Viikon kieli: Khoisan kielet

Hannu Reime

Perjantaiaamuisen Viikon kielen myötä siirrytään tällä kertaa eteläiseen Afrikkaan. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa esitellään nyt kieliä, jotka eurooppalaisten korvissa kuulostavat perin eksoottisilta.

[…nama-kieltä …]

Tällaisia ovat arkiset tervehdykset kielellä, jonka nimi on nama tai damara. Sitä puhuu noin neljännesmiljoona ihmistä Namibiassa, Botswanassa ja Etelä-Afrikassa. Nama on yksi Namibian kansallisista kielistä ja suurin yksittäinen jäsen joukossa, josta käytetään yhteisnimitystä khoisan-kielet. Aikaisemmin näitä kieliä kutsuttiin hottentotti- ja bushmanni-kieliksi, mutta nimityksiä pidetään nykyisin halventavina. Sana ”khoi” viittaa niihin eteläisen Afrikan alkuperäiskansoihin, joitten elinkeinona oli karjanhoito, ”san” taas alueen metsästäjä-keräilijäkansoihin. ”Alkuperäisellä” tarkoitetaan tässä historiassa niitä kansoja, joita asui Afrikan eteläosassa ennen pohjoisesta tulleitten, bantu-kieliä puhuvien kansojen muuttoa alueelle. ”Hottentotti” ja ”bushmanni” ovat myöhempien, Euroopasta tulleitten siirtolais-asuttajien antamia nimityksiä, joista ensin mainittu on luultavasti peräisin hollannin kielestä ja ilmeisesti viittaa khoi-kielten erikoisilta kuulostaneisiin äänteisiin, jälkimmäinen taas on englantia ja tarkoittaa pusikoitten väkeä, siis metsästäjiä.

Kieltensä lukumäärällä ja vaihtelevuudella mitattuna Afrikka on kaikista maanosista rikkain. Afrikassa puhutaan karkeasti arvioiden vähän yli kahtatuhatta kieltä, joten lähes kolmasosa kaikista ihmiskielistä on afrikkalaisia. Afrikan kieliä on kokonaisuutena arvioiden kuitenkin tutkittu toistaiseksi verraten vähän. Tieto niitten historiallisista sukulaisuussuhteista on vielä puutteellista. Kuolleista afrikkalaiskielistä ei yleensä ole jäänyt kirjallisia todisteita.

Orjuus ja siirtomaavalta saivat aikaan valtavaa tuhoa afrikkalaisyhteisöissä, ja mantereen kieliolot ovat vieläkin osittain perua tästä synkästä historiasta. Monet uusista itsenäisistä valtioista käyttävät yleiskielenään entisen siirtomaavallan kieltä. Afrikan nykykielistä voidaan ulkoa tuotuina pitää Pohjois-Afrikan arabiaa eri muunnelmineen, Etelä-Afrikan ja Namibian hollantilaiskieltä afrikaansia, englantia, ranskaa, portugalia ja espanjaa sekä Madagaskarin kieltä malagasia, joka kuuluu austronesialaiseen kielikuntaan. Se on niin ollen sukua Indonesian, Filippiinien ja Tyynen meren kielille kaukana idässä.

Afrikan kielet jaetaan nykyisin neljään suureen pääryhmään, joita ovat pohjoisesta etelään afroaasialaiset, niililäis-saharalaiset, nigeriläis-kongolaiset ja khoisan-kielet. Noin kolme neljäsosaa maanosan kaikista kielistä kuuluu nigeriläis-kongolaisiin, ja niistä taas suurimman yksittäisen alaryhmän muodostavat bantukielet, koko itäisen ja eteläisen Afrikan suurin kieliperhe. Bantukieliä ovat koko Itä-Afrikassa laajalti käytelty ja ymmärretty swahili sekä Etelä-Afrikan Tasavallan suurimmat afrikkalaiskielet.

Khoisan-kielet ovat Afrikan kielistä pienin ryhmä. Tutkijat eivät ole varmoja siitä, ovatko ne historiallisesti sukua keskenään vai johtuvatko niitten yhteiset piirteet läheisestä kosketuksesta. Tällainen keskinäinen vaikutus on aika yleistä kielten historiassa. Sille on annettu oma nimikin, saksasta lainattu Sprachbund eli kieliliitto. Tunnettuja esimerkkejä kieliliitoista ovat Balkanin kielten yhteiset piirteet sekä eteläintialaisten dravida-kielten vaikutus niemimaan pohjoisosissa puhuttaviin indoeurooppalaisiin kieliin.

