Viikon kieli: Kymri

Hannu Reime

Sitten on vuorossa perjantaiaamuun kuuluva Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa pysytellään edelleen Brittein saarilla.

Viikon kielenä oli viikko sitten iiri, Irlannin tasavallan ensimmäinen virallinen kieli, jota kuitenkin vain osa irlantilaisista taitaa ja vieläkin pienempi osa puhuu äidinkielenään. Iiri on yksi harvoista, vielä elävistä kelttiläiskielistä. Sillä on vahva ja vakaa lain suojaama asema, joka vahvistuu vielä lisää ensi vuodenvaihteessa, kun iiristä tulee Euroopan Unionin 21. virallinen kieli.

Tunnustetusta asemastaan huolimatta iirin syntyperäisten puhujien määrä on kaikkien viitteitten mukaan koko ajan supistumassa. Iirin mahdollisuus pysyä hengissä puhuttuna kielenä näyttää perustuvan ennen kaikkea siihen, että sitä käyttää toisena kielenään mahdollisesti jopa kasvava osa Irlannin tasavallan asukkaista. Iiriä harrastetaan myös tasavaltalaisesti ajattelevissa piireissä Pohjois-Irlannissa.  

Iiri ei kuitenkaan ole puhujamäärältään suurin kelttiläinen kieli. Se kunnia kuuluu kielelle, jota käytetään englannin rinnalla Walesissa, maassa, joka yhdessä Englannin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin kanssa muodostaa valtion nimeltä Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta.

Yhteensä noin 700 000 ihmistä — ehkä hieman vähemmän — maailmassa puhuu walesin eli kymrin kieltä. Nimitykset ”wales” ja ”kymri” ovat keskenään valinnaisia, jälkimmäinen on muunneltu walesin omakielisistä nimestä Cymraeg. Kansan- ja kielennimi ”wales” juontuu sanasta jota on Euroopan värikkäässä asutushistoriassa käytetty milloin mistäkin kansasta tai alueesta. Ranskan muinainen nimi Gallia on samaa alkuperää, samoin Belgian Vallonia ja Romanian Valakia. Ranskaksi walesiläinen ja hänen kielensä on galois.   

Kielihistoriallisesti kymrissä eli walesissa on mielenkiintoista se, että se on voinut säilyä niin hyvin meidän päiviimme, eikä mikään suuntaus nykyisinkään näytä uhkaavan tämän kielen tulevaisuutta. Kiehtovaa on myös ajatella, että pienellä Irlannin mereen työntyvällä Ison Britannian niemellä Walesissa puhutaan kieltä, joka on puhujamäärältään parhaiten säilynyt kielimuisto Euroopan kelttiläisestä menneisyydestä.

Parituhatta vuotta sitten puhuttiin suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa kieliä, jotka kaikki kuuluivat suureen kelttiläiseen perheeseen. Rooman valtakunnan valloitukset sekä germaanien ja myöhemmin slaavien vaellukset länteen ja etelään muuttivat Euroopan kielikartan ja vaiensivat vähitellen kaikki manner-Euroopan ennen niin laajalti puhutut kelttiläiset kielet. Vain Brittein saarilla sikäläiset keltit onnistuivat jotenkuten pitämään kielensä hengissä. Ranskan Bretagnessa vielä elävä bretonin kieli ei ole mannerkelttiläinen kieli, vaan sen puhujat ovat tulleet tälle Atlantiin työntyvälle niemelle kanaalin yli Britanniasta.

Walesin kielen elpyminen alkoi viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Vielä vuosisadan alussa sen tulevaisuus näytti hyvin synkältä. Puhujamäärän lasku kuitenkin pysähtyi ja on viime vuosikymmeninä jopa kääntynyt nousuun. Vuonna 1993 annettu kielilaki ja Walesin oman kansalliskokouksen valinta kahdeksan vuotta sitten ovat nekin puolestaan vahvistaneet kymrin asemaa. Muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC lähettää kymrinkielistä ohjelmaa:

[… walesia …]

Kelttiläisten kielten perheessä wales kuuluu brittiläisten kielten alaryhmään, jonka toinen elävä kieli on bretoni. Iiri ja sen lähisukulainen, skottilainen gaeli kuuluvat toiseen, goideelisten kielten ryhmään.

