YLE/Ykkösaamu, 23.2.2007

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Sveitsin kieliolot

Hannu Reime

Sitten on taas vuorossa perjantaiaamuinen Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa kuultiin viikko sitten näyte muun muassa Sveitsissä puhuttavasta retoromaanista, joka on yksi neljästä alppimaan virallisesta kielestä. Jatkamme tänään monikielisen Sveitsin ja sen kieliolojen tarkastelua.

Hyvä kysymys, jonka voi ajankuluksi esittää ulkomaanasioista kiinnostuneille, kuuluu: kuka on Sveitsin presidentti? Kyseisen viran haltija mainitaan harvoin maan rajojen ulkopuolella, sillä Sveitsi ei muutenkaan ole kovin usein esillä uutisotsikoitten päällimmäisenä. En olisi osannut vastata tuohon kysymykseen, ennen kuin tarkistin Sveitsiä koskevia tietoja.

Presidenttiä vastaavaa valtionpäämiehen tehtävää Sveitsissä hoitaa vuoden kerrallaan yksi liittohallituksen seitsemästä jäsenestä. Tänä vuonna presidenttivuorossa on ulkoministeri, rouva Micheline Calmy-Rey, puoluekannaltaan sosialidemokraatti. Hän johtaa myös hallitusta, joten hänen käsissään on maan korkein poliittinen virka, tosin vain vuoden ajan.     

Sveitsi on maailman demokraattisimpia valtioita, kun mittana pidetään pelkästään poliittista järjestelmää. Missään muussa maassa ei niin monia asioita päätetä suoralla demokratialla, kansanäänestyksillä, kuin Sveitsissä, ja kansanäänestyksen voi panna alulle kuka tahansa kansalainen, kunhan kerää riittävän määrän kannattajia aloitteelleen. Maan poliittisen järjestelmän demokraattista henkeä kuvaa myös se, että esimerkiksi juuri presidenttiin ja hänen asemaansa ei liity mitään erityistä korkean viran tuomaa glooriaa tai mystiikkaa, sitä vallan palvontaa, joka on perin yleistä niin monessa maassa, suuressa ja pienessä, myös maissa, joita kutsutaan demokratioiksi.

Sveitsi on liittovaltio ja samalla myös aidosti monikielinen maa. Sillä on neljä virallista kieltä: saksa, ranska, italia ja retoromaani, josta Sveitsissä käytetään nykyisin nimitystä romantsh. Sveitsin vähän yli seitsemästä miljoonasta asukkaasta yli 60 prosenttia on saksankielisiä. Ranskankielisiä on parikymmentä prosenttia ja italiankielisten prosenttiosuus jää alle kymmenen.

Sveitsin liittovaltio koostuu 26 osavaltiosta eli kantonista. Niistä suurin osa on yksikielisiä, ja yksikielisistä kantoneista useimmissa on virallisena kielenä saksa. Ranskankielisiä osavaltioita on neljä ja italiankielisiä yksi. Kaksikielisiä, ranskalais-saksalaisia kantoneja on kolme, ja vielä yhdessä, kaakkoisessa Graubündenissä, on peräti kolme virallista kieltä: saksa, retoromaani ja italia.

Saksankielisten osavaltioitten suuri määrä heijastaa sitä tosiasiaa, että enin osa sveitsiläisistä puhuu saksaa. Sveitsin neljällä virallisella kielellä on kuitenkin tasaveroinen asema liittovaltiossa, ja olisi sveitsiläisen demokratian vastaista sanoa, että saksa on maan enemmistökieli ja kolmen muun puhujat kuuluvat kielivähemmistöihin. Lukumääräinen enemmistö ei tee saksankielisistä hallitsevaa kansakuntaa Sveitsissä.

Sveitsin mallia on toisinaan esitetty ratkaisuksi kansallisiin selkkauksiin, joissa useita kieliä puhuvia ihmisiä asuu pienellä tai miksei suurellakin maa-alueella. Israelilainen tuttavani, Ha'aretz–lehden toimittaja Ehud Ein-Gil, on sitä mieltä, että Lähi-idän selkkaus voitaisiin teoriassa ratkaista muodostamalla Israel/Palestiinasta liittovaltio, joka koostuu heprean- ja arabiankielisistä kantoneista Sveitsin esikuvan mukaan. Monen asian on tietenkin muututtava sitä ennen Lähi-idässä. Sveitsin historia osoittaa kuitenkin, että useamman kuin yhden kansallisuuden on täysin mahdollista elää sovussa keskenään yhteisessä demokraattisessa liittovaltiossa, kunhan muut ehdot tällaiselle yhteiselolle on täytetty. Ja se on kaikkein vaikeinta — Lähi-idässä, jos missä.  

