YLE/Ykkösaamu, 31.3.2006

Viikon kieli: Unkari

Hannu Reime

Perjantain tapaan Ykkösaamussa jatkuu taas Hannu Reimen toimittama sarja Viikon kieli. Puhuimme kolme viikkoa sitten suomelle läheisistä itämerensuomalaisista kielistä. Palaamme nyt suomen sukukielten pariin, vaikka kysymyksessä onkin tällä kertaa aika kaukainen sukulainen. Se kuulostaa tällaiselta:  

[… unkaria …]

Unkarin kieli kuuluu suomen kielisukulaisiin. Tätä historiallista totuutta on Suomessa opetettu pitkään, ja kun puhutaan kielisukulaisuudesta, saattaa helposti syntyä väärinkäsitys myös kansojen ja ihmisten, jopa yksilöitten sukulaisuudesta. Näin saa alkunsa ajatus, että Suomen, Unkarin ja Viron kansat, suomalaiset, virolaiset ja unkarilaiset, olisivat sukulaisia keskenään, melkein kuin yhä perhettä.

Suomen ja unkarin kielten yhteisen historiallisen alkuperän korostaminen johtuu varmaan siitä, että suomalais-ugrilaiseen ja sitä vielä hieman laajempaan uralilaiseen kielikuntaan kuuluvia kieliä ja niitten puhujiakin on maailmassa yksinkertaisesti niin vähän. Puhujia on kaikkiaan yli kaksikymmentä miljoonaa, ja tästä joukosta suurin osa, 14 -15 miljoonaa, puhuu äidinkielenään unkaria, puhujamäärältään ylivoimaisesti suurinta suomalais-ugrilaista ja uralilaista kieltä.

Euroopan ja koko maailman kielikartalla unkari, suomi ja viro ovat ainoat uralilaiseen kielikuntaan kuuluvat kielet, jotka ovat myös samannimisten itsenäisten valtioitten virallisia kieliä. Tästä pieneen joukkoon kuulumisesta varmaan johtuu se, että suomen ja unkarin sukulaisuutta niin usein korostetaan. Euroopan suurimpaan kielikuntaan, indoeurooppalaisten kielten joukkoon, kuuluu niin paljon kieliä, ettei ole mitään erityistä syytä painottaa vaikkapa englannin ja armenian tai islannin ja persian sukulaisuutta tai kaikkien neljän yhteistä alkuperää. Yhtä oudolta tuntuisi erikseen korostaa venäjän ja espanjan tai italian ja bengalin samaa sukupuuta, jonka juuret ovat runsaasti yli kolmentuhannen vuoden takaisessa indoeurooppalaisessa kantakielessä. Kahden kielen historiallisen sukulaisuuden tarkkaa astetta ja siitä johtuvaa samankaltaisuutta on mahdotonta mitata, mutta tuskinpa nuo äsken mainitut, sattumanvaraisesti valitut indoeurooppalaiset kielet ovat toisistaan historiallisesti yhtään kauempana kuin suomi ja unkari ovat toisistaan.

Unkari kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten toiseen päähaaraan, ugrilaisiin kieliin. Tässä haarassa sillä on vähän sukulaisia, ja nekin ovat varsin kaukaista sukua. Niitä kutsutaan obinugrilaisiksi kieliksi — nimi tulee länsisiperialaisesta Ob’ -joesta — ja nykyisin ne tunnetaan hantin ja mansin kielten nimillä. Aikaisemmin niistä käytettiin nimityksiä ostjakki ja voguli. Neuvostoliiton aikana, yli 35 vuotta sitten tehdyssä väestönlaskennassa hantin puhujia oli 14 000 ja mansin 4000.

Unkarin ja suomen sukulaisuuden osoittaminen on siis vaatinut tarkkaa historiallis-vertailevaa kielentutkimusta. Yhteisiä, samasta kantasanasta kehittyneitä sanoja on koko joukko: vesi on unkariksi víz, käsi kéz, veri vér, kala hal, pää fej ja poika fiú. Vastaavanlaisia sanapareja, toiset ilmeisempiä kuin toiset, on aika helppo löytää runsain määrin. Niissä parin jäsenten yhteys palautuu syvälle suomalais-ugrilaiseen esihistoriaan. Kahden kielen sukulaisuuden todistamista sanaston avulla vaikeuttaa kuitenkin se, että kaikkiin kieliin lainataan sumeilematta sanoja naapurikielistä, ja sellaisetkin lainat saattavat olla perin vanhoja. Suomessa on paljon balttilaisia, slaavilaisia ja germaanisia lainasanoja, unkarin sanastoa taas ovat kartuttaneet turkkilaiset ja slaavilaiset kielet sekä saksa, joita kaikkia on puhuttu unkarilaisten naapurustossa.