Wales ja iiri eivät ole keskenään ymmärrettäviä, mutta niitten rakenteissa on lukuisia yhteisiä kelttiläisiä piirteitä, jotka erottavat ne muista indoeurooppalaisen kielikunnan jäsenistä. Ne ovat myös piirteitä, jotka kiinnostavat ja kiehtovat kielten rakenteita vertailevia tutkijoita.

Walesiin kieleen hyvin perehtynyt ranskalainen lingvisti Alain Rouveret toteaa, että kelttiläisten kielten syntaksi — lauseoppi — muistuttaa ainakin pinnallisesti katsoen pikemminkin seemiläisiä kuin indoeurooppalaisia kieliä. Kelttiläiskielissä on verbialkuinen sanajärjestys kuten klassisessa hepreassa ja arabiassa. Nykyisin puhuttavissa heprean ja arabian muodoissa subjekti tosin on siirtynyt lauseen ensimmäiseksi jäseneksi, mutta kymrissä ja iirissä normaalimuotoinen lause alkaa aina apu- tai pääverbillä.

Toinen kelttiläisille kielille yhteinen ominaisuus koskee muoto-oppia, sanojen taivutusta, ja se erottaa ne radikaalisti kaikista muista eurooppalaisista kielistä, jopa suomesta. Kun meidän kielessämme sanoja taivutetaan sija- ja muissa muodoissa ja sanan vartaloon — tai juureen — liitetään erilaisia päätteitä, tapahtuu usein myös vartalon loppuosassa systemaattisia äänteenmuutoksia, esimerkiksi vesi/vedessä, lähde/lähteessä ja muita vastaavia.

Kelttiläisissä kielissä tällaisia ympäristön ehdollistamia muutoksia voi myös olla sanan alussa. Vartalon alkukonsonantti saattaa muuttua tai vokaalilla alkavaan vartaloon liittyä siihen muuten kuulumaton konsonantti. Esimerkiksi ”isä” on walesiksi tad, mutta jos sanaa edeltää possessiivinen pronomini ”hänen”, silloin sanan alkukonsonantti muuttuu. ”Hänen isänsä” on ei dad tai ei thad siitä riippuen, onko ”hänen” maskuliininen tai feminiininen, onko siis kysymys pojasta tai tyttärestä. Tässä tapauksessa pronominin suvun paljastaa pääsana, se, onko se muodossa dad vai thad. Pronomini itse pysyy muuttumattomana.

Kymrin äänteet eivät sen sijaan ole erikoisen vaikeita tai eurooppalaisittain harvinaisia. Eksoottisin niistä on soinniton l-konsonantti esimerkiksi sanoissa llan, ”kirkko”, ja Llun, ”maanantai”. Kirjoituksessa se merkitään kahdella peräkkäisellä l-kirjaimella: Ll, ll.

Iirin tavoin kymrin kieli voi ylpeillä pitkällä historialla. Varhaisimmat kymrin muodot on dokumentoitu 500-luvulle. Klassisen walesin alkuna pidetään 1600-lukua, jolloin Raamattu käännettiin kymriksi. Walesin nykyinen kirjakieli eroaa kielen klassisesta muodosta, mutta myös puhekielestä ja murteista.

Tähän lopuksi sopii pieni näyte kymrinkielistä laulua. Laulu- ja soitinyhtye on nimeltään Ar Log ja laulun nimi Myfanwy. Nimellä varmaan viitataan johonkuhun walesiläistyttöön:

[… mus. …]