Helpoimmin havaittava yhteinen ominaisuus khoisan-kielissä ovat niitten erikoiset äänteet ja niistä ennen kaikkea ne konsonantit, joita kutsutaan maiskaus- tai naksausäänteiksi. Suomenkielisissä esityksissä perinteellisesti käytetty termi ”maiskausäänne” on luultavasti käännetty saksan sanasta Schnalzlaut, mutta ”naksausäänne” — samoin kuin sen englanninkielinen vastine click — kuvaa kyllä osuvammin näitten konsonanttien aikaansaamaa akustista vaikutelmaa:

[…naksausäänteitä …]

Nämä ovat viiden eri verbin infinitiivimuotoja — viimeksi kuultu oli olla-verbi kielteisessä infinitiivissä — kielessä, jonka nimi on !xóõ. Sitä puhuu nelisentuhatta ihmistä Botswanassa ja Namibiassa, ja se on kuuluisa siitä, että siinä on foneemeja eli merkitystä erottavia äänteitä tiettävästi enemmän kuin yhdessäkään muussa ihmiskielessä. Väitteeseen kannattaa suhtautua tietyin varauksin, sillä tällaisen laskennan tulos riippuu aina teoreettisista oletuksista. Mutta joka tapauksessa kyseisen kielen äännevalikoima niin konsonanttien kuin vokaalienkin osalta on todella vaikuttava. Pelkästään erilaisia naksausäänteitä on !xóõ-kielessä kaikkiaan 83. Uskomattoman suuri luku tulee hieman ymmärrettävämmäksi, kun muistaa, että näitä äänteitä voidaan muodostaa viidellä eri tavalla, ja tähän perusääntämiseen liittyy aina useita erilaisia lisävärityksiä, joita tässä mainitussa kielessä on kuusitoista: viisi kertaa kuusitoista tekee 80 ja niitten lisäksi tulee vielä kolme rajoitetumpaa yhdistelmää. Äsken kuullut verbit olivat esimerkki naksausäänteitten viidestä eri perusääntämyksestä. Kun niihin lisätään erilaisia sivuääntämyksiä, saadaan yhdistelmiä, jotka kuulostavat vaikkapa seuraavanlaisilta:

[…nama-kielen sanoja …]

Tässä kuultiin viisi nama-kielen sanaa, kolme verbiä ja kaksi substantiivia, jotka alkavat eri tavalla väritetyllä, mutta samassa paikkaa — hampaita vasten ääntyvällä — naksauskonsonantilla.

Khoisan-kielten lisäksi naksausäänteitä esiintyy vain joissakin muissa Afrikan kielissä, joista suurimpia ovat bantu-kieliin kuuluvat zulu ja xhosa, jälkimmäinen Nelson Mandelan äidinkieli. Afrikan ulkopuolisista kielistä naksausäänteitä on tavattu vain australialaisen lardil-heimon nyt jo kuolleesta keinotekoisesta kielestä daminista, joka opetettiin pojille osana aikuistumisriittiä. Tämä on hämmästyttänyt tutkijoita, sillä naksausäänteitten tuottaminen ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, itse asiassa helpompaa kuin vaikkapa sellainen r-äänteen muoto, joka esiintyy suomessa ja monissa muissa kielissä ympäri maailmaa. Lisäksi joitakin naksausäänteitä käytetään ei-kielellisessä ääntämisviestinnässä osoittamaan esimerkiksi lievää torjuvaa paheksuntaa.

Khoisan-kieliä lasketaan nykyisin olevan jäljellä kolmisenkymmentä aikaisemmasta, mahdollisesti yli sadan kielen joukosta. Ne jaetaan yleensä kahteen suureen pääryhmään: khoi-kieliin ja kieliin, jotka eivät tähän ryhmään kuuluu, mutta joita puhutaan samalla yhtenäisellä Kalaharin autiomaasta Botswanasta Namibiaan, Etelä-Afrikkaan ja eteläisimpään Angolaan ulottuvalla alueella. Lisäksi khoisan-kieliin luetaan kaksi erillistä, kaukana Tansaniassa puhuttavaa kieltä: noin 40 000 ihmisen puhuma sandawe ja alle tuhannen puhujan hadza.

Khoisan-kieliä on viime vuosina alettu tutkia myös näkökulmasta, jossa ei niinkään korostu niiden eksoottisuus, vaan se, mitä niitten kautta voi paljastua ihmiskielestä yleensä. Niistä voi löytyä esimerkiksi kieliopillisia pikkusanoja, jotka saattavat kumota tai sitten vahvistaa jotakin oletusta siitä, kuinka sanoista muodostetaan lauseita ja muita pitempiä ilmauksia kaikissa kielissä. Eksoottisuus on ehkä sittenkin vain pintaa verrattuna syvempiin, kaikille ihmiskielille yhteisiin ominaisuuksiin.

Kuunnellaan lopuksi nama-kielistä kansansatua leijonasta ja ihmisestä ja siitä, kuinka ihminen

osoittautuu leijonaa vahvemmaksi.

[…nama-kieltä …]