YLE/Tänään iltapäivällä, 16.7.2004

Kuuntele ohjelma

Maailman kielet, osa 9: Etelä-Aasia

Hannu Reime                                                                       

Perjantaisessa kielisarjassamme siirrymme nyt Etelä-Aasiaan, Intian niemimaalle ja sen lähiympäristöön. Intiassa ja sen naapurimaissa puhutaan useita satoja eri kieliä, ja kieliolot alueella ovat hyvin kirjavat. Hannu Reimen haasteltavana on suomalainen Etelä-Aasian kielten tuntija Bertil Tikkanen, joka on perehtynyt moniin Intian ja Pakistanin kieliin, joukossa myös yksi todellinen kieliharvinaisuus. Mutta kieli, jolla on eniten puhujia jättiläiskokoisessa Intian liittovaltiossa, kuulostaa tällaiselta:

[hindiä …]

HR: Hindi on Intian suurin kieli. Hindiksi painettua sanomalehteä lukee ääneen filosofian tohtori Bertil Tikkanen, joka tutkii eteläaasialaisia kieliä ja opettaa hindiä Helsingin yliopistossa. Intiassa puhutaan kahta-kolmeasataa kieltä, Pakistanissa noin neljääkymmentä ja Nepalissa noin puolta sataa. Maailman kielistä hindi kuuluu puhutuimpiin. Sitä kuulee monina eri murteina alueella, joka sijaitsee Pohjois-Intiassa Haryanan ja Rajasthanin osavaltioista lännessä Bihariin idässä ja Himalajan rinteiltä pohjoisessa Madhya Pradeshiin liittovaltion keskiosissa.

BT: Hindillä on noin 330 miljoonaa äidinkielen puhujaa, mutta tässä täytyy vähän vähentää, koska monet, jotka ilmoittavat puhuvansa hindiä äidinkielenään, puhuvat kuitenkin jotakin murretta, joka on kaukana siitä niin, että lingvistisesti katsoen sitä voi pitää eri kielenä. Todellinen luku ei ole ihan noin suuri. Mutta se on valtion virallinen kieli englannin ohella ja monessa osavaltiossa myös virallisena kielenä.

HR: Voiko sanoa, että hindiä ymmärretään kaikkialla Intiassa jossain määrin?

BT: Ei, ei voi sanoa, Pohjois-Intiassa kyllä melkein kaikkialla, ainakin ne, jotka ovat käyneet vähän koulua tai seuranneet intialaisia elokuvia. Mutta sitten Länsi-Bengalissa ja Tamil Nadussa eli Itä-Intiassa ja Etelä-Intiassa, siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät osaa, ja myöskin Andhra Pradeshissa on paljon, jotka eivät osaa hindiä.  

HR: Hindi kuuluu monien muitten Intian kielten ohella historiallisesti indoeurooppalaisten kielten haaraan, jota kutsutaan indoarjalaiseksi. Saksalaiset natsit poimivat aikoinaan oman mielikuvituksellisen rotumystiikkansa Intiasta, siitä siis sana ”arjalainen”, joka asiallisessa tieteellisessä keskustelussa ei viittaa mihinkään muuhun kuin yhteen kieliryhmään. Myös mustalaiskieli romani monine muunnelmineen on hindille sukua oleva indoarjalainen kieli. ”Arjalainen” on sama perua oleva sana kuin ”iranilainen”, ja historiallisen Intian läntisimmistä osista, nykyisen Pakistanin alueelta, alkaa Kaukasiaan ja Anatoliaan ulottuva vyöhyke, jolla puhutaan iranilaisiksi kutsuttuja, niinikään indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluvia kieliä. Niistä suurimpia ovat  paštu, persia ja kurdi. Paštu on tärkeä alueellinen kieli Pakistanissa, vaikka enin osa sen puhujista asuu Afganistanissa.

