YLE/Ykkösaamu, 20.5.2005

Viikon kieli: Latina

Hannu Reime

Vuorossa on viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa esitellään tänään eurooppalainen kieli, jolla on pitkä historia, ja joka on vaikuttanut syvästi länsimaiseen kulttuuriin. Tällä kielellä on perin vähän puhujia, ja kuitenkin sitä kuullaan muun muassa myöhemmin tänään tällä samalla YLE Radio yhden kanavalla.

[latinaa …]

HR: Keski-Aasian poliittisista levottomuuksista voi kertoa myös kielellä, jonka Rooman legioonat veivät koko Välimeren piiriin ja kauemmaskin, ja josta vuosisatojen saatossa sitten kehittyivät nykyiset romaaniset kansalliskielet italia, ranska ja muut. Latina säilyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon ja eurooppalaisen yliopistolaitoksen kielenä, ja sitä harrastetaan edelleen, nyt myös muissa maanosissa. Yleisradio on syksystä 1989 lähtien lähettänyt kerran viikossa klassisella latinalla uutistapahtumien katsauksen, jota toimittavat latinistit Tuomo Pekkanen ja Reijo Pitkäranta. Tänään uutistenlukijana on Helsingin Normaalilyseon latinanlehtori Virpi Seppälä-Pekkanen. Onko latinan opiskelu vaikeaa? Kysymykseen vastaa professoriemeritus Tuomo Pekkanen.

TP: Minä sanoisin, että latinankieli on helpompaa kuin suomenkieli. Onhan meillä latinassa kasuksia vain viisi, kun niitä suomessa on kymmenen enemmän, ja toisaalta, kun latinan kieliopin hyvin oppii, niin sitten sen osaa. Se on erinomaisen selkeä. Ei säännöissä ole kovinkaan paljon tulkinnanvaraa. Suomessahan on aivan toisin. Se, mikä oli 60-luvulla väärin, on nyt oikein, ja monissa asioissa päinvastoin. Siis tämmöistä vaihtelua ei tapahdu. Säännöt ovat selkeät, ja minun mielestäni jos latinan muoto-opin on kerran hyvin oppinut ja lauseopin perussäännöt tuntee, niin mikäs siinä. Kuitenkin tarvitaan tietysti harjoitusta. Aikaisempi latinistipolvi meillä ei juuri osannut latinaa käytännöllisesti, tosin vielä kyllä Edwin Linkomies ja Päivö Oksala jossakin määrin. Mutta oikeastaan vasta nyt kahden viime vuosikymmenen aikana on tullut muodiksi tämmöinen latinan käytännön taito. Toisin sanoen lähdetään siitä, että latinaa pitää opettaa ihan samalla tavalla kuin opetetaan uusia kieliä. Täytyy olla kirjallisia ja suullisia harjoituksia. Sillä tavalla kieli tulee eläväksi ja kiinnostavaksi.

HR: Tuomo Pekkanen kertoo, että nykyisin järjestetään joka kesä toistakymmentä latinankielistä seminaaria eri maissa, ja niissä latinaa käytetään paitsi opetuskielenä myös ajatusvaihdon välineenä vapaa-aikana. Voidaanko sanoa, että latina on puhuttuna kielenä kokenut elpymistä, renessanssia verrattuna aikaisempaan?

TP: Nimenomaan. Kyllähän keskiajalla ja uudella ajalla, kun opetus oli kouluissa ja yliopistoissa latinankielistä 1800-luvulle asti, tottahan se silloin oli tietysti elävä kieli, mutta tietysti oppilaita oli suhteellisen vähän. Ei kaikilla ollut varaa koulua käydä. Kyllä nyt lähdetään siitä, että latinaa on opetettava niin kuin muitakin kieliä. Ei se riitä, että kuulustellaan sanoja ja käännetään latinasta suomeen vähäsen. Ei sellainen opettaja herätä oppilaissa luottamusta, kun he ovat muissa kielissä tottuneet siihen, että kieltä käytetään elävällä tavalla.

HR: Kun latinan harrastajat kokoontuvat ja puhuvat keskenään latinaa, niin heijastuuko heidän oma äidinkielensä heidän ääntämiseensä?

TP: Totta kai. Se heijastuu aivan samalla tavalla kun englanninkieltä käytettäessä. Kyllähän afrikkalaisen ja aasialaisen puhuma englanti on hyvin paljon toisenlaista kuin Britanniassa asuvan. Kyllä se paistaa läpi. Mutta eihän se ymmärtämistä haittaa. Se tekee kielen itse asiassa vain elävämmäksi ja todellisen tuntuiseksi.

HR: Onko olemassa sellaisia latinan harrastajia, jotka ovat ottaneet sen kotikielekseen ja siirtäneet sen lapsilleen niin, että lapset ovat itsestään oppineet sen?

TP: Aika vähän. Minun vaimonihan on Norssissa latinan opettaja ja hän puhuu oppilaiden kanssa varmasti joka tunti jonkin verran latinaa, muta eipä me nyt oikeastaan kotona. Se kuuluu työhön. Parempi rentoutua aivan kotoisissa oloissa kotikielellä.

HR: Onko olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat oppineet latinan lapsuudessaan luonnollista tietä?

