YLE/Ykkösaamu, 16.9.2005

Viikon kieli: Vietnam             

Hannu Reime

Ykkösaamun perjantaisessa Viikon kieli –sarjassa on viimeksi esitelty Itä-Aasian suuria kieliä — japania, koreaa ja kiinaa. Pysymme vielä tänäänkin Kauko-idässä ja esittelemme kielen, joka kuuluu Kaakkois-Aasian puhutuimpiin. Se on kieli, jonka äidinkielisiä puhujia asuu Suomessakin muutama tuhat. Viikon kieli –sarjaa toimittaa Hannu Reime.

On hyvin surullista, että maata, kansaa ja kieltä tarkoittava sana ”Vietnam” johdannaisineen tuli tunnetuksi muualla maailmassa vasta pitkän ja tuhoisan sodan myötä niin myöhään kuin 1960-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen Vietnamissa ja koko Indokiinassa, johon Vietnamin lisäksi kuuluvat Kambodža ja Laos, sodittiin useita vuosikymmeniä, oikeastaan 1990-luvun alkuun saakka: Ranska yritti ensin palauttaa japanilaismiehityksen katkaiseman siirtomaavaltansa; sitten Yhdysvallat taisteli kommunistien johtamaa itsenäisyysliikettä ja –liikkeitä vastaan; ja lopulta voittoisat kommunistit sotivat keskenään sotkeutuen suurempiin geopoliittisiin voimiin.

Ranskalaisten sotaa kutsuttiin Indokiinan sodaksi. Niinä vuosina esiintyi uutisissa luultavasti useammin itsenäisyysliike Vietminhin nimi kuin itse Vietnam. Vietnamilaisia kansana oli totuttu kutsumaan annamilaisiksi ja heidän kieltään annamiksi. Ne olivat sanoja, joilla oli vietnamilaisten patrioottien korvissa halventava, rasistinen sävy, eikä niitä enää käytetä muuten kuin historiallisissa yhteyksissä.

Käytännöt muuttuvat kuitenkin hitaasti. Suomalaisissa tietosanakirjoissa kerrottiin vielä 1960-luvun puolivälissä annamin kielestä. Edeltäjiään ennakkoluulottomampi, asiallisempi ja vähemmän konservatiivinen Uusi Tietosanakirja kutsui lyhyessä hakusanamäärittelyssään annamia sekakieleksi. Historiallisesti se pitää paikkansa, mutta samaa luonnehdintaa voisi yhtä hyvin perustein käyttää vaikkapa englannin kielestä.

Vietnamin kieltä puhuu äidinkielenään yli 70 miljoonaa ihmistä, pääasiassa Vietnamissa, mutta suurehkoina siirtolais- ja pakolaisyhteisöinä myös muissa maissa ympäri maailmaa. Toistakymmentä prosenttia Vietnamin Sosialistisen Tasavallan kansalaisista kuuluu eri kielivähemmistöihin. Kaupunkien suurin vähemmistöryhmä ovat kiinalaiset, joita Vietnamissa on nykyisin yhteensä yli 800 000, ja joista vietnamin kielessä käytetään nimitystä hoa. Vähän yli miljoona Vietnamin kansalaista kuuluu etnisesti ja kieleltään Kambodžan pääkansallisuuteen khmereihin, ja heitä asuu lähinnä Mekong-joen suistoalueelle etelässä. Vietnamin pohjois- ja keskiosien vuorilla on useita kielivähemmistöjä, joista ainakin ennen käytettiin ranskalaisperäistä yhteisnimitystä montagnard, ”vuoristolainen”. Niistä yksi etninen ryhmä, muong, puhuu kieltä, joka on vietnamin kielen lähin elossa oleva historiallinen sukulainen.  

Vietnam kuulostaa tällaiselta. Näyte on BBC:n vietnaminkielisistä uutisista:

[… vietnamia …]

Tietosanakirjan maininta vietnamista sekakielenä johtuu ennen kaikkea siitä, että tähän kieleen ja sen ylläpitämään kulttuuriin on vaikuttanut niin voimakkaasti suuri pohjoinen naapurimaa Kiina. Kiinalaisia sanoja on tunkeutunut vietnamin sanastoon runsain mitoin. Siirtomaavallan seurauksena vietnamin kieleen taas jäi ranskalaisperäisiä lainasanoja, jotka ovat mukautuneet vietnamin äännejärjestelmään. Esimerkiksi ”rautatieasema” on vietnamiksi ga — pohjana ranskan sana gare, ja ”matkalaukku” on va li, ranskan valise

Vuosisatojen ajan vietnamia kirjoitettiin kiinalaisin merkein, jotka sopivat varsin hyvin vietnamin rakenteeseen, paljon paremmin kuin esimerkiksi japanin kieleen. Kiinalaisesta, merkitykseen perustuvasta kirjoitusjärjestelmästä luovuttiin lopullisesti viime vuosisadalla, ja vietnamia kirjoitetaan nykyisin latinalaisin aakkosin, joihin on pantu runsaasti erilaisia lisämerkkejä. Niillä on hyvin onnistuneesti tavoitettu vietnamin äännejärjestelmän olennaiset piirteet. Kiitos latinalaisten aakkosten muokkaamisesta vietnamin kieleen sopiviksi kuuluu eurooppalaisille lähetyssaarnaajille, joista ensimmäiset tulivat Vietnamiin satoja vuosia sitten.

