YLE/Tänään iltapäivällä, 21.5.2004

Kuuntele ohjelma

Maailman kielet, osa 2: Kielten tutkimus

Hannu Reime

Viikko sitten laajensimme talvella alkanutta sarjaamme Euroopan kielistä maailman kieliin. Näissä jutuissa on kerrottu eri kielistä sekä pohdittu ihmiskielen olemusta ja kielten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tänään meillä on haastateltavanamme Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson. Hän kertoo kielten tutkimisesta ja joistakin yllättävistä havainnoista, joita kielitieteessä on tehty. Fred Karlssonia haastattelee juttusarjamme toimittaja Hannu Reime.

HR: Ihminen on pohtinut kieltä ja kielen olemusta ainakin 2500 vuotta. Kieli oli tieteellisen tutkimuksen kohteena muinaisessa Intiassa ja antiikin Kreikassa. Kuitenkin akateemisena oppiaineena yleinen kielitiede on aika nuori.

FK: Totta vieköön, erityisesti Suomessa, voi sanoa, koska Yleisen kielitieteen laitos perustettiin Helsingin yliopistoon vasta 1966. Mutta jos tähyillään muiden maiden suuntaan, voidaan todeta, että Saksassa yleinen kielitiede syntyi oppiaineena itse asiassa niinkin varhain kuin 1830-luvulla. Se on siis vanhin minun tuntemani yleisen kielitieteen professorin virka.

HR: Mutta yleisesti kielitiede oli sidoksissa filologiaan ja kulttuurien tutkimukseen ja toisaalta myös filosofiaan.

FK: Nimenomaan filosofiaan, ja siellähän on kielentutkimuksella pitkät perinteet siltä osin, että jo muinaiset suuret filosofit Aristoteles ja Platon esimerkiksi esittivät sellaisia merkittäviä teorioita nimenomaan merkityksen luonteesta ja oikeastaan myöskin kielen rakenteesta ja sen suhteesta todellisuuteen, jotka ovat pyörineet kielitieteessä oikeastaan 3000 vuotta kohta puoliin.

HR: Keskeiset kieliopin termit tulevat kreikasta ja latinasta. Niistä haluttiin luopua, kun 1900-luvulla varsinkin Yhdysvalloissa alettiin tutkia muun muassa Amerikan intiaanikieliä. Onko nyt kuitenkin niin, että näillä antiikista periytyvillä termeillä on kaikesta huolimatta yleismaailmallista, kaikkia kieliä koskevaa sisältöä?

FK: Latina ja latinan kielioppi hallitsivat kielentutkimusta hyvin pitkään ja nimenomaan myös käytännön kielenopetusta. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhimpia säilyneitä suomen kielen kielioppeja 1600-luvulta, niin ne oli tehty nimenomaan latinan mallin mukaan. Ensimmäisessä, Eskil Petraeuksen suomen kieliopissa esiintyi täsmälleen samat kuusi sijamuotoa, jotka latinassakin on. Viittasit tuohon Amerikan intiaanikielten tai alkuperäiskielten tutkimukseen, joka virisi 1800-luvun lopussa, ja se oli oikeastaan hyvin merkittävä suuntaus. Nimittäin silloin kävi ilmeiseksi, että suuri osa niistä perinteellisistä käsitteistä, jotka olivat tuttuja kreikan ja latinan kieliopista, esimerkiksi klassiset sanaluokat niin kuin substantiivi ja adjektiivi, myöskin lauseenjäsenet niin kuin subjekti, objekti, predikaatti eivät löydykään siinä muodossa näistä kielistä, jotka ovat hyvinkin toisenlaisia, ja silloin tosiaankin valkeni, että on pakko tehdä lisää ihan empiiristä työtä ja selvitellä juurta jaksain, minkä rakenteisia nämä toisenlaiset, vähän tutkitut kielet ovat, ja nyt ollaan oikeastaan sellaisessa pisteessä, voidaan sanoa, kun kieliä on tutkittu empiirisesti toistasataa vuotta, että aika suuri hämmennys vallitsee, ja tuo vanha ja hyvin mielenkiintoinen kysymys universaalien olemassaolosta on nyt aika lailla auki. Siitä on olemassa useita erilaisia teorioita.

