YLE/Ykkösaamu, 19.1.2007

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Somali

Hannu Reime

Ykkösaamussa jatkuu perjantainen sarja Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa puhutaan tällä kertaa kielestä, joka on suomalaisten enemmistölle sekä kaukainen että läheinen.

Viime viikolla tässä sarjassa esiteltiin etiopialaisia tai oikeastaan täsmällisemmin sanottuna Etiopian seemiläisiä kieliä. Niistä suurimpia ovat Etiopian eli entisen Abessinian perinteellinen valtakieli amhara sekä tigrinja, jota puhutaan Eritreassa ja Tigrayn alueella Etiopiassa.

Afrikan sarven kielikartta on varsin kirjava, mutta kirjavuus koskee ennen kaikkea juuri Etiopiaa ja siitä irtautunutta Eritreaa ja jossakin määrin myös alueen pienintä maata Djiboutia, josta eurooppalaiset — Djiboutin tapauksessa ranskalaiset — siirtomaaisännät poistuivat vasta 30 vuotta sitten. Neljäs Afrikan sarven maa, sisällissodan jakama ja pitkään repimä Somalia, sen sijaan on kielioloiltaan koko maanosan yhtenäisimpiä.

Somaliassa puhutaan oikeastaan vain yhtä kieltä, jota kutsutaan somalian kieleksi tai somaliksi. Sillä on vakiintunut, kaikkialla maassa ymmärretty standardimuoto. Sen rinnalla kuulee eri murteita, joista useimmat ovat keskenään ymmärrettäviä. Tärkeimpänä poikkeuksena ovat murre- tai kielimuodot, joita kahdesta alaklaanista koostuva suurklaani puhuu maan eteläosassa. On makuasia, kutsuuko niitä kyseisten kielimuotojen omilla nimillä kieliksi vai somalin kielen murteiksi. Tällainen tilannehan ei ole millään lailla ainutlaatuinen maailmassa, ja juuri siitä syystä on niin vaikeaa antaa vastausta kysymykseen, kuinka monta kieltä ihmiskunta puhuu.

Somalin puhujia asuu runsaasti myös Somalian ulkopuolella naapurimaissa vanhoilla asuinsijoillaan sekä pakolaisina muissa maanosissa. Tästä syystä somalin puhujien määrästä on eri tietolähteissä annettu vain hyvin karkeita, monen miljoonan levyiseen haarukkaan mahtuvia likiarvoja. Luvut vaihtelevat runsaasta kymmenestä miljoonasta kuuteentoista miljoonaan ja jopa sitäkin suurempiin määriin. Kieliä tilastoiva internetsivu Ethnologue mainitsee somalin puhujien kokonaismääräksi vähän alle kolmetoista miljoonaa, joista vajaat kahdeksan miljoonaa asuu Somaliassa. Etiopian läntisessä maakunnassa Ogadenissa somalin puhujia on tämän lähteen mukaan yli kolme miljoonaa.

Täällä Suomessa ovat somalialaispakolaiset ja heidän jälkipolvensa nostaneet somalin maan puhutuimpien kielten joukkoon, kuudennelle sijalle suomen, ruotsin, venäjän, viron ja englannin jälkeen. Tältä kuulostaa somalin kieli somalialaissyntyisen suomalaisen Zahra Abdullan puhumana:

[…somalia…]

Somali kuuluu kuušilaiskieliin, ja tässä kieliryhmässä se on toiseksi puhutuin kieli. Sen läheinen sukulainen on oromo, puhujamäärältään yksi Afrikan suurimmista kielistä. Se on äidinkielenä 25 miljoonalla ihmisellä Etiopiassa, ja jonkin verran sitä puhutaan myös Keniassa.  

Kuušilaiskielet muodostavat yhden kieliryhmän afroaasialaisessa kielikunnassa, johon myös seemiläiset kielet kuuluvat omana ryhmänään. Somali on siis sukua muun muassa arabialle ja heprealle, vaikka sukulaisuus ei olekaan aivan läheistä. Arabialaisperäiset lainasanat ovat tulleet somalinkieleen yhteisen uskonnon, islamin, sekä muitten myöhempien kosketusten kautta. Ne eivät palaudu kielten yhteiseen afroaasialaiseen alkuperään.

Afroaasialaisen kielikunnan olemassaolo, sellaisena kuin se nykyisin ymmärretään, on vahvistunut vasta viime vuosikymmenillä. Siihen kuuluvien kielten historiallinen sukulaisuus oli kyllä havaittu jo kauan sitten, mutta sukupuun rakenne oletettiin toisenlaiseksi.

