YLE/Ykkösaamu, 13.5.2005
Hannu Reime
Ykkösaamussa kerrottiin viime talven aikana perjantaisin Euroopan ja maailman kielistä ja kieliryhmistä. Hannu Reimen toimittama sarja jatkuu nyt tähän samaan aikaan perjantaina, ja ensimmäisenä viikon kielenä esitellään Euroopan Unionin suurin vähemmistökieli. Se kuulostaa tällaiselta:
[katalaania …] Tässä kerrotaan vanhaa satua pohjatuulesta ja auringosta, jotka kilpailevat siitä, kumpi on voimakkaampi, kielellä, jonka oma nimi on el català, la llengua catalana, katalonian kieli tai niin kuin yleisemmin sanotaan katalaani. Sitä puhutaan Katalonian Autonomisessa Yhteisössä Koillis-Espanjassa ja siitä etelään sijaitsevassa Valenciassa, Baleaarien saarilla Välimerellä, pienessä osassa Aragoniaa, historiallisessa Rousillonin maakunnassa, katalaaniksi Rosselló, Ranskan puolella Pyreneitten vuoria sekä Andorran ruhtinaskunnassa, jossa se on ainoa virallinen kieli. Yhtä katalaanin muunnelmaa puhutaan myös Algheron kaupungissa Sardiniassa. Katalaanin kielen ja siihen nojaavan kulttuurin keskus on itsehallinnollisen Katalonian pääkaupunki Barcelona. Barcelonalaisten puheeseen perustuu myös katalaanin kirjakielinen muoto; katalaanin eri murteet ovat yleensä keskenään ymmärrettäviä.
Kun katalaani mainitaan Euroopan Unionin suurimmaksi vähemmistökieleksi, kannattaa täsmentää, mitä ilmauksella ”vähemmistökieli” halutaan tarkoittaa. Tässä yhteydessä se viittaa vain siihen, että katalaani ei ole minkään EU-valtion ykköskieli, eikä sitä näin ollen esimerkiksi tulkata Brysselissä ja Strasbourgissa kuten vaikkapa suomea, viroa, latviaa, liettuaa tai tanskaa, joilla kaikilla on vähemmän puhujia kuin katalaanilla. Katalaania pienempien, mutta virallisten EU-kielten luetteloa voisi jatkaa vielä slovakilla, sloveenilla ja maltalla, joista viimeksi mainittua puhuu vähemmän kuin 400 000 Unionin kansalaista. EU:n asiakirjat sellaiset kuin perustuslakiluonnos ja muut tärkeät dokumentit tietenkin käännetään katalaaniksi samoin kuin ne käännetään muillekin unionimaiden virallisille vähemmistökielille.
Katalaanin puhujia lasketaan olevan seitsemästä kymmeneen miljoonaa, ja heistä käytännöllisesti katsoen kaikki ovat kaksikielisiä, toisena kielenä espanja, jota kutsutaan myös kastiliaksi silloin, kun halutaan tehdä ero kielen ja monikielisen valtion nimen välille. Katalaanin puhujien kaksikielisyys ilmenee muun muassa siinä, että espanjankielistä puhetta ei tekstitetä, tulkata tai käännetä televisiossa ja radiossa:
[Catalunya Ràdio …] Tällaiselta kuulosti barcelonalaisen Catalunya Ràdion kello yhden iltapäiväuutisten alku tämän viikon keskiviikkona. Juontaja yhdisti radioaseman kirjeenvaihtajalle Madridiin, joka raportoi pääministeri Zapateron ETA:n väkivaltaa käsitelleestä parlamenttipuheesta. Pääministerin espanjankielistä ääntä käsiteltiin aivan kuin se olisi ollut samaa kieltä, jota uutistoimittajat itse puhuivat. Päinvastoin ei tietenkään voisi toimia: muille kuin katalaanin puhujille tarkoitetussa espanjankielisessä ohjelmassa ei katalaania voisi kääntämättä käyttää, jos kuuntelijoitten halutaan ymmärtävän, mistä puhutaan.
Katalaani on puhuttuna ja kirjoitettuna kielenä elpynyt hämmästyttävässä määrin ja hyvin lyhyessä ajassa, vajaassa kolmessa vuosikymmenessä diktaattori Francon kuoleman jälkeen. Diktatuurin aikana Espanjassa tukahdutettiin paitsi demokraattiset ja työväen järjestäytymisoikeudet myös kielivähemmistöjen erityisasema. Se koski ennen kaikkea katalaaneja ja baskeja, jotka yritettiin espanjalaistaa pakolla. Franco kuoli syksyllä 1975, ja uusi demokraattinen perustuslaki on taannut Espanjan kielivähemmistöille pitkälle menevän autonomian. Baskimaassa on itsenäisyyttä väkivalloin ajava ETA pysynyt ongelmana, Kataloniassa mitään vastaavaa ei juuri ole ollut.