Hindille erittäin läheistä sukua oleva kieli on nimeltään urdu, joka on myös Pakistanin virallinen kieli. Usein puhutaankin hindi-urdusta, ja näitä kahta tärkeää kielimuotoa pyrittiin aikoinaan jopa yhdistämään yhdeksi kieleksi, josta käytettiin nimeä hindustani. Ajatusta kannatti Mahatma Gandhi ennen Intian itsenäistymistä ja niemimaan valtiollista jakoa. Ovatko hindi ja urdu keskenään ymmärrettäviä?

BT: Ne on aika pitkälle ymmärrettävissä, jos puhutaan arkisista asioista. Mutta heti sitten, jos ruvetaan puhumaan vähän vaikeammista asioista, joissa tarvitaan korkeampaa sanastoa, niin ne alkavat erota toisistaan niin paljon, että voidaan jo silloin puhua kahdesta ihan eri kielestä.

HR: Yllättävää on myös se, että urdu on Pakistanin virallinen kieli, vaikka sitä siellä puhuu vain pieni vähemmistö. Urdun puhujia on enemmän Intiassa kuin Pakistanissa.

BT: Aivan totta. Intiassa on käsittääkseni noin 40 miljoonaa urdun kielen puhujaa ja Pakistanissa olisikohan jotain kymmenen miljoonaa. Mutta toisaalta Pakistanissa urdu on niin sanottu kansalliskieli niin, että siellä yli 50 prosenttia kansasta kuitenkin osaa sitä.

HR: Urdua kirjoitetaan siis arabialaisen kirjaimin ja hindiä intialaisilla aakkosilla.

BT: Näin on. Hindin aakkosia kutsutaan nimellä devanagari-aakkoset. Intiassa on kyllä monilla muillakin kielillä omat aakkoset. Nämä ovat siis devanagari-aakkoset.

HR: Aakkoset on otettu sanskritin kielestä, josta hindi historiallisesti polveutuu. Sanskrit elää edelleen eräänlaisena oppineitten kielenä kuten latina Euroopassa. Yleisen kielitieteen kannalta sanskrit on mielenkiintoinen myös siksi, että intialainen oppinut Pãnini laati joskus 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua sanskritin kieliopin, joka täsmällisyydessään ja kattavuudessaan hakee vertaistaan. Hänen tapaansa tarkastella kieltä pidetään modernin, formaalisen kielenkuvauksen kaukaisena edeltäjänä. Mikä on nykyisen hindin suhde sanskritiin ja mikä on sanskritin asema Intiassa?

BT: Hindihän on pikkuhiljaa polveutunut sanskritista, eräänlaisesta esiklassisesta puhutusta sanskritista, ja sanskrit luetaan myöskin Intian yhdeksi viralliseksi kieleksi, kyllä. Mutta sillä ei tietysti ole mitään paikallista asemaa, vain tietyt oppineet osaavat sitä, muutama sata tuhatta osaajaa. Noin 6000 ihmistä väittää puhuvansa sitä, myöskin.

HR: Voidaanko sanoa, että sanskritin ja hindin suhde on vähän sama kuin latinan ja vaikkapa italian kielen?

BT: No, joo. Ne on kyllä vähän kauempana toisistaan, siis sanskrit ja hindi, että latina ja ranska tulisivat vähän lähemmäs, mutta sanoisin, että hindi on vielä kauempana kuin mitä ranska on latinasta. Siinä on se aikaero ja siinä kielessä on tapahtunut huomattavia typologisia muutoksia.

HR: Indoarjalaisia kieliä puhutaan lähinnä Intian niemimaan pohjoisosissa. Tärkein eteläinen poikkeus on sinhala, joka on Sri Lankan buddhalaisen enemmistön kieli. Pohjoisessa ovat hindi-urdun lisäksi suuria indoeurooppalaisia kieliä panjabi Luoteis-Intiassa ja Pakistanissa sekä kašmirin kieli. Intian puolella panjabi on ennen kaikkea sikhien uskontokuntaan kuuluvien kieli, vaikka kaikki panjabia puhuvat eivät suinkaan ole sikhejä edes Intiassa, ja Pakistanissa he ovat muslimeja. Koillisessa taas suuri arjalaiskieli on bengali  Intian Länsi-Bengalin osavaltiossa sekä itsenäisessä Bangladeshissa, joka irtautui Pakistanista tuhoisan sodan jälkeen vuonna 1971. Ovatko esimerkiksi hindi ja bengali keskenään ymmärrettäviä?