Vietnamia pidettiin pitkään kiinan sukulaiskielenä. Vanhoissa tietolähteissä saatettiin puhua indokiinalaisista kielistä, joihin kiina ja vietnam molemmat kuuluisivat. Kyseessä on väärinkäsitys, jota epäilemättä on ruokkinut se, että kiinan vaikutus on ulottunut paitsi vietnamin kielen sanastoon myös sen rakenteeseen. Vietnam kuuluu kuitenkin suureen austroaasialaiseen kielikuntaan, kieliin, joita puhutaan eri puolilla Kaakkois- ja Etelä-Aasiaa. Useimmilla austroaasialaisilla kielillä on hyvin vähän puhujia, ja vietnam onkin koko kielikunnan suurin kieli; toiseksi suurin on Kambodžan pääkieli khmer. Vietnam ja khmer ovat siis sukulaiskieliä, vaikka sukulaisuuden toteaminen on vaatinut paljon tutkimustyötä. Laosin pääkielen, laon, kanssa vietnamilla sen sijaan ei ole historiallista sukulaisuussuhdetta. Lao on itse asiassa Thaimaan valtakielen, thain, muunnelma. 

Vaikka kiina ja vietnam kuuluvat eri kielikuntiin, on niillä siis monia yhteisiä piirteitä, joista osa ilmenee vieläkin radikaalimmassa muodossa vietnamissa kuin kiinassa. Vietnamin sanat eivät taivu lainkaan. Kieliopilliset kategoriat, sellaiset kuin vaikkapa verbin eri aikamuodot, osoitetaan yksitavuisin pikkusanoin. Sanaston perustana ovat merkitystä kantavat tavut, mikä saa vietnamin näyttämään yksitavuiselta kieleltä, vaikka siinä on runsaasti monitavuisia yhdyssanoja. Sanajärjestys on hyvin tiukka — näin korvataan taivutuksen puute.

Vietnam on myös niin sanottu toonikieli kiinan kielten tavoin. Jokaiseen tavuun liittyy kiinteänä osana äänteitten lisäksi tooni eli se, millä korkeudella tavu äännetään. Vietnamin yleiskielessä tooneja on kuusi, joten esimerkiksi yksinkertainen yhden vokaalin ja yhden konsonantin yhdistelmä ma voi ääntyä kuudella eri toonilla ja saada kuusi eri merkitystä: ”aave”, ”mutta”, ”hevonen”, ”hauta”, ”poski” ja ”riisintaimi”. Tältä ne kuulostavat edellä mainitussa järjestyksessä:  

[… ma …]

Samoista äänteistä muodostettua tavua ma muuten käytetään usein esimerkkinä, kun esitellään kiinan tärkeimmän kielimuodon mandariinin neljää toonia. Kun tarttuu oppikirjaan ja ryhtyy perehtymään vietnamin kieleen, on aluksi ehkä hankalinta erottaa eri toonit toisistaan, ellei tunne mitään muuta maailman lukuisista toonikielistä, ja myös runsas, aika erikoinen vokaalivalikoima saattaa tuottaa vaikeuksia. Toisaalta esimerkiksi englannin vokaalisysteemi on ainakin yhtä mutkikas, ja siinä lisäksi tapahtuu taivutukseen ja sananjohtoon liittyviä äänteenmuutoksia, joita ei ole vietnamissa.

Vietnamissa on ehkä mielenkiintoisinta se, että joissakin piirteissään se näyttää edustavan yhtä ääripäätä siinä, kuinka paljon ihmiskielet voivat erota toisistaan. Sellainen piirre on juuri sanojen taivutuksen puuttuminen. Toisessa ääripäässä voisi silloin olla vaikkapa jokin Amerikan mantereen alkuperäiskieli, jossa kokonainen pitkä, monta ajatusta sisältävä lause voi muodostua yhdestä ainoasta sanasta. Näitten ääripäitten väliin mahtuu monenlaisia kieliä. Ja kuitenkin niistä jokaisella voidaan ilmaista mikä tahansa ajatus, joka yleensä on puettavissa kielelliseen asuun.


Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]