Katalaanin nopeaa elpymistä monta vuosikymmentä kestäneen diktatuurin jälkeen on selitetty muun muassa sillä, että tällä kielellä on pitkä kirjallinen perinne, joka ulottuu keskiajalle saakka. Keskiajan viimeisinä vuosisatoina ja aivan uuden ajan koitteessa katalaani oli tärkeä kieli Välimeren alueella. Mallorcalle syntynyt filosofi Ramon Llull julkaisi vuonna 1283 katalaaniksi kirjan nimeltä Blanquerna. Se on mahdollisesti ensimmäinen eurooppalainen romaani.
Keskiajan jälkeen katalaanin käyttö väheni, ja kieli menetti aikaisemman tärkeän asemansa. Kastilian ja Aragonian yhdistyminen 1500-luvun alkupuolella teki espanjasta hallintokielen myös Kataloniassa, joka kuului Aragonian kruunun alaisuuteen. Hieman vanhemmissa tietosanakirjoissa puhutaan siitä, kuinka katalaani vajosi lähes kolmeksi vuosisadaksi ”milteipä pelkäksi rahvaan kieleksi”. Ilmaus saattaa heijastaa kirjoittajansa luokkaennakkoluuuloja, mutta varmaankin katalaania uhkasi Etelä-Ranskassa puhutun provencen kielen kohtalo: Ranskan valtiollisen keskittämisen myötä tämä rikkaan keskiaikaisen trubaduurirunouden kieli todella muuttui pelkäksi puhutuksi kansankieleksi, josta käytettiin halventavaa nimeä patois. Provencen kieli ei ole siitä koskaan toipunut.
Katalaanille kävi paremmin. Aika, jota katalaanin puhujat kutsuvat kielensä renessanssiksi, alkoi 1830-luvulla ja oli epäilemättä osa tuon vuosisadan kansallisuusaatetta, ajanhenkeä. Silloin alettiin julkaista kirjallisuutta monilla, pitkään vain puhuttuina eläneillä kielillä, niin myös katalaaniksi. Vuonna 1931 valtaan tullut tasavaltalainen hallitus tunnusti Katalonialle poliittisen autonomian ja katalaanin kielelle virallisen aseman tällä itsehallinnollisella alueella. Katalonia sai silloin oman hallituksensa, jolle annettiin nimeksi Generalitat. Sama nimi otettiin taas käyttöön, kun autonomia palautettiin Katalonialle Francon kuoleman jälkeen.
Katalaani on romaaninen kieli, mikä tarkoittaa sitä, että se on syntynyt kansan puhumasta latinasta ja on siis historiallista sukua valtiollisen ykköskielen aseman sittemmin saavuttaneelle espanjalle, portugalille, ranskalle, italialle ja romanialle. Se on myös sukua niille lukuisille romaanisille vähemmistökielille ja murteille, joita puhutaan Etelä-Ranskassa, Sveitsissä, Italiassa ja Välimeren saarilla. Katalaanin tunnistaa helposti romaaniseksi kieleksi, vaikkei siitä ymmärtäisi juuri mitään. Hankalimpia asioita katalaanin kieliopissa ovat painottomat pronominit, niiden muoto ja asema toisiinsa ja verbiin nähden. Esimerkiksi niin yksinkertaiselta vaikuttava lause kuin Otan sen sieltä hänelle on hankala muodostaa ja ymmärtää katalaaniksi, ellei ole kielen myötäsyntyinen puhuja. Kielitieteilijä James Harris sanoo, että äänen ja merkityksen, muodon ja sisällön välinen yhteys on useita pronomineja sisältävissä katalaanin lauseissa koko lailla barokkimainen.
Kymmentä miljoonaa hipovalla puhujamäärällään katalaani kuuluu Euroopan suurimpiin kieliin, joten sen kutsuminen vähemmistökieleksi on paikallaan vain silloin, kun maanosamme kielikarttaa katsoo olemassa olevien kansallisvaltioitten näkökulmasta. Euroopan yhdentymisen vastustajat pitävät EU:n liittovaltiokehitystä vallan keskittämisenä, mutta federalismin ei tarvitse lainkaan merkitä sitä. Se voi tarkoittaa myös kansallisvaltioiden heikkenemistä ja kehitystä kohti alueiden Eurooppaa. Itsehallinnollinen Katalonia osoittaa, että kansalliset oikeudet, oikeudet omaan kieleen ja omaan kulttuuriin, voivat toteutua myös ilman itsenäistä kansallisvaltiota.
Kuunnellaan vielä hetki katalaanin kieltä. Äidinkielellään laulava Lluís Llach esiintyi Pariisissa pidetyssä konsertissa 1970-luvulla, jolloin Francon diktatuuri oli kirjaimellisesti kuolinkouristuksissaan. Laulun nimi on L’Estaca, ’Pylväs’, ja se kertoo, kuinka kaikki me, siis katalonialaiset, olemme sidottuja pylvääseen, joka voi kaatua vain, jos kaikki ponnistavat voimansa sen saamiseksi nurin. Ei kulunut kauaa tästä esityksestä, kun laulussa tarkoitettu pylväs romahti.
[musiikkia]
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.