YLE/Ykkösaamu, 1.6.2007

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Kieli ja kulttuuri

Hannu Reime

Sitten on taas vuorossa perjantaiaamuinen Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa pohditaan tänään vanhaa kiistakysymystä kielen ja kulttuurin suhteesta.

Viikko sitten tässä kielisarjassa kerrottiin siitä hieman sensaatiomaisesta huomiosta, jonka viime kuukausina on saanut osakseen pieni pirahã-heimo ja sen puhuma samanniminen kieli. Pirahat ovat pieni metsästäjä-keräilijä-yhteisö, joka asuu Amazonin sivujoen Maicin varrella Luoteis-Brasiliassa. Heidän kieltään osaava ja heidän kulttuuriinsa erinomaisesti perehtynyt pohjoisamerikkalainen tutkija Daniel Everett väitti äskettäin, että pirahã-kieli eroaa radikaalisti kaikista muista ihmiskielistä, ja että ero johtuu pirahoitten kulttuurista. Tälle kulttuurille on ominaista se, mitä Everett kutsuu ”välittömän kokemuksen periaatteeksi”. Se tarkoittaa elämistä tässä ja nyt, vailla historiaa.

Everettin väite herätti suurta huomiota kaikkialla maailmassa. Pirahoista julkaistiin artikkeleita sanoma- ja aikakauslehdissä, ja nykyisellä internetin aikakaudella siitä on myös käyty vilkasta keskustelua verkkosivuilla. Tärkein syy kiinnostukseen on tietenkin se, että kaikki poikkeava tai sellaiseksi uskottu nousee helpommin esille kuin ”normaali” ja tavanomainen. Everettin kriitikoitten vastaväite, että pirahã on yksi ihmiskieli muitten joukossa, ei enempää eikä vähempää, ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta tai uutisarvoiselta.

Niinpä Helsingin Sanomat kirjoitti tiedesivullaan maaliskuussa, että ”pirahojen kieli ja kulttuuri ovat niin niukkoja, ettei sellaista ole tähän mennessä pidetty edes mahdollisena.” Kirjoittaja viittaa muun muassa siihen, että pirahãsta puuttuvat lukusanat tyystin, äänteitä on hyvin vähän, eikä kielessä ole lainkaan sivulauseita.

HS:n kirjoittaja näyttää kuitenkin panneen lähdettään paremmaksi. Hän nimittäin sijoittaa Everettin suuhun sitaatin, jonka mukaan ”meidän on pakko myöntää, että pirahã on primitiivinen kieli”. Tämän täytyy olla kirjoittajan väärinkäsitys, sillä alkuperäisessä artikkelissaan Dan Everett totesi, ettei ”kenenkään pitäisi päätellä niin, että pirahã olisi millään lailla 'primitiivinen'.”  Everett mainitsee, ettei hän ole missään muussa kielessä törmännyt yhtä mutkikkaaseen verbin muoto-oppiin.

Myös äänteitten vähäisyys pirahãssa vaatii täsmennystä. Tässä kielessä todella on verraten vähän äänteitä: kahdeksan konsonanttia, joista naisten puheessa esiintyy vain seitsemän, sekä kolme vokaalia. Toisaalta pirahãn äänneoppiin kuuluu erittäin monimutkainen äänen korkeuden ja painon vaihtelu eli prosodia. Laulunomainen puhe — tai puheenomainen laulu — on osa pirahoitten kulttuuria:

[…pirahãa…]

Voi hyvinkin olla niin, että prosodian tuottamat erot painossa, äänen korkeudessa ja rytmissä korvaavat konsonanttien ja vokaalien suhteellisen pienen määrän pirahã-kielessä. Tämä on tietenkin vain arvaus.

Se, että poikkeava herättää aina enemmän huomiota kuin normaali, selittää siis varmaan suurimmaksi osaksi yleisen kiinnostuksen pirahaan. Kiinnostukseen saattaa myös olla toinen, erityisempi ja mahdollisesti ajanhenkeen sidoksissa oleva syy. Dan Everettin mielestä pirahã osoittaa, että kielen rakenteen määrää kulttuuri, eivät mitkään sellaiset rajoitukset, jotka kumpuavat ihmismielestä, aivoista ja keskushermostosta, ja viime kädessä luonnosta, ihmisen biologisesta perimästä ja siihen kuuluvasta kielikyvystä. Biologista käsitystä kielestä puolustaa voimakkaasti aikamme tunnetuin kielitieteilijä Noam Chomsky, joka kutsuu universaalikieliopiksi teoriaa ihmisen yleisestä kielikyvystä, siitä, mikä selittää sen, kuten hän sanoo, miksi ”lapsenlapseni oppii puhumaan, mutta hänen kissanpentunsa ei”. Termi ”universaalikielioppi” tai ”yleinen kielioppi” palautuu eurooppalaisen ajattelun historiaan, jossa sitä ovat käyttäneet ainakin ranskalaiset rationalistit 1600-luvulla. 

