YLE/Ykkösaamu, 14.10.2005
YLE/Ykkösaamu, 14.10.2005
Hannu Reime
Viikon kieli -sarjassamme on tänä perjantaina esittelyvuorossa kieli, joka katosi entisen Jugoslavian hajoamisen myötä. Ei ole kulunut kahta vuosikymmentäkään siitä, kun Euroopan kartalla oli valtio, jota virallisesti kutsuttiin Jugoslavian Sosialistiseksi Liittotasavallaksi. Puhutuin kieli sen alueella oli nimeltään serbokroaatti. Nyt sen nimistä kieltä ei enää ole. Serbokroaatin ovat korvanneet serbian, kroatian ja bosnian kielet. Viikon kieli –sarjaa toimittaa Hannu Reime.
Viikko sitten tässä sarjassa esiteltiin italian kieltä ja Italian kieliä. Kieliolot Apenniinien niemimaallahan ovat varsin mutkikkaita, sillä alueelliset kielet ja murteet ovat säilyneet Italiassa paremmin kuin monessa muussa Euroopan maassa, kiitos niemimaan myöhäisen valtiollisen yhdistymisen.
On mielenkiintoista verrata Italian kielikarttaa ja poliittista historiaa tilaan, joka vallitsee Adrian meren toisella rannalla, läntisellä Balkanilla. Suurin osa Italian vastarannasta kuului viime vuosisadalla enimmän aikaa valtiolle, jonka nimi oli Jugoslavia, eteläslaavien maa. Sen nimistä valtiota ei enää ole, sillä kolme vuotta sitten Jugoslavian viimeiseksi jäänyt olomuoto, Serbian ja Montenegron muodostama Jugoslavian Liittotasavalta, lakkautettiin virallisesti ja korvattiin Serbian ja Montenegron valtioliitolla.
Jo hyvän kymmenen vuotta ennen Jugoslavian kuolemaa oli virallisesti lakannut olemasta myös kieli, jota suurin osa jugoslaaveista puhui. Kielen nimi oli serbokroaatti, joskus sitä näkee kutsuttavan myös kroatoserbiaksi. Se oli virallisena kielenä neljässä Jugoslavian kuudesta osavaltiosta, nimittäin Serbiassa, Kroatiassa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Montenegrossa, ja sillä tuli toimeen myös pohjoisessa Sloveniassa ja eteläisessä Makedoniassa, osavaltioissa, joitten virallisia kieliä olivat serbokroaatin läheiset sukulaiset sloveeni ja makedonia.
Jugoslavian hajottua serbokroaatti–nimisen kielen perillisiksi tuli kolme kieltä: serbia, kroatia ja bosnia. Muuan tutkija kuvailee niitten välistä suhdetta näin:
”Jos ihmisiä Serbiasta, Kroatiasta ja Bosniasta pannaan samaan huoneeseen, heillä ei ole mitään vaikeuksia kommunikoida keskenään. Kuitenkin, jos heiltä kysytään, mitä kieltä he puhuvat, kukin heistä empii ja joutuu painiskelemaan käypää vastausta miettiessään. Joitakin vuosia sitten päivänselvä vastaus olisi ollut: puhun serbokroaattia. Mutta nyt entisen Jugoslavian kansalaisten on vastattava, että he puhuvat serbiaa, kroatiaa tai bosniaa, vaikka eivät välttämättä pysty selittämään, miksi nämä ’erilaiset’ kielet ovat keskenään ymmärrettäviä.”
Sama tutkija jatkaa, että kun valtiot hajoavat, yhtenä syynä siihen on yleensä ollut se, että saman maan asukkaat puhuvat eri kieliä. Mutta koska ihmiset Serbiassa, Montenegrossa, Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa puhuvat samaa kieltä, ovat uudet vallanpitäjät kussakin maassa ryhtyneet tietoisesti myös eriyttämään kieltä etnisten jakolinjojen mukaan. Etnisten puhdistusten raaka, armoton tragiikka karkotuksineen ja joukkomurhineen on kielen ja kulttuurin alueella saattanut ilmetä joskus jopa tragikoomisena yrityksenä puhdistaa kieltä sen kuvitelluista vieraista aineksista.
Erityisen ahkeria kielen etnisessä puhdistamisessa ovat olleet nationalistiset ideologit Kroatiassa ja Bosnian serbialueilla. Kroatian kieleen on tuotu uusvanhoja sanoja samalla, kun tuttuja ilmauksia on julistettu pannaan. Innokkaimmat ideologit ovat ajaneet lainsäädäntöä, joka kriminalisoisi sellaisen kielenkäytön, jonka voi epäillä olevan ”serbien saastuttamaa”. Bosnian serbinationalistit puolestaan siivoavat kieltään turkkilaisista vaikutteista. Itse Serbiassa kielen puhdistus on ollut vähäisempää, koska maan ydinalueet ovat etnisesti yhtenäisiä.
