BBC Finnish Section, 10.7.1989

Englantilaisen aristokratian palveluksessa

Kazuo Ishiguro, The Remains of the Day (Faber & Faber)

Kazuo Ishiguro on japanilaissyntyinen brittiläistynyt kirjailija. Hänen uusi romaaninsa The Remains of the Day — Päivän rippeet — on tämän vuoden kärkiromaaneja Englannissa. Tapani Lausti arvioi Ishiguron kirjan.

Kazuo Ishiguron romaanin kertoja on ikääntynyt hovimestari, Mr. Stevens. Hän on omistanut suurimman osan elämästään lordi Darlingtonin palvelemiseen. Lordin kuoleman jälkeen talon on ostanut amerikkalainen herrasmies. Tämän suosituksesta Stevens tekee autolla lomamatkan, jonka aikana hän käy muistoissaan läpi elämänsä ratkaisevat vaiheet.

Monet asiat näyttäytyvät hänelle yllättäen uudessa valossa. Varovasti, ikäänkuin mielen tuskaa peläten Stevens alkaa aavistaa elämänvalintojensa virheet. Hänen hellittämätön uskollisuutensa lordi Darlingtonia kohtaan on estänyt häntä näkemästä isäntänsä poliittisten asenteiden kyseenalaisuutta. Hän on päin vastoin ollut ylpeä siitä, miten lähelle hän itse on päässyt maailmanhistorian päätöksentekoa. Tarjoilihan hän portviiniä tilaisuudessa, johon lordi Darlington oli kutsunut taloonsa Natsi-Saksan suurlähettilään Ribbentropin ja Englannin pääministerin valmistellakseen tämän vierailua Hitlerin luo.

Sodan jälkeen, kun lordi Darlington oli julkisuudessa tuomittu henkilö, Stevens ihailee kuitenkin tämän toiminnan määrätietoisuutta. Kunnes hän yht'äkkiä pysähtyy kysymään oman toimintansa mielekkyyttä. Hän, joka on aina pannut paljon painoa ihmisen arvokkuudelle, on itse vain luottanut sokeasti isäntänsä viisauteen. Ennen kuin Stevens itse uskaltaa epäillä uskollisuutensa järkevyyttä, hänen kertomukseensa hiipii vihjeitä hänen epäilyistään. Stevens kertoo kahdesti kieltäneensä sitä häneltä kysyttäessä olleensa lordi Darlingtonin palveluksessa, eikä hän voi oikein ymmärtää miksi.

Kazuo Ishiguro kirjoittaa hovimestarin kertomusta mestarillisesti. Hän on antanut Stevensin tyylille vanhahtavaa kuivakkuutta. Mutta silti kertomuksessa on ilmaisun kauneutta, joka korostaa hienosti ikääntyvän miehen näennäisesti viileää mutta perusvireeltään tuskaisaa itsetutkiskelua.

Stevens kuvaa suhdettaan lordi Darlingtonin taloudenhoitajaan, Miss Kentoniin. Vaikka Stevens ei vielä myönnä Miss Kentonin merkinneen hänelle muutakin kuin työsuhdetta, kertomus antaa lukijalle selviä vihjeitä siitä, miten Stevens on itseltäänkin salannut kiintymyksensä työtoveriinsa.

Lomamatkalla hän käy tapaamassa Miss Kentonia, joka jätti Darlington Hallin naimisiin mennessään. Lukija jo aavistaa Stevensin oman kertomuksen perusteella, että Miss Kenton itse asiassa rakasti hovimestaria. Stevensin tajuntaan tämä räjähtää vasta nyt, pari vuosikymmentä myöhemmin. Vanhenevan miehen kyyneleiden kirvelevyyttä lisää aavistus hänen koko elämänvalintansa onttoudesta.

Aiemmin olemme tavanneet Stevensin analysoimasta hovimestarin ammatin salaisuuksia. Hän on ollut ylpeä kyvystään sammuttaa omat intohimonsa, kyvystään omaksua englantilaisen aristokratian puhetapa ja pidättyvyys. Hän on harjoittanut omaa itsehillintäänsä mielettömyyteen asti. Hän ei ole keskeyttá„ányt merkkihenkilöiden palvelemista, vaikka hänen isänsä on tehnyt yläkerrassa kuolemaa. Hän on jatkanut kiireitään Miss Kentonin miltei tunnustaessa rakkautensa.

Kertomuksensa lopussa Stevens alkaa aavistaa kiirehtineensä oman elämänsä ohi. Kazuo Ishiguro on sijoittanut hovimestarin kertomukseen teräviä havaintoja englantilaisen aristokratian kyvyttömyydestä sopeutua demokraattisempiin oloihin. Stevens itse tarkastelee näitä ominaisuuksia kritiikittömästi ja jopa ihaillen, onhan hän valinnut elämäntehtäväkseen aristokratian asenteisiin samaistumisen. Stevens ei edes loukkaannu, kun lordi Darlingtonin vieraat kerran kutsuvat hänet kuulusteluun, jonka tarkoituksena on osoittaa tavallisen kansalaisen tietämättömyys maailmanpolitiikasta.

Vasta muistelun paljastamat salatut ajatukset saavat hänet aavistamaan, että tavoitellessaan hovimestarin pyyteetöntä arvokkuutta hän on vajonnut ajatuksettoman tottelemisen ansaan ja menettänyt näin oman arvokkuutensa ihmisenä.

Ishiguron kirja rakentuu jännittäväksi kertomukseksi, kun hovimestarin ensin kuivilta vaikuttavat mietteet avaavat lukijalle yhä uusia näkökulmia Stevensin omaan elämään ja englantilaisen yläluokan historiaan. Ishiguro on epäilemättä Englannin nykykirjallisuuden eliittiä.

 

[home] [focus] [archive]