Unkarin samoin kuin suomen ja viron äännejärjestelmissä ja kieliopeissa on paljon ominaisuuksia, jotka erottavat ne ympäröivistä indoeurooppalaisista kielistä. Suomen ja viron keskinäiset yhtäläisyydet ovat ilmeisiä, unkarissa taas on piirteitä, jotka jossakin suhteessa muistuttavat vastaavia rakenteita suomessa, mutta toisaalta ovat kuitenkin erilaisia. Suomen puhujan korvissa unkari kuulostaa varsin eksoottiselta; sama elämys vaikuttaa tietenkin myös toisinpäin:

[…unkaria …]

Suomen tavoin unkarissa on rikas valikoima vastakkaisia taka- ja etuvokaaleja sekä niihin perustuva vokaalisointu. Suomessa sanan maa inessiivi on maassa ja sanan pää vastaava sija päässä. Samalla tavoin unkarissa sana talo, ház, on inessiivissä házban, mutta kun halutaan sanoa, että joku tai jokin on Debrecenissä, siis Debrecen-nimisessä kaupungissa, se on unkariksi Debrecenben. Suomen sijapääteparia -ssa/-ssä vastaa unkarissa pari -ban/-ben

Näistä esimerkeistä huomaa myös toisen suomen ja unkarin yhtäläisyyden: paikkaa ja muita suhteita ilmaistaan sanojen sijataivutuksella, kun indoeurooppalaisissa kielissä käytetään prepositioita. Suomeksi sanotaan Budapestissa ja unkariksi Budapestben, ruotsiksi i Budapest ja englanniksi in Budapest.

Unkarissa on myös kuten suomessa omistusliitteitten eli possessiivisuffiksien järjestelmä. Taloni on unkariksi házam, talosi házad, talonsa háza jne. Niitten käyttö sanoja rakennettaessa on kuitenkin erilaista kuin suomenkielessä. Unkarin sanoissa päinvastoin kuin suomessa omistusliite edeltää sijapäätettä. Kun suomessa sanotaan talossani, on vastaava ilmaus unkarissa házamban, samanlainen sanarakenne suomessa olisi perin juurin kummalliselta kuulostava talonissa. Suomalainen järjestys on kuitenkin unkarilaista oudompi, liittyyhän omistusliite läheisemmin nimisanaan kuin paikallissijan pääte. Englanniksikin sanotaan in my house eikä my in house; edellinen — englanninkielessä oikea — ilmaus on peilikuva unkarin samaa merkitsevästä yhdestä sanasta, jälkimmäinen — väärä sanajärjestys — taas vastaisi peilikuvana suomen sanarakennetta. Muodon ja merkityksen suhde voi olla aika mutkikas luonnollisessa kielessä, jopa hyvin yksinkertaisessa rakenteessa.  

Unkarissa on monia piirteitä, joitten tutkiminen paljastaa mielenkiintoisia ominaisuuksia ihmiskielestä yleensä. Esimerkiksi unkarin transitiivisilla verbeillä — verbeillä, joihin liittyy objekti — on kaksi eri persoonataivutusta siitä riippuen, onko objekti epämääräinen vai määräinen: suomen lauseita ”näin erään kulkurin” ja ”näin sinut” vastaavissa unkarin kielen lauseissa on samalla verbillä erilainen taivutusmuoto. Lause ”näin sinut” voidaan lisäksi ilmaista yhdellä sanalla, verbimuodolla, joka osoittaa sekä subjektin että objektin persoonan. Tällaiset taivutusmuodot ovat harvinaisia eurooppalaisissa kielissä. Unkarin lisäksi niitä on baskissa.

Unkarin puhujista noin kymmenen miljoonaa asuu Unkarin Tasavallassa. Sodat ja muut jyrkät käänteet historiassa ovat muuttaneet Unkarin rajoja ja jättäneet huomattavat unkarinkieliset vähemmistöt naapurimaihin. Romanian Transilvaniassa unkarilaisia asuu noin puolitoista miljoonaa ja Slovakiassa puolisen miljoonaa. Serbian Vojvodinan asukkaista yli kaksi ja puolisataa tuhatta on unkarinkielisiä, ja Ukrainassa asuu noin sadanviidenkymmenentuhannen ihmisen suuruinen unkarinkielinen vähemmistö. Unkarin murre-erot ovat verraten pieniä ja keskenään ymmärrettäviä.

Kuunnellaan lopuksi unkarinkielistä laulua. Laulajan nimi on Zsuzsa Koncz, mutta unkariksi hänen nimensä lausutaan Koncz Zsuzsa. Unkari on nimittäin ainoa kieli Euroopassa, jossa sukunimi tulee ennen etunimeä. Käytäntöä ei kuitenkaan noudateta silloin, kun unkarilaiset nimet esiintyvät muissa kielissä. Niinpä meidän tuntemamme Franz Liszt on unkariksi Liszt Ferenc. Unkarilaisten maanmiehiä ovat myös säveltäjät, jotka kotimaassaan tunnetaan nimillä Bartók Béla ja Kodály Zoltán. Nyt siis laulaa Zsuzsa Koncz. Levyn valitsi eläkkeellä oleva työtoverini, äänitarkkailija Tuulikki Rostela, joka on suuri Unkarin ystävä. Laulun nimi on Satavuotias rautatieasema:

[…laulua…] 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]