YLE/Tänään
iltapäivällä, 11.6.2004
YLE/Tänään
iltapäivällä, 11.6.2004
Hannu Reime
Jatkamme taas perjantaista sarjaamme maailman kielistä. Viime viikolla pohdimme ihmiskielen luonnetta, ja tänään ovat aiheena erilaiset arvailut siitä, mistä kieli on syntynyt. Kysymystä on pohdittu ainakin yli kaksituhatta vuotta, eikä sen ratkaisussa ole paljonkaan edistytty. Viime vuosina ongelmaa on kuitenkin pyritty rajaamaan ja täsmentämään. Maailman kielet –sarjaa toimittaa Hannu Reime.
Viikko sitten kuulimme tässä sarjassa tunnetun kielitieteilijän Noam Chomskyn ajatuksia ihmiskielen luonteesta. Chomsky on pitkän tieteellisen uransa aikana korostanut samaan aikaan voimakkaasti toisaalta kielen biologista, perinnöllistä, alkuperää ja toisaalta ihmiskielen ainutlaatuisuutta elävän luonnon piirissä. Jokainen ihmisyksilö äärimmäisiä patologisia poikkeamia lukuun ottamatta oppii tai omaksuu kielen ensimmäisten elinvuosiensa aikana samanlaisella luonnollisella ja automaattisella helppoudella, jolla hän vaikkapa nousee seisomaan ja ryhtyy kävelemään joskus toisen elinvuotensa ensi kuukausina. Molemmissa tapauksissa samoin kuin monien muittenkin lajillemme kuuluvien ominaisuuksien hankkimisessa on yksilöllisiä eroja, mutta suuressa kokonaiskuvassa ja nimenomaan muihin eläinlajeihin verrattuna ihmisyksilöitten väliset erot ovat näillä alueilla mitättömän pieniä. Kielikyky näyttää tulevan suoraan luonnosta niin kuin muuttolintujen kyky suunnistaa tai hämähäkkien verkontekotaito. Samalla kuitenkin ympäristö, kieliyhteisö, johon yksilö syntyy, määrää sen yksittäisen kielen, jota hän alkaa puhua. Kielten väliset näennäisen suuret erot eivät tunnu vaikuttavan ollenkaan siihen, kuinka nopeasti lapset omaksuvat sen puheen, mitä he ympärillään kuulevat. Me aikuisina saatamme sanoa — ja ehkä olemme oikeassakin — että italia on helpompaa oppia kuin georgia tai, että Etiopian valtakieli amhara ”antaa hyvän vastuksen”, ”jonka äärellä voi kokeilla kielenoppimistaitoaan”, kuten seemiläisten kielten professori Tapani Harviainen sanoi tässä kielisarjassa huhtikuussa. Tai hyvä ystäväni, Kaukoitään kotiutunut amerikkalainen Michael Vickery on varmasti oikeassa, kun hän kerran totesi kokemuksensa perusteella, että hänen opettelemistaan lukuisista vieraista kielistä — suomesta, venäjästä, turkista, malaijista, thaista ja khmeristä — viimeksi mainittu, Kambodžan kansallinen kieli khmer, on ollut vaikein oppia. Mutta vastasyntynyt on varustettu omaksumaan yhtäläisellä nopeudella ja helppoudella minkä tahansa niistä tuhansista kielistä, joita ihmiset maapallon eri puolilla puhuvat. Verbien mutkikas taivutus georgiassa ei tee hänelle tästä kielestä yhtään sen vaikeampaa kuin on jonkin sellaisen kielen oppiminen, jossa tällaista taivutusta ei ole lainkaan. Ja jos lapsi syntyy oloihin, joissa joutuu kuulemaan useita eri kieliä, hän oppii ne kaikki lähes samalla helppoudella. Tällainen luonnollinen monikielisyys on tavattoman yleistä kaikkialla pallollamme — usein niin, että kotona puhutaan yhtä kieltä, pihalla ja kadulla toista ja opettajat koulussa kolmatta. Myös kuuromykkien viittomakielet — ja niitähän on monia, kuten kielitieteen professori Fred Karlsson tässä sarjassa aikaisemmin totesi — opitaan luonnollista tietä samalla tavoin kuin puhutut kielet.