TP: On toki, mutta taitavat käydä harvoiksi. Minä tunsin ranskalaisen munkin. Hänen nimensä oli Basilius Hupeau Provencessa. Hän sanoi, että hänet kastettiin latinaksi, ja että hän siitä lähtien on puhunut latinaa. Ja onhan tietysti muutamia sellaisia pariskuntia ollut, jotka on latinaksi vihitty, ja jotka ovat puhuneet latinaa keskenään, koska heillä ei ole ollut muuta yhteistä kieltä. Ja tietysti joissakin Saksan klassillisten kielten laitoksissa opettajat puhuvat latinaa keskenään, ainakin Saarbrückenissä ja myöskin Münchenissä.

HR: Kun Yleisradion uutisia toimitetaan latinaksi, tuleeko usein vaikeuksia löytää sanoja nykyajan käsitteille?

TP: No, ei varsinaisesti sanojen valinnassa. Ei varsinaisesti sanoista ole puutetta, sillä meillä on antiikista jo säilynyt 92 000 sanaa. Se on aika paljon, jos ajatellaan, että 1500:llakin voisi toimeen tulla, ja tähän antiikin sanavarastoon on tietysti lisättävä vielä keskiajalla ja uudella ajalla mukaan tulleet johdannaiset ja vanhojen sanojen uudet merkitykset. Tämä laajentuminen on tapahtunut vasta yhdessä teollistumisen ja teknistymisen kanssa. Mutta itse asiassa tekniikan alojen ja modernin elämän uudet termit kovin usein — en uskalla sanoa enimmäkseen — mutta kovin usein ne johdetaan latinalais-kreikkalaisesta sanastosta tai sitten englannista, joka kuitenkin pohjautuu hyvin suurelta osalta latinaan. Vaikeuksia taikka sanotaan miettimistä on tietysti aina silloin tällöin, mutta emme me ole koskaan mitään uutista siksi jättäneet pois, ettei sitä voisi latinaksi ihan hyvin ilmaista. Me koetamme jakaa nämä uutiset niin, että vähän tulisi eri maailmankolkkia mukaan, koska meillä on kuulijoita joka puolella. Viime viikolla tuli kirje Kiinasta, jossa sikäläinen latinisti vähän kiinalaisten nimien oikeinkirjoituksesta halusi meitä oikaista.

HR: Niin nimet, erisnimet. Professori Pekkanen kertoo, että maantieteellisille nimille on olemassa valmiita latinalaisia muotoja, jotka on kirjattu latinankielisiin karttoihin ja kirjoihin: Los Angeles esimerkiksi on Angelopolis, ’Enkelten kaupunki’, mutta yhtä hyvin siitä voitaisiin käyttää sen tuttua englantilaisittain äännettyä espanjankielistä nimeä. Sekä maantieteellisten erisnimien että ihmisten nimien latinanantamisessa kannattaa Tuomo Pekkasen mielestä kuitenkin säilyttää terve järki ja hyvä maku.

TP: Onhan olemassa hyvin paljon sellaisia nimiä, joilla on valmis latinankielinen muoto niin henkilönnimissä kuin paikannimissäkin, koska latinankielisiä karttoja, niitähän on hyvin paljon olemassa. Helsingilläkin on hyvin monta erilaista latinankielistä nimeä: on Helsingium, Helsingfors ja Forsia esimerkiksi. Me käytämme latinankielistä nimeä, jos nimi on niin yleisesti tunnettu, että sen kuulijat ymmärtävät, mutta jos on kysymyksessä sellainen nimi, joka aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä tai sekaannusta, niin ei sitä sitten käytetä. Se on ihan in casu. Ehkä mieluummin sanotaan Urbs New York kuin Neo Eboracum, joka kylläkin latinassa on olemassa. Henkilönnimet ovat sitten toinen asia. Kyllä me käytämme näitä moderneja muotoja. Sanomme Mauno Koivisto. Emme me sano Magnus Betulaetum, mikä tietysti herättäisi naurua kuulijoissa. Mutta kyllä … Kaarle on latinaksi Carolus. Sen kaikki ymmärtävät ilman muuta. Yleinen käytäntö on se, että pyritään ymmärrettävyyteen, vältetään naurettavuutta, johon tietysti jotkut helposti syyllistyvät, jos ovat liian innokkaasti näitä nimiä vääntämässä latinaksi silloinkin, kun siihen ei ole mitään välttämätöntä syytä. Minä itse olen mieluummin Tuomo Pekkanen kuin Tomas Pekkanen, joka tuntuu vähän hassulta, mutta jota monet ovat halunneet käyttää.

HR: Kun kysyn Tuomo Pekkaselta, miltä latinan tulevaisuus näyttää, hän vastaa, että ei ole valittamista. Aikaisemmin, kun latinaa lukivat kaikki, harvat kävivät koulua niin, että latinan lukijoitten määrä on hyvinkin voinut pysyä samana kuin ennen vanhaan. Uutena hienona teknisenä välineenä Internet on lisännyt latinanharrastajien kansainvälistä kanssakäymistä. Latinankielisillä keskustelusivuilla vaihdetaan ajatuksia ei vain latinasta ja sen rakenteesta ja käytöstä, vaan kaikista mahdollisista asioista, joita luonnollisella kielellä voidaan ilmaista. Ja latinahan on luonnollinen kieli, vaikka sen taito hankitaankin tietoisin ponnisteluin.

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

Ks. myös:

 

[home] [focus] [archive]