Puhuttiin seemiläis-haamilaisista tai haamilais-seemiläisistä kielistä ja ajateltiin, että kielikunta koostuisi kahdesta päähaarasta, joita nuo raamatullisiin hahmoihin, Nooan poikiin Seemiin ja Haamiin, palautuvat nimet kuvaavat. Kielten tarkka vertailu ja historiallinen kielentutkimus ovat osoittaneet, että vaikka seemiläiset kielet selvästi muodostavat yhteisen kieliryhmän, ei mitään vastaavaa haamilaisten kielten ryhmää ole olemassa. Siihen aikaisemmin luetut kielet muodostavat useita, sukupuun haaroituksessa samalla tasolla olevia kieliryhmiä, joista kuušilaiset kielet ovat yksi ryhmä. Sanalla ”kuušilainen” on muuten myös raamatullinen alkuperä: Kus oli Haamin poika ja siis Nooan pojanpoika.  

Muita afroaasialaisen kielikunnan kieliryhmiä ovat Pohjois-Afrikan berberikielet, muinainen egyptin kieli ja sen myöhemmät muodot, joitten viimeinen puhuttu muunnelma oli Egyptin kristittyjen kieli kopti, sekä läntisemmässä Afrikassa puhuttavat tšadilaiset kielet. Viimeksi mainitun kieliryhmän — tšadilaisten kielten — suurin yksittäinen jäsen on hausa, laajan alueen lingua franca, jota puhuu äidinkielenään vajaat 25 miljoonaa ihmistä ja 15 miljoonaa toisena kielenään.

Somalin äännerakenne ei ole mitenkään poikkeuksellisen ”eksoottinen” siinä mielessä, että siinä olisi runsaasti harvinaisia äänteitä tai vaikeita äänneyhdistelmiä, ei ainakaan jos mittapuuna pidetään kaikkia ihmiskieliä maailmassa. Yksi eurooppalaisille kielille vieras äänne on syvällä nielussa tuotettava konsonantti, joka kuuluu myös arabiankieleen, ja siinä esiintyy ensimmäisenä äänteenä muun muassa sanoissa `arabiyyah ja `abdullah. Arabialaisissa aakkosissa sitä merkitään kirjaimella `ayn. Somalinkieltä kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin, joissa ei ole merkkiä tällaiselle äänteelle. Ongelma on ratkaistu somalin oikeinkirjoituksessa nerokkaalla tavalla: äänne merkitään kirjaimella c, jota somalissa ei muuten tarvita. Ratkaisu on onnistunut myös siksi, että c muistuttaa muodoltaan jonkin verran sitä merkkiä, jota kansainvälinen foneettinen tarkekirjoitus käyttää merkitsemään kyseistä äännettä. Myöskään arabialainen kirjain `ayn ei ole muodoltaan kovin kaukana meille tutusta c-kirjaimesta.

Somali on myös toonikieli, jossa äänenkorkeutta käytetään erottamaan merkityksiä. Tämä ominaisuus on luultavasti lainattu muista afrikkalaisista kielistä, sillä afroaasialaisessa kielikunnassa toonikielet ovat poikkeuksellisia. Mielenkiintoista on se, että somalissa korkea ja matala tooni voivat erottaa toisistaan kieliopillisia kategorioita ja taivutusmuotoja, sellaisia kuin maskuliini ja feminiini tai yksikkö ja monikko. Systeemi on paljon rajoitetumpi kuin länsiafrikkalaisissa toonikielissä tai kiinassa ja monissa Kaakkois-Aasian kielissä.

Somalin kieliopille ominaisia ovat myös pikkusanat, joilla osoitetaan virkkeessä se ilmaus, jota halutaan painottaa, fokusoida. Myös tämä saattaa olla muista afrikkalaisista kielistä omaksuttu piirre. Toisissa kielissä sama asia ilmaistaan muuttamalla sanajärjestystä tai painottamalla fokusoitavaa sanaa voimakkaammin kuin virkkeen muita sanoja. Näin tehdään muun muassa suomessa.  

Somalinkieltä on jo yli 30 vuotta kirjoitettu vain latinalaisin kirjaimin. Päätöksen siitä teki itäblokin valtiojärjestelmää jäljitellyt Siad Barren hallitus 1970-luvun alussa. Sitä ennen käytössä oli ollut myös oma somalialainen kirjaimisto, joka luotiin 1920-luvulla.

Kuunnellaan lopuksi pieni näyte somalinkielestä. Somalialais-suomalainen Zahra Abdulla lukee kansansatua ”Hyvä ja paha”:

[…somalinkieltä…]  

 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

 

[home] [focus] [archive]