Serbokroaatin katoamisen huomaa myös kansainvälisesti. Britannian yleisradiolla BBC:llä on erikseen serbian ja kroatiankielinen radiopalvelu. Tässä näyte ”serbian kielestä”:
[ …BBC …]
Ja tässä ”kroatiasta”:
[…BBC …]
Vilkaisu historiaan osoittaa, että tappaessaan serbokroaatin Länsi-Balkanin nationalistit ovat raastaneet rikki syvään juurtunutta kulttuuriperintöä. Vaikka näet Jugoslavian valtio muodostettiin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, eteläslaavien maa oli kielellisesti yhtenäisempi kuin yli puoli vuosisataa aikaisemmin luotu Italia. Valtiollisen yhdistymisen aikoihin serbokroaatti oli jo vakiintunut kirjakieli. Kiitos siitä kuuluu 1800-luvun alkupuolella eläneille oppineille, jotka loivat yhtenäisen kulttuurikielen lähinnä itäisessä Hertsegovinassa puhuttujen kielimuotojen perustalle. Sopimus yhteisestä kirjakielestä allekirjoitettiin Wienissä vuonna 1850. Siihen panivat nimensä alle kaksi serbokroaatin kirjakielen syntyyn ratkaisevimmin vaikuttanutta oppinutta, serbi Vuk Karadžic ja kroaatti Ljudevit Gaj.
Syitä Jugoslavian ja serbokroaatin kuolemaan onkin etsittävä muualta kuin kielestä. Eteläslaavien ensimmäinen yhteinen valtio oli vahvasti serbijohtoinen keskitetty kuningaskunta, jonka maahan tunkeutuneet saksalaiset natsit ja italialaiset fasistit pilkkoivat toisen maailmansodan aikana. Kroatiassa asetettiin valtaan nukkehallitus, jonka kielipolitiikka oli samanlaista kuin ääriryhmien nykyisessä itsenäisessä Kroatiassa.
Sodan jälkeen Jugoslavia yhdistettiin uudelleen, nyt voittoisaa partisaanitaistelua käyneitten kommunistien johdolla, ja maasta tehtiin liittotasavalta, jossa nationalismi oli valtiollinen rikos. Ehkäpä yksipuoluejärjestelmä ja liittovaltiorakenne sopivat niin huonosti yhteen, että kun se, mitä kutsutaan kommunismiksi, hajosi koko Euroopassa, silloin hajosi myös Jugoslavia. Täydellistä selitystä historian tapahtumille monine muuttujineen tuskin saadaan tässäkään asiassa.
Serbokroaattia on kirjoitettu kaksilla aakkosilla, kyrillisillä ja latinalaisilla. Aakkosten rinnakkaiskäyttö, jopa samassa yhteydessä, on ollut ja on vieläkin hyvin yleistä ja normaalia Serbiassa. Kirjoituksen vaihtaminen aakkosista toisiin on täysin vaivatonta, sillä kirjainten välillä vallitsee täydellinen yksi-yhteen -vastaavuus, latinalaisissa aakkosissa tosin kolme merkkiä joudutaan kirjoittamaan kahdella kirjaimella, mutta niitä käsitellään yhtenä merkkinä. Serbokroaatin kyrillisissä aakkosissa on kuusi merkkiä, jotka puuttuvat venäjän kirjaimistosta.
Kieliopilliselta rakenteeltaan serbokroaatin tunnistaa helposti slaavilaiseksi kieleksi. Monet piirteet liittävät sen myös siihen indoeurooppalaisten kielten valtavirtaan, johon yhteisen maanosamme useimmat kielet kuuluvat. Eräässä historiallisessa slavistien kongressissa serbokroaatti äänestettiin kauneimmaksi slaavilaiseksi kieleksi, syynä varmaan puhtaat yksinkertaiset vokaalit, jotka voivat olla kestoltaan pitkiä tai lyhyitä, sekä nousevan-laskevan sävelkoron eroon perustuva aksentti, sama ominaisuus, joka on myös sloveenissa.
Kuunnellaan lopuksi serbokroaattia laulettuna. Legende –niminen serbialainen yhtye esittää laulua nimeltä Uspomene, ”Muistoja”, kiitos toimittajakollegalleni Kaija Kellmanille, joka muutama vuosi sitten hankki levyn Belgradista.
[… mus. Uspomene …]
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta.
Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.