HR: Jos maailman kieliä katsoo aivan pintapuolisestikin, niin ne näyttävät eroavan toisistaan valtavan paljon. Esimerkiksi täältä Suomesta ei tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun ei ymmärrä sanaakaan puheesta, jota ympärillään kuulee. Toisaalta kuitenkaan ei ole mitään eroa siinä, kuinka nopeasti ihmiset lapsena hankkivat kielen. Se tapahtuu samassa iässä ja yhtä nopeasti kieliyhteisöstä riippumatta.

FK: Se on tosiaan hämmentävä asia, että kaikki maailman lapset näkyvät omaksuvan ensi kielensä ihan samassa ajassa, ja tämä jollakin lailla viittaa siihen suuntaan, että kaikki kielet olisivat suurin piirtein yhtä mutkikkaita. Mutta tältä ei tietenkään tunnu, kun itse tutustuu aikuisena ihmisenä hyvinkin erirakenteisiin kieliin, eli jos aikuinen suomalainen ei ole koskaan kuullut tai harrastanut kiinaa, niin ei sen opetteleminen suinkaan ole helppoa. Pienellä lapsellahan on aivan uskomaton kyky oppia, omaksua sekä sanoja että rakenteita.

HR: Kielten oppimisessa näyttää olevan jokin kriittinen vaihe ihmisen iässä, minkä jälkeen luonnollinen mekanismi ikään kuin lakkaa toimimasta.

FK: Näin on, ja tuo kriittinen vaihe osuu suurin piirtein murrosiän alkamiseen eli yhteen-, kahteen-, kolmeentoista ikävuoteen. Tämä on käynyt ilmeiseksi, kun on pystytty viime vuosikymmeninä tutkimaan eräitä hyvin traagisia tapauksia, niin sanottuja susilapsia, jotka eivät kyllä näissä tapauksissa eläneet luonnossa villieläinten kanssa, vaan hyvin vakavasti sosiaalisesti ja mentaalisesti riistettyinä, täysin poikkeuksellisissa perheolosuhteissa. Yksi hyvin traaginen ja tieteessä kuuluisa tapaus on amerikkalainen Geenie, joka löydettiin 1970-luvun alussa Los Angelesin kaupungista suurin piirtein kolmentoista vuoden ikäisenä — hän oli siis istunut köytettynä tuoliin toistakymmentä vuotta. Hänen vanhempansa eivät kerta kaikkiaan olleet puhuneet hänelle mitään, ja hänellä oli tietenkin tämän järkyttävän kohtalonsa myötä sitten hyvin monia häiriöitä sekä kielen alueella että muutenkin. Tämänkaltaiset tapaukset todella tuntuvat osoittavan, että tuo kriittinen vaihe on olemassa, koska hän ei pystynyt tämän jälkeen esimerkiksi enää oppimaan englantia kunnolla.

HR: Mutta hän pystyi kommunikoimaan jollain tavalla.

FK: Hän pystyi kyllä kommunikoimaan, mutta taidot eivät olleet samalla tasolla kuin ihmisellä, jolla on ollut tavanomainen kohtalo.

HR: Kielitiede on myös vahvistanut sen oivalluksen, että kuuromykkien viittomakieli on luonnollinen kieli. Se on rakenteeltaan yhtä mutkikas ja se on yhtä ilmaisuvoimainen kuin puhututkin kielet.

FK: Se on oivallus, joka alkoi syntyä niinkin myöhään kuin 1960-luvulla. Kuurojen opetuksessa oli aika synkkä vaihe, niin sanottu oralistinen vaihe, joka kesti 1890-luvulta suurin piirtein 1960-luvulle, jolloin ajateltiin, että perustarve oli yrittää keinolla millä hyvänsä opettaa paikallista puhekieltä kuuroille, ja se ajatus, että kuitenkin voisi olla järkevintä tähdätä kaksikielisyyteen niin, että kuurot saisivat käyttää viittomakieltä, joka heille luonnostaan ja nimenomaan syntymäkuuroille sopii ja on ominaista, ja toisaalta voisivat opetella ainakin jonkin verran paikallista puhekieltä, mutta nimenomaan viittomakielen oma merkitys tunnustetaan. Sehän on ollut pitkä prosessi, joka ei Suomessakaan ole ollut vaivaton.

