YLE/Ykkösaamu, 6.10.2006

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Swahili

Hannu Reime

Sitten on vuorossa perjantaiaamuun kuuluva Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa pysytään edelleen Afrikassa ja kerrotaan maanosan suurimmasta alkuperäiskielestä.  

Viikon kieli –sarjassa esiteltiin viime perjantaina khoisan-kieliä, joita puhutaan eteläisessä Afrikassa. Nämä harvinaisista maiskaus- tai naksausäänteistään tunnetut kielet kuuluvat pienimpään kielikuntaan Afrikan mantereella, jossa lasketaan puhuttavan kaikkiaan noin kahtatuhatta eri kieltä.

Afrikan suurimman kieliperheen jäseniä kutsutaan nigeriläis-kongolaisiksi kieliksi. Niitä puhutaan alueella, joka ulottuu Länsi-Afrikasta Kongon, Kenian ja Ugandan kautta Etelä-Afrikan kärkeen, Kap-maahan.

Nigeriläis-kongolaisen kielikunnan olemassaolo, siis kaikkien siihen kuuluvien kielten yhteinen alkuperä, on vahvistunut kielihistoriallisissa tutkimuksissa vasta aivan viime aikoina. Kielikunnan suurimman yksittäisen alaryhmän, bantu-kielten, keskinäinen sukulaisuus sen sijaan on tiedetty pitkään. Näillä kielillä on lukuisia yhteisiä piirteitä, jotka on helppo havaita.

Bantu-kielet muodostavat leimallisimman kieliperheen Keski- ja Itä-Afrikassa sekä mantereen eteläosassa. Tällä laajalla ja luonnoltaan hyvin vaihtelevalla alueella niillä on hieman samanlainen hallitseva valta-asema kuin indoeurooppalaisilla kielillä on omassa maanosassamme. Parinkymmenen vuoden takainen käsikirja Maailman pääkielet kertoo, että bantu-kielten puhujia on kaikkiaan noin 157 miljoonaa. Toiset tietolähteet antavat vielä paljon suuremman luvun.

Bantu-kielet ovat levinneet maataloutta harjoittavien kansojen mukana suurimpaan osaan päiväntasaajan eteläpuoleista Afrikkaa parin tuhannen vuoden aikana. Niiden tieltä ovat saaneet väistyä ennen kaikkea juuri khoisan-kielet, joista useimmat ovat nykyisin uhanalaisia kielimuotoja.

Bantu-kieliin kuuluvat muun muassa sellaiset kielet kuin molemmissa Kongon valtioissa puhuttavat kikongo ja lingala, Ugandan ganda, Kenian Gikuyu, Malawin chichewa, ja vaikkapa Etelä-Afrikan zulu. Kaikissa Afrikan valtioissa puhutaan useita kieliä, sillä valtiolliset rajat eivät yleensä vastaa lainkaan kansallisia tai etnisiä rajoja. Ja monia bantu-kieliä myös puhutaan useamman kuin yhden valtion alueella. Sama tietysti koskee muitakin Afrikan kieliä.

Laajimmin puhuttu ja kaikkein kansainvälisin bantu-kieli kuulostaa seuraavanlaiselta:

[…swahilia…]

Tässä ovat menossa Yhdysvaltojen hallituksen virallisen äänen, Voice of American, uutiset kielellä, joka tunnetaan nimellä swahili. Se on ainoa alkuperäiskieli, jolla on Afrikassa samanlainen ylikansallinen asema kuin eurooppalaisten siirtomaavaltojen sinne tuomilla kielillä — englannilla, ranskalla ja portugalilla — tai arabian kielellä mantereen pohjoisosassa, jonne islamin valloitukset sen aikoinaan toivat.

Swahilia puhutaan laajalla alueella Itä-Afrikassa. Se on virallinen kieli Tansaniassa ja Keniassa, ja sitä kuulee lisäksi Ugandassa, Kongon Demokraattisessa Tasavallassa, Somaliassa, Ruandassa, Burundissa, Mosambikissa, Malawissa ja Komorien saarilla. Syntyperäisiä puhujia swahililla lasketaan olevan viitisen miljoonaa, mutta toisena kielenä sitä osaa moninkertainen määrä. Arvellaan, että noin viisikymmentä miljoonaa ihmistä itäisessä Afrikassa, ehkä enemmänkin, taitaa swahilin kieltä.