Nämä kaikki ovat yksinkertaisia havaintoja ja sellaisia, joita on aika vaikeaa kiistää. Mutta entä ihmiskielen ainutlaatuisuus elävässä luonnossa? Tässä lähestytään kysymystä kielen alkuperästä lajillemme: kuinka ihminen on saanut kielen? Miksei muilla eläimillä ole mitään vastaavaa? Vanhassa vitsissä kysymykseen, mikseivät apinat puhu, vastataan näin: kyllä ne puhuvat, mutta eivät koskaan silloin, kun ihmiset ovat paikalla, sillä jos ne niin tekisivät, ne määrättäisiin töihin. Tarina saattaa olla peräisin ajalta, jolloin teollinen kapitalismi ja tehdastyö alkoivat. Voisi sanoa, että jos apinat ovat niin ovelia kuin juttu väittää, oletusta on mahdotonta testata.
Mutta mikä oikeastaan on saanut aikaan ne mutaatiot ihmisessä, joitten seurauksena hänen keskushermostoonsa on kehittynyt kielikyky, ovathan kaikki elävät organismit ja niitten ominaisuudet darwinilaisen luonnonvalinnan tuottamia? Noam Chomsky ja ne tutkijat, jotka työskentelevät hänen alullepanemassaan ohjelmassa, ovat yleensä suhtautuneet vastahakoisesti asian pohtimiseen, ei siksi, etteikö kysymys olisi tärkeä, vaan siksi, että se on niin vaikea, että siitä voidaan kertoa melkein millainen tarina tahansa:
[JF: It’s always fun and very easy to make speculations …]
”Evoluution kulusta on aina hauskaa ja hyvin helppoa esittää spekulaatioita. Ihmisiä tietenkin kiehtoo kysymys siitä, kuinka me olemme tulleet sellaisiksi kuin olemme. En usko, että pystymme tällä hetkellä sanomaan asiasta mitään tieteellistä. Siitä voidaan kehittää tarinoita, mutta jättäisin ne mieluummin esittämättä. Sellaista sopii tehdä cocktail-kutsuilla tai kahvikupin ääressä, mutta kun puhumme tieteestä ja tieteellisistä menetelmistä, olisin mieluummin antautumatta sellaisiin kuvitteluihin.”
Näin sanoi matemaatikko/kielitieteilijä John Frampton Bostonin Northeastern Universitystä, koillisyliopistosta, haastattelussani viime syksynä. Hän viittasi siihen, mitä Chomsky oli sanonut luennollaan muutama vuosi sitten käsitellessään kirjaa, jossa on paljon spekulaatiota kielen synnystä: jos tutkijat olisivat todella kiinnostuneita siitä, kuinka kielet ja muut viestintäjärjestelmät ovat evoluution kymmenien miljoonien vuosien aikana kehittyneet, ihminen on silloin viimeinen laji, jota kannattaa tutkia, koska mitään kokeita ei voida tehdä, ei ole olemassa mitään samankaltaisia lajeja, joilla olisi ihmiskieleen verrattavia kykyjä, ja koska ei ole olemassa mitään fossiilisia jälkiä tutkimusaineistoksi. Kannattaisi ennemminkin tutkia vaikkapa joitakin mehiläislajeja, joilla on erilaisia kommunikaatiojärjestelmiä. Mehiläisillä voidaan tehdä kokeita, ja kenties, kenties voidaan saada selville jotakin siitä, kuinka tällaiset systeemit ovat kehittyneet. Mutta tutkimusta kielen synnystä ei pitäisi koskaan aloittaa ihmisistä.