HR: Pidettiinkö viittomakieltä jotenkin keinotekoisena?

FK: Luulen, että perususkomus oli se, että viittomat ovat jotenkin kansainvälisiä ja hyvin primitiivisiä ja samanlaisia kaikkialla, ja ajateltiin, että ei pystytä kuin vähän osoittamaan ympärille ja kuvailemaan hyvinkin yksinkertaisia asioita, ja se oivallus, että viittomakielet todellakin ovat hyvinkin pitkälle kehittyneitä, laajoja kieliopillisia järjestelmiä, se tosiaankin valkeni vasta 1960- 1970-luvulla.

HR: Ne ovat myös hyvin erilaisia keskenään.

FK: Nimenomaan ovat erilaisia keskenään. Aika hätkähdyttävää on, kun menee viittomakieliä käsitteleviin tieteellisiin kokouksiin, hätkähdyttävää on nähdä se, että tällaisessa kokouksessa voi olla jopa kymmenkunta eri viittomakielistä tulkkia, jotka siis tulkitsevat yhdeltä viittomakieleltä toiselle. Se on todella vaikuttavan näköistä. Olen kerran nähnyt itse.

HR: 1800-luku oli historiallisen kielitieteen suurta aikaa, kun kielten sukulaisuussuhteita alettiin kartoittaa, ja alalla saavutettiin merkittäviä tuloksia. Viime vuosisata oli kuvailevan, ei-historiallisen kielitieteen aikaa. Kysyin Fred Karlssonilta, millaista hänen käsityksensä mukaan on 2000-luvun kielentutkimus?

FK: Yksi ilmeinen kehitys on se, että kielen välinearvo on lisääntymässä, eli kaikenlainen soveltava kielitiede, johon tässä yhteydessä lukisin mukaan myös sen alan, joka kulkee nimellä kieliteknologia, tietokonelingvistiikka eli erilaiset sovellukset, joissa kielet ovat mukana ja kielentutkimus  yhdistyy informaatioteknologiaan ja yleensä myös muihin käytännön päämääriin kuten automaattiseen tai muunlaiseen kääntämiseen, joka tietysti on äärimäisen suuri ja taloudellisestikin valtava asia esimerkiksi Euroopan Unionissa. Mutta jos sitten ajatellaan ihan tieteellisiä asioita, niin yksi vanhastaan kielletty tutkimusaihe on viime aikoina noussut hyvin mielenkiintoisella tavalla esille, nimittäin kielen synnyn ongelma, jota pitkään pidettiin täysin epätieteellisenä ja mahdottomana kysymyksenä, mutta nyt on jo olemassa hyvinkin vilkas ja todella uudentyyppinen tutkimus, ja tuntuu siltä, että kun hyvin erilaiset tieteenhaarat käyvät yhdessä tämän hyvin hankalan ongelman kimppuun, niin voi tulla hyvinkin mielenkiintoisia uusia tietoja näistäkin, aidosti ammoisista asioista.

HR: Siis kielen synty ihmislajille …

FK: Kielen synty ihmislajille, ja silloin tosiaankin puhutaan asioista, jotka ovat suurin piirtein vähintään 50 000 vuotta takanapäin, ehkä jopa miljoona vuotta takanapäin eli hyvin pitkästä kehitysvaiheesta.

HR: Fred Karlsson mainitsee myös uutena kehittyvänä tutkimusalana neurolingvistiikan, jossa uusien kuvausmenetelmien avulla voidaan tutkia sitä, kuinka kieli realisoituu aivoissa, mitä niissä tapahtuu, kun kieltä käytetään. Tässä ovat aivotutkijat, lääkärit ja kielitieteilijät hyvin läheisessä yhteistyössä. Kysymys on monitieteisyydestä sanan aidossa merkityksessä.


Ks. myös:

 

[home] [focus] [archive]