Swahili on ennen kaikkea rannikon kieli, kieli, jota puhutaan valtameren äärellä. Siihen viittaa myös kielen nimi, joka on lainattu arabiasta, rantaa tai rajaa tarkoittavan sanan monikkomuodosta sawāħil. Niitä murteitta tai keskenään läheisiä kielimuotoja, joista swahili on syntynyt, käytettiin jo satoja vuosia sitten keskinäisenä kauppakielenä Itä-Afrikan rannikolla. Swahilista tuli alueellinen yleiskieli, lingua franca.

Samalla kauppayhteydet Intian valtameren yli Arabian niemimaalle, Persiaan ja Intiaan toivat oman lisänsä swahiliin, jossa on runsaasti varsinkin arabialaisia lainasanoja. Mikään sekakieli tai kreoli swahili ei kuitenkaan ole, vaan sillä on hyvin puhdaspiirteinen bantu-kielen rakenne. Swahilin yleiskielen perustana on Sansibarin kaupungissa puhuttava kielimuoto. Tansanian liittovaltiohan koostuu kahdesta osasta, mantereesta, jota ennen kutsuttiin Tanganyikaksi, sekä Sansibarista, jossa on kaksi pääsaarta.

Swahilissa ja muissa bantu-kielissä on joitakin yhteisiä piirteitä, jotka ovat mielenkiintoisia jo sinänsä, mutta jotka auttavat ymmärtämään myös joitakin ihmiskielen yleisiä piirteitä. Substantiivit eli nimisanat jakautuvat merkitykseen perustuviin luokkiin, jotka hieman muistuttavat eurooppalaisten ja seemiläisten kielten tekemää jakoa maskuliineihin ja feminiineihin. Bantu-kielissä luokkia on kuitenkin enemmän, toistakymmentä. Sen, mihin luokkaan mikin nimisana kuuluu, osoittaa sanan alkuun liitettävä tavu, alkuliite eli prefiksi. Esimerkiksi swahilin kieli on swahiliksi Kiswahili, koska kieltä tarkoittavat sanat kuuluvat seitsemänteen nimisanaluokkaan. Uswahili taas tarkoittaa sitä Itä-Afrikan rannikkoaluetta, jossa swahilia puhtuaan. Sanan ensimmäinen tavu u- osoittaa, että se kuuluu substantiiviluokkaan numero 11. Suomen kieli on Kifini, mutta Suomi Ufini

Substantiivin luokka merkitään myös siihen liittyviin adjektiivimääreisiin sekä taivutettuun verbiin. Verbien taivutus on swahilissa ja muissa bantukielissä varsin mutkikasta, sillä lauseen keskeisimpänä jäsenenä verbi saa kannettavakseen monenlaisia kieliopillisia merkitsijöitä, jotka lisätään sananjuureen prefikseinä ja päätteinä eli suffikseina. Niitten keskinäinen järjestys on hyvin tiukka.

Erikoisilta näyttävät piirteet swahilissa ja muissa bantukielissä menettävät ehkä eksoottisuuttaan, kun muistaa, että esimerkiksi suomessa uusia sanoja muodostetaan eli sanoja johdetaan päätteillä tai johtimilla, jotka sijoittavat näin saadut sanat karkeisiin merkitysluokkiin. -us –johtimella ja sen äänteellisesti ennustettavilla muunnelmilla muodostetaan sanoja, jotka viittaavat ominaisuuksiin ja muihin abstraktioihin: pahuus, hyvyys, outous, äärettömyys, talous, valistus, tarkoituksettomuus  jne., jne. Voisiko olla niin, että tärkeimpänä erona on se, että toisissa kielissä sanoja jatketaan loppupäästä, toisissa alkupäästä?

Swahilin kieli on ollut pohjana kulttuurille, jota ovat rikastuttaneet monet erilaiset vaikutteet. Mainio esimerkki tästä kulttuurista on sansibarilainen taarab-musiikki, jossa swahili-runous sekoittuu arabivaikutteisiin sävelkulkuihin:

[…mus. …]    

 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

 

[home] [focus] [archive]