Sveitsiläiset ovat halunneet osoittaa jopa valtiollisten symbolien tasolla sen, ettei saksa tai mikään muukaan kieli ole hallitsevassa asemassa muihin tunnustettuihin kieliin nähden. Niinpä liittovaltiosta käytetään kansainvälisissä yhteyksissä latinankielistä nimeä Confoederatio Helvetica, josta myös tulee Sveitsin nimen lyhenne CH. Helvetia–nimeä käyttivät roomalaiset maasta, joka sijaitsi jotakuinkin nykyisen Sveitsin alueella. Sen asukkaat, helvetialaiset, puhuivat kauan sitten kuollutta kelttiläistä kieltä.

Symboleista puheen ollen, Sveitsin virallisista nimistä saksankielinen viittaa maan osittain myyttiseen syntyyn keskiajalla. Sveitsin liittovaltio on saksaksi Schweizerische Eidgenossenschaft eli Sveitsin Valaliitto. Juhlava nimi oli sopimuksella, jonka niin sanotut alkukantonit — Uri, Schwyz ja Unterwalden — perimätiedon mukaan solmivat vuonna 1291. Sveitsiläiset ovat sittemmin puolustaneet itsenäisyyttään monia Euroopan valtakeskuksia vastaan Habsburgeista Napoleoniin. Bonaparte teki sotiensa aikana Sveitsistä muutamaksi vuodeksi keskitetyn valtion, Helvetian Tasavallan, Ranskan vallankumouksen ihanteitten mukaan. Sveitsin nykyinen liittovaltiomuoto on peräisin vuodelta 1848.

Palataan takaisin Sveitsin kieliin. Sveitsiläiset jakautuvat äidinkielensä mukaan kahteen joukkoon, germaanista ja romaanista kieltä puhuviin, siis saksankielisiin ja niihin, joitten äidinkielenä on ranska, italia tai retoromaani. Kun näin todetaan, samalla kuitenkin kohotaan korkealle abstraktion tasolle. Varsinkin sellainen termi kuin ”Sveitsin saksa” viittaa suureen joukkoon kielimuotoja ja puhetapoja:

[…Sveitsin saksaa  …]

Tältä kuulostaa Obwaldenin kantonissa Sveitsin sydänalueilla puhuttava kieli. Toisistaan suuresti poikkeavat kielimuodot, puhuttu kieli, ja koulussa opetettu virallinen Sveitsin saksa poikkeavat toisistaan todella paljon. Kirjakieli on jotakuinkin samaa kuin Saksan Liittotasavallan ja Itävallan kirjakielet. Se on kieltä, jonka normit — nekin historiallisesti muotoutuneet — on annettu ylhäältä, ja sitä opetetaan Sveitsin kouluissa niin äidinkielenä kuin myös toisena kotimaisena.

Sveitsiläiset arvostavat murteitaan, Sveitsin saksan paikallisia muotoja. Niitä käytetään keskustelussa, ja niitä kuulee radiossa, eikä paikalliseen puhetapaan ole koskaan suhtauduttu halveksien, päinvastoin. Alppien huiput ovat tehokkaasti eristäneet toisistaan laaksojen asumuksia niin, että kielet ovat säilyttäneet ominaispiirteensä pitempään kuin monissa muissa maissa. Tässä kerrotaan puhetavasta, jota kuulee Schwyzissä, siinä kantonissa, joka on antanut nimen koko Sveitsille:

[…Sveitsin saksaa Schwyzistä…]

Sveitsin paikalliset saksalaiskielet, kaikki muut paitsi kirjakielinen saksa, kuuluvat alemannikieliksi kutsuttuun saksan murreryhmään, jonka eri muotoja puhutaan myös lähialueilla Sveitsin naapurimaissa. Alemannit olivat yksi vanhan ajan germaaniheimoista, ja heidän nimestään on peräisin koko Saksaan viittaava sana joissakin Euroopan kielissä, muun muassa ranskassa.

Sveitsin saksalaismurteitten ja saksan kirjakielen erot kuuluvat sanastossa ja ääntämisessä, muoto-opissa ja kieliopillisissa rakenteissa. Niistä olisi hyvinkin voinut tulla oma, vakiintunut yleissaksasta poikkeava kielensä niin kuin tapahtui saksalaisen kielialueen luoteiskulmasta Alankomaissa. Sveitsissä murteet pysyivät murteina samalla, kun kirjakieli varmisti kulttuurisen yhteyden muuhun saksankieliseen Eurooppaan.

 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

 

[home] [focus] [archive]