BT: No aika vaikeasti. Sanotaan, että hindi ja bengali ovat vähän niin kuin jos vertaisi ruotsia ja saksaa, että joitakin sanoja kyllä tunnistaa, mutta kyllähän ne ovat niin erilaisia, että jos ei ole erikseen opiskellut toista, niin ymmärrystaso jää hyvin vähäksi.

HR: Eteläisessä Intiassa puhutaan suuria kieliä, jotka eivät kuulu indoeurooppalaiseen kielikuntaan, vaan kieliin, joita kutsutaan dravidakieliksi. Niistä suurimpia ovat tamil Tamil Nadun osavaltiossa ja Sri Lankassa, tamilille läheistä sukua oleva malajalam Keralassa, suurin dravidakieli, yli 60 miljoonan puhujan Telugu Andhra Pradeshin sekä Kannada Karnatakan osavaltiossa. Pohjoisin dravidakieli on nimeltään brahui, ja sitä puhutaan Pakistanissa.

BT: Dravidakielet poikkeavat huomattavasti Intian indoeurooppalaisista kielistä. Ensinnäkin, ne ovat aika vahvasti agglutinatiivisia eli taivutus tapahtuu lähinnä liittämällä suffikseja sanakantoihin ja –vartaloihin, kun taas indoeurooppalaisissa kielissä on myöskin sanansisäisiä muutoksia taivutuksessa ja etuliitteitä, mutta pikkuhiljaa myös indoeurooppalaiset siellä ovat muuttuneet lähemmäs dravidalaista mallia, ainakin syntaksissa, mutta ne edustavat kuitenkin täysin eri kielikuntia.

HR: Historiallisen Intian alueella puhutaan lisäksi neljään muuhun kielikuntaan kuuluvia kieliä sekä paria muuta kieltä, jotka ovat niin sanottuja isolaatteja, jotka eivät ole historiallisesti sukua millekään muulle tunnetulle kielelle. Euroopassa sellainen kieli on baski, Etelä-Aasiassa Bertil Tikkasen tuntema burušaski:  

[burušaskia …] 

BT: Burušaski on hyvin mielenkiintoinen kieli. Se muistuttaa vähän kaukasialaisia kieliä ja baskia. Se on hyvin monimutkainen kieliopillisesti, ja ei ole todettu, että se olisi sukua millekään toiselle kielelle, kielikunnalle koko maailmassa, vaikka on tehty kymmeniä yrityksiä yhdistää sitä muihin kielikuntiin. Se on Pohjois-Pakistanissa tämmöinen kieli-isolaatti, jolla on kolme murretta.

HR: Kuinka paljon sillä on puhujia?

BT: Satatuhatta.

HR: Onko sillä kirjallisuutta tai mitään kirjakielen muotoa?

BT: No hyvin vähän. On muutamia yrityksiä kirjoittaa burušaskiksi runoja tai vastaavaa, mutta se ei oikein ole ottanut onnistuakseen. Suullista perinnettä on paljon kyllä.

HR:: Kielen puhujat ovat yleensä kaksikielisiä.

BT: Joo, yleensä he osaavat urdua, ainakin ne, jotka ovat käyneet koulua, ja he saattavat myös osata näitä indoarjalaisia tai sinotiibettiläisiä naapurikieliä siellä ihan vieressä.

HR: Kirjakielen puuttumisesta huolimatta burušaski on melko vakiintunut kieli, ja sen tulevaisuus näyttää turvatulta. Pohjoispakistanilaisen burušaskin kimpussa häärii suurella innolla pieni joukko kansainvälisiä tutkijoita, jotka kuvaavat ja kartoittavat tätä todella harvinaista kieltä. Tässä ohjelmassa haastateltu Bertil Tikkanen on yksi heistä.


Ks. myös:

[home] [focus] [archive]