YLE/Ykkösaamu, 23.9.2005
YLE/Ykkösaamu, 23.9.2005
Hannu Reime
Perjantaiaamuisessa Viikon kieli –sarjassamme on viime viikkoina esitelty Kauko-idän kieliä. Tällä viikolla laajennamme maantieteellistä aluetta ja esittelemme yhden todellisista maailmankielistä, kielen, joka on levinnyt Euroopasta melkein kaikille mantereille. Viikon kieli – sarjaa toimittaa Hannu Reime.
Kun niin sanotut löytöretket alkoivat keski- ja uuden ajan taitteessa, portugalilaiset purjehtijat olivat ensimmäisiä, jotka lähtivät tutkimaan valtameren takaisia kaukaisia maita. Atlantille katsova Portugali Iberian niemimaan läntisellä rannikolla oli Euroopan ensimmäinen ja viimeinen siirtomaavalta. Portugalilaisen imperiumin katsotaan alkaneen vuonna 1415, jolloin Henrik Purjehtija valtasi Ceutan kaupungin Pohjois-Afrikassa. Se päättyi vuonna 1975. Portugali oli silloin läntisen Euroopan köyhin ja takapajuisin maa. Pieni joukko nuoria, siirtomaasotiin kyllästyneitä, demokraattishenkisiä upseereita kaatoi siirtomaavallan pääkaupungissa Lissabonissa diktatuurin, joka oli saanut esikuvansa maailmansotien välisestä fasismista. Tapahtumaa kutsuttiin neilikkavallankumoukseksi kapinallisten tunnuksen, punaisen neilikan, mukaan. Kun vapauden huuma huhtikuussa 1974 valtasi Lissabonin, Portugali oli hallinnut yli puoli vuosituhatta alueita, jotka sijaitsivat tuhansien ja tuhansien kilometrien päässä sen omilta rannoilta.
Vuosisatojen kuluessa portugalilaiset veivät kielensä, portugalin, kaikille mantereille, ellei lukuun oteta Australiaa ja Oseaniaa. Portugalia puhuu äidinkielenään tätä nykyä yli 200 miljoonaa ihmistä, joista vain noin 10 miljoonaa eli viisi prosenttia asuu Portugalissa. Kaikin mitoin mitattuna suurin portugalinkielinen maa on Brasilia, jonka yli 180 miljoonasta asukkaasta lähes kaikki ovat portugalinkielisiä. Poikkeuksia ovat vain pieniä, uhanalaisia kieliä puhuvat Amazonin alueen alkuasukkaat. Yhdeksän vuotta sitten perustettuun portugalinkielisten maitten yhteisöön kuuluu Brasilian ja Portugalin lisäksi kuusi muuta itsenäistä valtiota, nimittäin Portugalin entiset afrikkalaiset siirtomaat sekä Itä-Timor Itä-Intian saaristossa Kaakkois-Aasiassa. Portugalia puhuvien osuus asukkaista vaihtelee niissä maasta toiseen. Suurin se on Angolassa, jossa entisen emämaan kieltä taitavia ilmoitetaan olevan 60 prosenttia väestöstä.
Suurena maailmankielenä portugalia puhutaan monenlaisessa muodossa, mutta kaiken kaikkiaan kielen eri murteet ovat keskenään suurin piirtein ymmärrettäviä. Päämuunnelmat ovat Euroopan portugali ja Brasilian portugali. Eurooppalainen kirjakieli perustuu Lissabonin ja Coimbran ja brasilialainen Rion ja São Paulon puhetapaan. Eroja on sekä ääntämisessä ja sanastossa että jossakin määrin myös kieliopissa. Eurooppalaisen ja brasilialaisen portugalin erilaisen soinnin kuulee helposti, vaikkei kieltä osaisikaan. Tältä kuulostaa Euroopan portugali huolellisesti äännettynä:
[ …Euroopan portugalia …]
Ja tältä portugalin brasilialainen muunnelma:
[…Brasilian portugali …]
Portugalin näytteet luki suomalais-brasilialainen kielten opettaja ja kääntäjä Erkki Heikkilä-Kyyhkynen. Euroopan portugalin katkelma oli ranskalaisen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin käännöksestä ja Brasilian portugali eräästä näytelmätekstistä, jonka toinen kirjoittaja muuten on tunnettu brasilialainen laulaja ja runoilija Chico Buarque.
