YLE/Ykkösaamu, 9.2.2007
Hannu Reime
Ykkösaamussa on taas vuorossa perjantaihin kuluva viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa on esittelyvuorossa romania, Balkanille jäänyt kielimuistomerkki roomalaisten ajasta.
Rooman legioonat levittivät aikoinaan latinan kielen suureen osaan sitä laajaa aluetta, jolle imperiumin valta ulotettiin. Latinasta tuli näin virka- ja myös puhekieli paitsi Apenniinien niemimaalla myös Galliassa ja Hispaniassa, alueilla, joilla nykyisin sijaitsevat Italian, Ranskan, Espanjan ja Portugalin valtiot. Rooman provinssien virkakieli oli enemmän tai vähemmän puhdasta klassista latinaa, sitä kieltä, jolla on ollut niin tärkeä sija eurooppalaisessa kulttuurissa parin tuhannen vuoden ajan.
Kun latina syrjäytti useimmat Euroopassa puhutut, lähinnä kelttiläiset kielet ja siitä tuli puhekieli, se alkoi itsekin muuttua. Se, mikä aikoinaan oli ollut lähellä roomalaisten runoilijoitten ja kirjailijoitten klassista kieltä, muovautui kansanlatinaksi ja eriytyi murteiksi, jotka vuosisatojen kuluessa erkanivat emokielestään ja toisistaan niin paljon, että niitä oli järkevämpää kutsua uusiksi kieliksi kuin latinan murteiksi. Indoeurooppalaisen kielikunnan sukupuuhun kasvoi näin uusi haara, johon kuuluvia kieliä on myöhemmin alettu nimittää romaanisiksi, Rooman mukaan, tietenkin. Kehitystä vauhdittivat kansallisvaltioitten syntyminen ja uusien kielten standardisoiminen, mutta se tapahtui paljon, paljon myöhemmin.
Euroopan nykyinen kielikartta osoittaa, kuinka lähes kaikkia latinan tytärkieliä puhutaan maantieteellisesti yhtenäisellä alueella. Se kattaa Apenniinien ja Iberian niemimaat, Ranskan, Belgian Vallonian, romaanisen Sveitsin sekä Italialle, Ranskalle ja Espanjalle kuuluvat Välimeren saaret. Löytöretkillä ja valloituksilla romaaniset kielet kulkeutuivat kauas tämän alueen ulkopuolelle muihin maanosiin niin, että espanjan ja portugalin puhujia on paljon enemmän Amerikassa kuin Euroopassa.
Mutta myös itse Euroopassa on romaanisten kielten ydinalueen ulkopuolella, nimittäin Tonavan alajuoksun, Mustanmeren sekä Unkarin ja Ukrainan tasankojen välissä maa, jossa roomalaisajan kielimuistomerkki elää ja voi hyvin, ja on vuoden alusta lähtien ollut myös yksi EU:n virallisista kielistä. Kieli on nimeltään romania, ja sitä puhutaan oikeastaan kahdessa maassa, itse Romaniassa sekä Moldovassa, joka itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua. Neuvostoaikana maata kutsuttiin Moldaviaksi.
Romanian kieli on omakieliseltä nimeltään limba română, ja sitä puhuu äidinkielenään noin 25 miljoonaa ihmistä. Kielestä syntyvä kuulovaikutelma on vahvasti latinalainen:
[…romaniaa…]
Tässä BBC:n romaniankielisen palvelun uutisjutussa kerrotaan sisäpoliittisesta korruptioskandaalista Bukarestissa.
Romanian valtio sijaitsee pääosin alueella, jota roomalaisaikana kutsuttiin Daakiaksi. Alue oli Rooman hallinnassa suhteellisen vähän aikaa, mutta latinan kielen onnistui yhtä kaikki juurtua sinne. Myöhemmät slaavien ja madjaarien kansainvaellukset muuttivat maakunnan kieliympäristön. Rooman kieliperintö jäi yksinäiseksi saarekkeeksi slaavilaisia kieliä ja unkaria puhuvaan ympäristöönsä.
Täsmällisissä kielihistoriallisissa esityksissä Romanian ja Moldovan yleiskieltä kutsutaan dakoromaanin kieleksi Daakian maakunnan mukaan. Syynä on se, että romaanisia kieliä on puhuttu myös muualla Balkanilla, ja niistä on vielä elossa kolme muunnelmaa, joista suurinta, arumaanin kieltä, puhuu joitakin satoja tuhansia ihmisiä useissa Balkanin maissa. Ellei sekaannuksen vaaraa ole, niin termillä ”romania” tarkoitetaan yhteydestä riippuen joko dakoromaanin kieltä tai kaikkia Balkanin romaanisia kielimuotoja. Lisäksi on aika lailla makuasia, kutsuuko niitä kaikkia yhdeksi kieleksi, jolla on neljä päämurretta, tai neljäksi toisiaan hyvin lähellä olevaksi, mutta erilliseksi kieleksi.
