Viikon kieli: Sorbi

Hannu Reime

Sitten on vuorossa perjantaiaamuinen Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa kerrotaan tänään pienestä eurooppalaisesta vähemmistökielestä, sorbista.

HR: Vanhoista ja uudemmistakin vakiintuneista kansallisvaltioista huolimatta maanosassamme elää yhä pieniä kielivähemmistöjä, joitten on onnistunut enemmistön paineessakin säilyttää äidinkielensä vuosisatojen ajan. Tällainen kielivähemmistö, yksi monista, ovat sorbit, omaa länsislaavilaista kielimuotoaan puhuva yhteisö itäisessä Saksassa lähellä Tšekin Tasavaltaa ja Puolaa. Heidän asuinalueensa historiallinen nimi on Lausitz. Joissakin tietolähteissä heidän kieltäänkin kutsutaan lausitzin tai joskus myös vendin kieleksi. Jälkimmäinen termi tulee roomalaisilta, jotka kutsuivat germaaneista itään asuvia slaavilaisheimoja yhteisellä nimellä vendit. Sorbi on kuitenkin nykyisin vakiintunein ja yleisesti hyväksytty nimitys sekä kielelle että sen puhujalle. Omakielinen nimitys on ”serbi”, mutta ymmärrettävistä syistä sen käyttö aiheuttaisi sekaannusta, sillä serbeiksihän on totuttu kutsumaan Balkanilla asuvaa ja eteläslaavilaista kieltä puhuvaa, sorbeja paljon suurempaa kansakuntaa.

Sorbilla on kaksi kirjakielistä muunnelmaa: yläsorbi ja alasorbi. Yläsorbin keskus on Bautzen, sorbiksi Budyšin, Saksin osavaltiossa, ja alasorbin Cottbus eli Chośebuz Brandenburgin osavaltion puolella. Molemmat kaupungit sijaitsevat Berliniä kohti virtaavan Spree-joen varrella.

Tässä tulee pieni näyte yläsorbia, lasten satu:

[…yläsorbia…]

Ja tässä luullaan alasorbia Brandenburgin radion lastenohjelmasta. Siinä tarttuu korviin kitakielekkeellä tuotettu eli uvulaarinen r-äänne, joka on selvästi saksan kielen lainaa. Kaikissa muissa slaavilaissa kielissä ärrää tärisytetään kielellä suun etuosassa:

[…alasorbia…]

Yle Radio Yhden kuuluttaja, siis juuri tältä kanavalta tuttu Jari Aula on koulutukseltaan slavisti, slaavilaisten kielten tuntija, ja hänen harrastuksensa on ulottunut myös sorbiin. Jari, kuinka paljon sorbin, sen kahden vakiintuneen muodon ylä- ja alasorbin, puhujia vielä on?

JA: Täsmällistä määrää on mahdotonta sanoa, mutta sanotaan niin, että enimmillään ehkä noin viisi–kuusikymmentätuhatta, joista yläsorbeja on kolme neljäsosaa ja alasorbeja suunnilleen yksi neljäsosa. Mutta viime kesänä käydessäni Budyšinissa eli Bautzenissa, yläsorbien pääpaikassa todettiin, että alasorbeja olisi ehkä enää noin viisituhatta ja joku parisenkymmentätuhatta yläsorbia. Nimittäin ongelma on se, että sellaiset ihmiset, jotka ilmoittavat äidinkielekseen sorbin, niin oikeastaan he käyttävät sorbia kotipiirissä, ja kaikki sorbit ovat käytännössä kaksikielisiä eli puhuvat saksaa yhtä hyvin kuin sorbia. Ja se, mikä sitten on loppujen lopuksi jonkun ihmisen määritelmä omasta äidinkielestään, niin monesti he valitsevat, ovatko saksankielisiä vai sorbinkielisiä, ja näin ollen ehdotonta, tarkkaa määritelmää puhujien lukumäärästä, niin sitä on oikeastaan aika vaikea sanoa.

HR: Onko siellä sorbinkielisiä kouluja?

JA: Sorbinkielisiä kouluja on, ja esimerkiksi jokin aika sitten on käynnistetty Witaj–projekti, jonka tarkoituksena on elvyttää sorbinkieltä. Elvyttäminen aloitetaan jo pienestä pitäen lastentarhoissa, esikouluissa, ja sitä kautta yritetään saada sitten sorbia enemmän elvytetyksi, koska saksan kielihän on kuitenkin kaikkialla läsnä voimakkaasti.

HR: Onko niin, että sorbin puhujia on enemmän maaseudulla kuin kaupunkikeskuksissa?

