä toivoen, ettei heidän nimeään jostain syystä mainita sanomalehdissä. He aavistavat jokaisella asunnon asukkaalla olevan jotakin salattavaa. He tietävät, että laillisen ja laittoman raja on neuvostoyhteiskunnassa hämärtynyt. Heidän lainrikkomuksensa ovat yksityisiä valheita, jotka vastaavat virallisen valtioideologian julkisia valheita.

Natalya Lowndesin romaani osoittaa syvää perehtyneisyyttä elämään Neuvostoliitossa. Esikoisromaaniksi kirja on kypsä, joskaan ei aina tyyliltään häikäisevä.

[home] [focus] [archive]