Noam Chomsky on yhtä kaikki ollut mukana sellaisen uuden tutkimusohjelman muotoilussa, jonka avulla ihmiskielen syntyä darwinilaisessa evoluutiossa ehkä voidaan alkaa selvittää. Amerikkalainen tiedelehti Science julkaisi syksyllä kaksi vuotta sitten Chomskyn ja kahden Harvardin yliopiston tutkijan, Marc Hauserin ja Tecumseh Fitchin mielenkiintoisen artikkelin, jonka otsikkona on ”Kielikyky: mitä se on, kenellä se on, ja kuinka se kehittyi?” Tutkijat yrittävät ensin täsmentää, mitä kielikyvyllä oikeastaan tarkoitetaan, ja he kirjoittavat, että se voidaan ymmärtää laajasti ja suppeasti. Laajasti käsitettynä kielikykyyn kuuluu äänteitten tuottaminen ja niitten erottaminen toisistaan puheen virrassa, se, mitä minä, toisaalla, ja te, hyvät kuulijat, toisaalla, tässä parhaillaan yhdessä teemme. Se on myös välttämätön vaikkakaan ei vielä riittävä ehto sille, että siinä, mitä tässä kerron, on yleensä mitään järkeä. Äänteellisen puolen lisäksi kielikykyyn kuuluu käsitteellinen ajattelu, merkitys, se, mitä kielellä ilmaistaan. Ja kolmas ja keskeinen osa ihmisen kielikykyä on tietokoneohjelman kaltainen laskennallinen järjestelmä, joka liittää äänteet ja merkityksen systemaattisella tavalla yhteen. Vasta sen avulla voidaan ajatuksia ilmaista rajattomalla tavalla, ja vain se kuuluu suppeasti käsitettyyn kielikykyyn.
Artikkelin kirjoittajat toteavat, että ihmiskielen synnystä on esitetty kahdenlaisia oletuksia. Vanhemman ja aikaisemmin hyvin suositun käsityksen mukaan kieli olisi kehittynyt suoraan muitten eläinten viestintäjärjestelmistä. Ajatukselta on vienyt uskottavuutta tutkimuksen paljastama ihmiskielen rakenne, jolle ei näytä löytyvän mitään vastaavuutta muitten lajien sinänsä hyvin toimivista keinoista kommunikoida. Yritykset opettaa simpansseille viittomakieltä ovat vain paljastaneet, kuinka valtava kuilu erottaa toisistaan sen helppouden, jolla ihmislapsi omaksuu ympäristönsä kielen, ja sen vaivan, jolla jokin poikkeuksellisen älykäs simpanssiyksilö on saatu oppimaan muutama sata viittomaa.
Toisessa ja edellistä paljon uudemmassa oletuksessa lähdetään suoraan ihmiskielen vaikeasti kiistettävästä ainutlaatuisuudesta. Kieli on selkärankaisten silmään verrattava evoluution tuote, adaptaatio, joka on kehittynyt kuuden miljoonan vuoden aikana ja tuonut valtavan edun muinaisille edeltäjillemme. Suosituista tiedekirjoistaan tunnettu Steve Pinker ja niin sanotut evoluutiopsykologit kannattavat tätä oletusta.
Kolmas hypoteesi ihmiskielen synnystä on se, mitä Science-lehden artikkelin kirjoittajat itse kannattavat. He olettavat, että pelkästään ihmiselle ominaista on suppeasti ymmärretty kielikyky, laskennallinen, mekaaninen järjestelmä, jonka avulla ääni ja merkitys voidaan liittää yhteen yhä mutkikkaammiksi ilmauksista. Näin voidaan puhua mistä tahansa, ei vain ruuasta, seksistä tai lähestyvästä vaarasta muitten eläinten tavoin vaan myös ”kvasaareista, Rooman valtakunnasta, moraalista tai matematiikasta”, kuten yksi artikkelin kirjoittajista, tohtori Fitch eräässä lehtihaastattelussa sanoi. Äänteitten tuottaminen ja erottaminen toisistaan ja ajattelu käsittein ovat nekin ihmisellä monin, monin verroin kehittyneempiä kuin muilla eläimillä, mutta ne eivät ole niin ainutlaatuisia kuin on ihmisen kyky yhdistää nämä kaksi kielen puolta, ääni ja merkitys, systemaattisesti toisiinsa. Artikkelin kirjoittajat spekuloivat, että tämän laskennallisen kyvyn kehitysopillinen perusta saattaa olla sama kuin se, mikä joillakin eläimillä on tuottanut kyvyn suunnistaa ja navigoida, kyvyn, jolla sinänsä ei ole mitään tekemistä viestinnän kanssa. Kaikki tämä on tietenkin pelkkää oletusta, jonka tiede ehkä joskus vahvistaa tai kumoaa. Noam Chomsky sekä Harvardin tutkijat Marc Hauser ja Tecumseh Fitch ovat artikkelissaan vain rajanneet näkökulmaa siihen, mistä päin kielen synnyn arvoitusta ehkä voi alkaa yrittää ratkaista.
Ks. myös: