BBC Finnish Section, 12.2.1990

Lontoon laitakatujen hämärää elämää

Martin Amis, London Fields. Jonathan Cape 1989.

Martin Amisin uusi romaani London Fields on jo synnyttänyt paljon väittelyä Englannin kirjallisissa piireissä. Romaani on amerikkalaisvaikutteisen hilpeä kuvaus traagisista ihmisistä Lontoon hämäräperäisemmiltä kaduilla. Tapani Lausti tarkastelee teosta.

Martin Amisilla on vankka kannattajajoukkonsa. Kirjailijan ihailijat närkästyivät, kun hänen uutta romaaniaan London Fields ei asetettu Booker-palkinnon ehdokkaaksi. Amisin uuden romaanin tapahtumat sijoittuvat aivan vuosituhannen loppuun. Kirjan tragikoomisten tapahtumien taustalla häämöttää jonkinlainen ydinaseisiin liittyvä kriisi. Kriisi koskettaa tuskin lainkaan kirjan henkilöitä. Mutta romaanin arkielämää ja maailmanpolitiikkaa yhdistää lopun lähestymisen tunne.

Kirjan monikerroksellisuus vähentää kuitenkin kerronnan vakuuttavuutta. On kuin Amis olisi halunnut tunkea yhden kirjan kansien väliin useita romaaneja. Teoksen draamallinen kaari alkaa pudota pian puolivälin jälkeen. Lopun dramaattiseksi tarkoitettu huipentuma tuottaa väljähtyneisyydellään pettymyksen.

Juoni rakentuu tapahtumille, joita Lontoossa väliaikaisesti oleskeleva amerikkalainen kirjailija Samson Young seuraa hänen eteensä avautuvana materiaalina. Hän osallistuu näihin tapahtumiin osoittain passiivisena tarkkailijana, osittain aktiivisena osallistujana. Juonen jänne syntyy koko kirjan kestävästä hitaasta viettelystä, jossa viettelijätär Nicola Six suunnittelee omaa murhaansa. Hän viettelee piinallisella laskelmallisuudella kahta miestä, joista toisen on määrä viedä sitä itse etukäteen aavistamatta naisen itsetuhon juoni loppuun.

Kirjan mielenkiintoisuus ei rakennukaan lopulta niin paljon tämän juoneen seuraamiseen. Parhaimmillaan Martin Amis on salatun Lontoon kronikoitsija. London Fields tarkastelee Lontoon rumaa kääntöpuolta, kaupungin laitakatujen henkisen tyhjyyden ahdistavuutta, tämän hämärän elämänmuodon runtelemia ihmisiä, heidän rakkaudettomuuttaan, heidän epätoivoaan.

Amisin hirtehinen tyyli on täynnä mustaa huumoria. Amisin romaanin murhaajakandidaatti Keith Talent kulkee pikkurikostensa ja kantapubinsa väliä tabloidilehti kainalossaan. Joskus hän pysähtyy ihailemaan kolmossivulta typerän viettelevästi tuijottavan naisen rintoja. Hän reagoi typertyneellä mitäänymmärtämättömyydellä tapahtumiin, joita ei raportoida hänen lehtensä palstoilla. Keith kompensoi yhteiskunnallista alemmuudentuntoaan ylenemällä kantapubinsa rääväsuiseksi ja itsekeskeiseksi keskushenkilöksi. Hän etsii kuuluisuutta tikanheiton mestaruuskilpailuissa ja astuu koko yhteiskunnan tietoisuuteen television hänestä tekemässä lyhyessä muotokuvassa.

Amis onkin sanonut saaneensa ajatuksen koko kirjaan seuraamalla television tikanheittolähetyksiä. Keith Talentin muotokuva on kuin romaani romaanin sisällä, hauska ja pureva. Verbaalisesti uuvuttavalla, amerikkalaisvaikutteisella laitakaupunkiproosallaan Amis kuvaa aikamme ahneuden ja rakkaudettomuuden runtelevaa vaikutusta ihmissuhteisiin. Toisten ihmisten petkuttaminen mitä erilaisemmilla tavoilla leimaa miltei kaikkia yhteiskunnan toimintoja. Keithillä alkaa olla vaikeuksia keksiä tehokkaita petkuttamisen muotoja. Yhteiskunnassa, jossa kaikki petkuttavat, se on tosi vaikeata. Juuri kun luulet olevasi petkuttaja, tajuatkin olevasi petkutettu.

Amisin kirjaa on syytetty seksismistä. Oikeudenmukaisempi tulkinta voisi olla, että hän kuvaa miesten seksuaalisuuden rujoa luonnetta. Keith Talentin rakkaudettomuuden kääntöpuoli on sukupuolisuhteiden loputon etsiminen. Hänen pornografian tarpeensa on kyltymätön.

Nicolan toinen viettelyn kohde, rahallisesti ylempää yhteiskuntaluokkaa edustava Guy Clinch edustaa romanttisempaa seksuaalisuutta. Kirjan viettelijänainen Nicola on henkisesti lattean maskuliinisen seksuaalisuuden asiantuntija. Hän kykenee manipuloimaan kahden ihailijansa pienimpiäkin mielenliikahduksia, niin helposti ennustettavia ne ovat. Hän ruokkii taitavasti sekä Keith Talentin pornografian tarvetta että Guy Clinchin romanttisia ajatuksia seksuaalisesta viattomuudesta. Kauan sitten Nicolalla oli tapana ajatella, että rakkaus voisi pelastaa hänet itsetuholta. Tällaista rakkautta hän ei kuitenkaan koskaan löytänyt. Ja rakkaudella on hänen maailmassaan kaksi vastakohtaa. Toinen on viha, toinen on kuolema.

 

[home] [focus] [archive]