Portugali on romaaninen kieli, joka polveutuu latinasta, siitä latinasta, joka roomalaisten valloitusten mukana saapui Iberian niemimaalle. Jokseenkin nykyistä Portugalia vastaavaa aluetta kutsuttiin roomalaisaikana Lusitanian maakunnaksi, ja tuota nimeä ja sen johdannaisia käytetään vieläkin, kun Portugalista ja portugalinkielisestä kulttuurista puhutaan. Alueella asui lusitaaneiksi kutsuttu heimo ennen roomalaisten tuloa, mutta heidän puhumastaan kielestä tiedetään perin vähän.
Portugalin läheisin sukulainen on galegon kieli, jota puhutaan Galiciassa Espanjan luoteiskulmassa Portugalin alueesta pohjoiseen. Galegoa on myös kutsuttu portugalin murteeksi, johon espanjan eli kastilian kieli on vahvasti vaikuttanut. Niin tai näin, myös espanja ja portugali ovat hyvin lähellä toisiaan ja osittain keskenään ymmärrettäviä. Katalaani toisella puolen Iberian niemimaata on sekin portugalin historiallinen sukulainen kuten ovat tietenkin ranska, italia ja kaikki kansanlatinasta alkunsa saaneet Euroopan romaaniset kielet.
Muitten entisten siirtomaavaltojen kielten tavoin portugali on antanut sanaston lukuisille kreolikielille Afrikassa, Aasiassa ja Karibialla. Niistä tunnetuimpia on Kap Verden saarten kreoli, joka siirtolaisten mukana on levinnyt myös muihin maihin ja maanosiin. Siinä kuten useimmissa muissakin kreolikielissä eurooppalaisen kielen sanasto yhdistyy jonkin afrikkalaisen kielen rakenteeseen. Portugali on vaikuttanut monella muullakin tavalla entisen siirtomaavallan alkuperäiskieliin. Itä-Timorin yleiskielessä tetumissa esimerkiksi on portugalilaisten sanojen määrä todella huomattava. Tetumista ollaan tekemässä nuoren valtion omaa kieltä, joka korvaisi maata portugalilaisten jälkeen yli 25 vuotta miehittäneen Indonesian kielen, bahasa indonesian.
Espanjasta portugali eroaa muun muassa siinä, että sen vokaaleissa tapahtuu muutoksia siitä riippuen, ovatko ne painollisessa vai painottomassa tavussa. Euroopan portugalissa vokaalinmuutokset ovat radikaalimpia kuin kielen brasilialaisissa muunnelmissa niin, että esimerkiksi painoton e-äänne saattaa nopeassa puheessa kadota kokonaan. Puheesta tulee sitä opettelevalle muunkieliselle vaikeaa ymmärtää.
Brasilian portugaliin ovat vaikuttaneet myös afrikkalaiskielet ja jossakin määrin myös paikalliset alkuasukaskielet. Afrikkalaiskielet ja afrikkalainen kulttuuri tulivat Brasiliaan sinne tuotujen orjien mukana. Afrikkalaisen ja intiaanikielten vaikutuksen huomaa selvimmin sanastossa. Mutta myös Brasilian portugalin kieliopilliseen rakenteeseen on tullut piirteitä, jotka oletettavasti ovat perua muista kuin eurooppalaisista kielistä.
Portugali ei ole vain arkisen ajatustenvaihdon ja merkittävän kirjallisuuden kieli. Se on myös runouden ja laulujen kieli. Tunnetumpia portugalilaisen musiikin muotoja on fado, kohtalon laulu, merenkulkijakansan tuntojen surumielinen ilmaisija. Tässä sitä esittää viime vuosisadan tunnetuin fado-laulaja Amália Rodrigues:
[…mus. Amália Rodrigues …]
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta.
Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.