JA: Nimenomaan näin, ensinnäkin siksi, että sorbiväestö on vanhempaa ikäpolvea, ja he kernaammin asuvat vielä maaseudulla. Ja toisekseen, nuorempi väestönosuus, joka joutuu muuttamaan kaupunkeihin työn perään esimerkiksi, niin sitä myötä kuin kanssakäyminen saksalaisten kanssa on tietenkin tiiviimpää suuremmissa taajamissa, niin näin ollen tapahtuu helpommin sitten sekaantumista valtaväestöön. Ja esimerkiksi avioliittojen kautta tapahtuu niin sanottua vapaaehtoista assimilaatiota eli sitäkin kautta, kun vuorovaikutteisuus saksankielisten kanssa on tiiviimpää kaupungeissa, niin sorbiväestön osuus pikkuhiljaa on vähenemässä.

HR: Tässä on jo mainittu se, että on olemassa kaksi muunnelmaa sorbinkielestä: yläsorbi ja alasorbi. Ovatko ne keskenään ymmärrettäviä?

JA: Ovat ja eivät ole. Äänteellisesti ne poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta kieliopillisesti toki, kuten kaikki slaavilaiset kielet, ne ovat lähellä toisiaan jollakin tavalla. Sorbit eivät välttämättä ymmärrä toinen toistaan. Ero, jos verrataan vaikka tšekin ja slovakin kieltä, on suurempi ylä- ja alasorbin välillä, mutta ei nyt niin suuri, etteivätkö he nyt kertakaikkisesti mitään ymmärtäisi.

HR: Onko ollut yrityksiä luoda sellainen yhteinen standardi, joka kattaisi molemmat kielimuodot?

JA: Tällaista yritystä on ollut, mutta jo historiallisista syistä se on ollut vaikeaa, koska sorbien historia on osittain ollut erilaista. Alasorbit, jotka ovat enemmänkin evankelisia, luterilaisia, ovat olleet Preussin valtapiriin alla, ja preussilaisten toimesta tapahtui saksalaistamista heidän parissaan paljon voimakkaammassa määrin kuin katolisten yläsorbien parissa. Tätä kautta on ollut jonkinlaista tällaista eroavaisuutta historiallisesti ja kulttuurisesti ja uskonnollisesti, ja sorbit eivät sitten kuinkaan ole aikojen saatossa saaneet kodifioitua omaa yhteistä äidinkieltään.

HR: Kuitenkin kirjallisuutta on julkaistu molemmilla kielillä?

JA: Kummallakin kielellä jo 1500-luvulta lähtien on painettu kirjoja, lähinnä silloin alkuaikoina uskonnollisia, kuten muutenkin ylipäänsä maailman kielten joukossa varhaisimmat kirjalliset tuotteethan ovat toki uskonnollisia. Jo 400-500 vuotta sitten on painettu sekä ylä- että alasorbinkielisiä kirjoja, enemmässä määrin kuitenkin yläsorbin kielellä.

HR: Voiko sanoa, että näistä kahdesta kielimuodosta yläsorbi on jonkin verran lähempänä tšekin kieltä ja alasorbi taas lähempänä puolaa?

JA: Nimenomaan näin voi sanoa. Yläsorbia voitaisiin luonnehtia, niin että se olisi eräänlaista 1400-1500-luvun muinaistšekkiä ja jonkinlainen slovakin ja muinaistšekin sekoitus, ja alasorbi olisi taas lähempänä puolaa.  

HR: Sorbi on tšekin ja slovakin kaltaista siinä, että sananpaino on aina ensimmäisellä tavulla. Sorbissa ei kuitenkaan ole tšekille ja slovakille tyypillisiä pitkiä vokaaleja. Muoto-opissaan sorbi on säilyttänyt duaalin eli kaksikon yksikkö- ja monikkomuotojen lisäksi. Nykyisissä slaavilaisissa kielistä duaali on sorbin lisäksi jäljellä vain sloveenissa.

Jari Aula mainitsi, että sorbilla on pitkä kirjallinen, nykypäiviin ulottuva perinne. Yläsorbiksi julkaistaan useina päivinä viikossa ilmestyvää sanomalehteä Serbske Nowiny ja alasorbiksi harvemmin ilmestyvää lehteä Nowy Casnik. Myös radio ja TV yrittävät pitää yllä näitä uhanalaisia kielimuotoja. Esimerkiksi Simpsonien perheen sanailu suositussa piirrossarjassa kääntyy myös yläsorbiksi.

[…yläsorbia…]