BBC Finnish Section,
12.12.1990
BBC Finnish Section,
12.12.1990
Peter Carey, Oscar and Lucinda. Faber & Faber 1990.
Australialaisen kirjailijan Peter Careyn kirja Oscar and Lucinda oli vahva ehdokas tämänvuotista Booker-kirjallisuuspalkinnon saajaa valittaessa. Tapani Lausti arvioi Careyn romaanin.
Peter Careyä on sanottu Australian nykyisen kirjailijapolven johtavaksi tähdeksi. Oscar and Lucinda on häikäisevä ja lukijaa ravisteleva kuvaus kahden viime vuosisadan puolivälin nuoren ihmisen kamppailusta uskonnollisen ja sosiaalisen ahdasmielisyyden puristuksessa. Mutta jos tämä kuulostaa totunnaiselta teemalta, Careyn kirja on kaikkea muuta.
Oscar Hopkinsin ja Lucinda Leplastrierin yhteinen intohimo on uhkapeli. Kun Oscar ja Lucinda kohtaavat laivamatkalla Englannista Australiaan, syntyy kahden äärimmäisen epätavallisen ihmisen merkillinen suhde. Tämän suhteen avulla Peter Carey luo mielenkiintoisen kuvan ei vain viime vuosisadan englantilaisesta ja australialaisesta yhteiskunnasta vaan koko aikakauden psykologiasta.
Oscar kasvaa aikuisuuteen Länsi-Englannissa uskonnollisesti fundamentalistisen isän rakastavassa mutta ahdasmielisessä otteessa. Pojan ensimmäinen kapina on luopuminen isänsä uskonopeista. Oscarista tulee anglikaanisen kirkon pappi. Mutta opiskellessaan Oxfordissa hän tutustuu uhkapeliin ja joutuu kokonaan tämän paheen valtaan.
Australiassa aikuiseksi varttuneen Lucindan epätavallisen voimakas itsenäisyys herättää jo varhain ympäristön paheksuntaa. Kun hän ostaa perintövaroillaan lasitehtaan, hän astuu maailmaan, jossa naisen on vaikea saada ansaitsemaansa arvostusta. Lucindan pahe on uhkapeli. Erilaiset korttipelit saavat hänet vastustamattoman kiihkon valtaan.
Laivamatkalla Oscarin ja Lucindan paheet kohtaavat. Lucinda päättää ripittäytyä Oscarille ja tunnustaa paheensa. Oscarin reaktio on niin yllättävä, että Lucindan on ensin vaikea ymmärtää, mistä on kysymys. Oscar on näet alusta alkaen nähnyt omat menestyksensä uhkapelissä Jumalan lahjana. Voitoillaan hän rahoitti teologiset opintonsa. Kaiken ylimääräisen rahan hän lahjoitti pois. Kun Lucinda pyytää Oscarilta syntiensä anteeksiantoa, Oscar kysyy, missä tämä näkee syntiä. Nuori pappi sanoo heidän uskonsa olevan uhkapeliä. Me panemme elämämme panokseksi tässä uhkapelissä Jumalan olemassaolosta, hän sanoo. Tämän hartaan hetken jälkeen Oscar ja Lucinda pelaavat korttia yömyöhään.
Tämä on yksi kirjan lukemattomista loistavasti kuvatuista kohtauksista. Mutta Oscar ja Lucinda tavataan itse teosta. Syntyvä skandaali on ensimmäinen luku heidän suhteensa loputtomista ahdistavista mutta usein hullunkurisistakin käänteistä. Oscar ja Lucinda eivät yhdy ympäristönsä ahdasmielisyyteen, mutta he eivät myöskään ole vapaita sen otteesta. Heidän omat estonsa tekevät lopulta heidän suhteensa mahdottomaksi. Uskontoa he tulkitsevat omalla tavallaan, oman omantuntonsa spontaaneilla viesteillä. Hyvyys on heille tärkeämpää kuin aikakauden uskonnollisen fundamentalismin sosiaaliset rituaalit. He eivät usko Jumalan tuomitsevan heitä.
Peter Carey kuvaa Oscaria ja Lucindaa hienolla psykologian tajulla. He eivät ole tietoisia kapinallisia, mutta heillä ei ole sen enempää halua kuin kykyäkään sopeutua ympäristön ahdasmieliseen elämänmenoon, omasta lujasta uskonnollisuudestaan huolimatta. Oscarin opiskelutoveri sanoo ystävästään, ettei hän tunnu sopivan luontevasti mihinkään ympäristöön. Oscar itse on hullunkurisen tietämätön omista omituisuuksistaan. Kun hän joutuu pilkan kohteeksi, hän ei edes tunnista itseään ivan maalitauluksi. Oscar elää paljolti sisäänpäinkääntynyttä elämää.
Lucinda on tietoisempi omista luonteenpiirteistään ja ympäristön reaktioista niihin ja kärsii Oscaria enemmän lähimmäisten ahdasmielisyydestä. Ainoat ihmiset, jotka hyväksyvät heidän suhteensa, ovat Lucindan lasitehtaan työläiset. Mutta työläisten vaikuttimet koskevat syvästi Lucindaan. Työläiset ovat näet helpottuneita, että tehtaan omistajalla on viimein rinnallaan mies. He toivottavat Oscarin tervetulleeksi tavalla, jota Lucinda ei koskaan saanut kokea. Peter Careyn kirja on täynnä yllättäviä käänteitä aina kirjan loppukohtauksia myöten.
Carey on uskaltava kirjailija. Hänellä on loistavat kertojan lahjat. Hän punoo yllätyksiä täynnä olevan juonen erehtymättömällä taidolla. Samanlaisella yksityiskohtaisuudella kuin henkilökuvaukset Carey hahmottaa lukijan silmien eteen kuvia mitä erilaisimmista tapahtumapaikoista, Englannin uskonnollisista yhdyskunnista australialaisiin peliluoliin. Viime vuosisadan puolivälin Sydney elää Careyn kirjan sivuilla värikkäänä, yhtä aikaa kiehtovana ja vastenmielisenä paikkana.