Ei-latinalainen kieliympäristö on vuosisatojen aikana vaikuttanut romaniaan ja vienyt sitä kauemmas muista romaanisista kielistä Varsinkin slaavilaisilta naapureilta on romaniaan lainattu runsaasti sanoja, jotka ovat mukautuneet romanian äännejärjestelmään kotoperäisiksi kielen yksiköiksi. Tšaikovskin kuuluisa baletti on romaniaksi Lacul lebedelor, jossa lacul on määräinen muoto sanasta lac, ”järvi”, ”lampi”, latinalaisperäinen sana, joka sattumalta esiintyy ranskassa samanmuotoisena; lebedelor taas on monikon määräisen muodon genetiivi sanasta lebădă, ”joutsen”. Vastaava sana esiintyy esimerkiksi venäjässä muodossa lebed'.
Joissakin esityksissä väitetään, että jopa 40 prosenttia romanian sanastosta olisi slaavilaista lainaa. Toisaalta tutkimuksissa on havaittu, että parin sadan tavallisimman ja arkipäiväisimmän sanan muodostamasta luettelosta yli 90 prosenttia on latinalaisperäisiä.
Slaavilaisuutta on romanian kieleen tuonut muun muassa ortodoksinen kirkko, onhan romania ainoa romaaninen kieli, jota puhutaan muussa kuin roomalaiskatolisessa ympäristössä. Tästä syystä romaniaa myös kirjoitettiin 1800-luvun puoliväliin saakka kyrillisin aakkosin. Siirtyminen latinalaiseen kirjaimistoon oli osa kansallista heräämistä, johon myös kuului romanian kielen latinalaisuuden korostaminen ja kulttuuriyhteyksien luominen Italiaan ja Ranskaan. Silloin myös sanastoon otettiin paljon latinalaisperäisiä uudissanoja.
Kun Moldavia liitettiin Neuvostoliittoon vuonna 1940, romaniaa alettiin siellä kirjoittaa jälleen kyrillisin kirjaimin, ja itse kieltä kutsuttiin moldaviaksi. Latinalaiset kirjaimet otettiin käyttöön Moldovan itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kyrillisiä käytetään kuitenkin edelleen Moldovasta irrottautuneessa Transdnestrian tasavallassa.
Muitten romaanisten kielten tavoin romania on historiansa aikana eriytynyt emokielestään latinasta niin, ettei yhteyttä aina huomaa. Äänteenmuutoksiin kuuluu muun muassa suun takaosassa äännettyjen konsonanttien muuttuminen labiaalisiksi eli huuliäänteiksi. Latinan sana lingua, ”kieli”, on romaniaksi limbă ja aqua, ”vesi”, apă. Mutta vielä kauemmas latinasta ovat esimerkiksi ranskan sanat erkautuneet: vesihän on ranskaksi eau, ja myös sen historiallinen edeltäjä on sama latinan sana aqua.
Viikko sitten tässä sarjassa esiteltiin albanian kieltä ja kerrottiin, että se kuuluu niin sanottuun Balkanin kieliliittoon, joukkoon kieliä, jotka eivät ole aivan läheistä historiallista sukua toisilleen, mutta joille naapuruus on luonut joitakin yhteisiä kieliopillisia piirteitä. Myös romania kuuluu samaan kieliliittoon. Sillä esimerkiksi on albanian, bulgarian ja makedonian kielen tavoin substantiiveissaan määräinen muoto, jota osoittaa sanan loppuun liitettävä pääte aivan niin kuin esimerkiksi ruotsissa: man - mannen; kvinna – kvinnan. Romaniaksi mies on ilman artikkelipäätettä om ja määräisessä muodossa omul. Talo on casă, määräisessä muodossa casa. Kaiken kaikkiaan romania on kieli, jossa latinalaiset ja balkanilaiset piirteet yhdistyvät mielenkiintoisesti.
Tähän loppuun sopii varmaan katkelma romaniankielistä laulua 1950-luvulta. Esiintyjä on nimeltään Maria Tănase ja laulu mustalaismusiikkia:
[…laulua …]
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.