Dan Everettin mielestä pirahã osoittaa, ettei ole olemassa mitään universaalikielioppia, ei voida puhua mielenkiintoisesti ja järkevästi mistään sellaisesta kuin ”vain kieli”. Kielet voivat poiketa toisistaan ennalta määräämättömästi, jokainen yksittäinen kieli heijastaa kulttuuria, jossa sitä käytetään. Kulttuuri määrää kielen jopa niin, että käännettävyys kielestä toiseen saattaa olla mahdotonta.

Dan Everettin teesit suuntautuvat Noam Chomskyn alullepanemaa tutkimusohjelmaa vastaan, ja Chomsky itse on paitsi tunnettu, myös kiistelty henkilö, sekä ihailtu että vihattu. New Scientist kertoo lukijoilleen, että pirahã on Everettin mukaan ”viimeinen naula Chomskyn teorian arkkuun”; The Independent -päivälehti kirjoittaa ”murskaavasta iskusta”; ja Helsingin Sanomien mielestä ”Chomskyn teoria on pahassa pinteessä”.

Chomsky itse ei ole laajalti kommentoinut pirahã-väittelyä. Hän on vain sanonut, että myös ne, jotka kiistävät universaalikieliopin olemassaolon, omaksuvat sen muodossa tai toisessa, muuten ei ihmiskielestä voisi sanoa mitään yleistä. Kun haastattelin kerran vuosia sitten Chomskya, kysyin, missä hänen mielestään ihmiskielessä kulkee raja sen välillä, mikä on kulttuurin määräämää ja mikä biologisesti annettua. Haastateltavani sanoi, että myös kulttuuri on biologisesti annettua, niin, että kysymykseen on hieman hankalaa vastata.

Chomsky ei kuitenkaan ole koskaan kiistänyt kielen ja kulttuurin välistä kiinteää yhteyttä. Puhuessaan viime syksynä aiheesta ”Miksi on olemassa niin monia kieliä?” hän aloitti viittaamalla siihen, että oli juuri tavannut Etelä-Amerikassa mapuche-, aymara- ja ketšuakielten puhujia, joille on tärkeää omien kieltensä ja kulttuuriensa puolustaminen 500 vuotta kestänyttä sortoa vastaan:

[NC: When they speak of language, they have something much richer in mind than what I'm going to be talking about. That is not just the technical notion of “language” that scientists try to understand somehow, but rather language as a repository of cultural wealth, traditional understanding and practices, community solidarity, something more, like what Wittgenstein had in mind when he referred to the language as a way of life.]

Kun näitten yhteisöjen aktivistit puhuvat kielestä, heillä on mielessään jotakin paljon rikkaampaa kuin se, mistä itse aion puhua. Kysymys ei ole kielestä vain tutkimuskohteena, vaan kulttuurisen vaurauden, perinteitten ja yhteisön sisäisen solidaarisuuden säilyttäjänä. Sitä varmaan filosofi Ludwig Wittgenstein tarkoitti, kun hän puhui kielestä elämäntapana, Chomsky arveli.

Dan Everettin pirahãa koskevista väitteistä radikaalein on se, että tästä kielestä puuttuvat alistetut sivulauseet ja, yleisemmin, se, mitä kutsutaan rekursioksi. Everettiä arvostelleet tutkijat kiistävät tämän. Kysyin heistä yhdeltä, David Pesetskyltä, mitä he ajattelisivat, jos todella osoittautuisi, että Everett on oikeassa siinä, että pirahã ei ole rekursiivinen kieli. Siitä puuttuisi kokonaan kaikissa muissa kielissä havaittu ominaisuus, että pienemmistä rakenteista voidaan muodostaa suurempia, samaa tyyppiä olevia rakenteita, se ominaisuus, että lauseke ”koira, joka haukkui viime yönä” ja pronomini ”se” ovat yhdellä tasolla identtisiä.

David Pesetsky vastasi, että hän olisi todella hämmästynyt, jos tällaiset rakenteet puuttuisivat pirahã-kielestä. Se merkitsisi sitä, että pirahãn puhujat lausuvat vain irrallisia sanoja peräkkäin. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että asia on näin. Ja jos niin todella olisi, havainto olisi melkein yhtä tyrmistyttävä kuin se, että aurinko sittenkin kiertää maata. Kopernikaaninen maailmakuva olisikin vain suuri kosminen huijaus.

 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

 

[home] [focus] [archive]