Viikon kieli: Karjala

Hannu Reime

Sitten on taas vuorossa perjantaiaamuinen Viikon kieli. Hannu Reimen sarjassa siirrytään nyt Suomen naapurustoon, suomen kielen läheisimpien sukulaiskielten pariin.

Kysymykseen, mikä kieli on lähimpänä suomea tai muistuttaa sitä eniten, voi antaa kaksi erilaista vastausta näkökulmasta riippuen. Jos ”kielellä” tarkoitetaan vakiintunutta kirjakieltä, kokoelmaa normeja, jotka opitaan yleensä koulussa ja joitten mukaan kieltä kirjoitetaan, silloin suomea eniten muistuttava kieli on viro. Usein, vaikka ei läheskään aina, kirjakieltä tukee itsenäinen valtio: suomea Suomen ja viroa Viron tasavalta. Normienmukainen kirjakieli tai yleiskieli on myös verraten helppo rajata: suomi ja viro ovat selvästi eri kieliä, vaikka niissä myös on paljon yhteistä.

Toisesta näkökulmasta katsoen viro ei kuitenkaan ole se vieras kieli, joka eniten muistuttaa suomea. Suomen lähin sukukieli on nimeltään karjala, kokoelma kielimuotoja, joita puhutaan Venäjään kuuluvassa Karjalan tasavallassa, Moskovasta luoteeseen sijaitsevalla Tverin alueella sekä jonkin verran myös Suomessa. Karjalan eri muodoilla on yhteensä noin satatuhatta puhujaa, ehkä hieman enemmänkin. Itämerensuomalaisista kielistä karjala on puhujamäärältään kolmanneksi suurin, suomen ja viron jälkeen.

Karjalan kieli on eri asia kuin ne suomen murteet, joita puhuttiin Neuvostoliitolle luovutetussa Suomen Karjalassa. Tosin luovutettuun Karjalaan kuului Kannaksen ja Laatokan Karjalan lisäksi myös kuuden pitäjän muodostama alue, jota ennen sotia kutsuttiin Raja-Karjalaksi, ja jossa puhuttiin varsinaista karjalan kieltä. Luovutettujen alueitten muitten asukkaitten tavoin myös Salmin, Suojärven ja neljän muun kunnan karjalankieliset asukkaat siirtyivät evakkoina muualle Suomeen. Täällä asuvat karjalankieliset ovat pääasiassa juuri heitä ja heidän jälkeläisiään.

Karjalan tasavalta sijaitsee Vienanmeren, Äänisen, Laatokan ja Suomen itärajan välisellä alueella, josta Suomessa on perinteellisesti käytetty nimitystä Itä-Karjala. Tasavallan pohjoisosaa kutsutaan Vienaksi ja Syväri-jokeen rajoittuvaa eteläosaa Aunukseksi samannimisen kaupungin mukaan. Karjalan tasavallassa asuu yli 700 000 ihmistä, joista ainakin kolme neljäsosaa on venäjänkielisiä. Karjalankielisten osuus on kymmenkunta prosenttia.

Karjalan kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen tai murreryhmään: varsinaiskarjalaan, aunuksenkarjalaan eli livviin sekä lyydiläismurteisiin. Varsinaiskarjalan pohjoisinta muotoa kutsutaan toisinaan vienaksi. Eteläisiä murteita puhutaan myös erillisinä saarekkeina alueella, joka ulottuu Karjalasta kaakkoon aina Tverin kaupunkiin saakka. Karjalan kieli voi kuulostaa muun muassa tällaiselta:

[…karjalaa…]

Tässä kerrotaan tarinaa hölmöläisten karhunkaadosta. Tarina on äänitetty Tolmatšun kylässä Tverin karjalaisalueella 48 vuotta sitten. Kertojana on 73-vuotias kirvesmies Vasili Selevjorstov, äänittäjä on suomensukuisten kansojen parissa radioreportterina matkaillut Unto Miettinen.

Tverin karjalaisasutus on perua 1600-luvulta, Stolbovan rauhan jälkeiseltä ajalta, jolloin Käkisalmen lääni ja osia Inkerinmaasta joutui suurvallaksi nousseen Ruotsin hallintaan. Käännytystä ja veronkantoa vastustaneita ortodoksia karjalaisia pakeni tuolloin Venäjän sisäosiin. Tverissä säilyneet kielimuodot kuuluvat varsinaiskarjalan murteisiin.

Aunuksenkarjalaa, karjalan kielen toista päämuotoa, kutsutaan myös livviksi. Karjalan kielen syntyperäisistä puhujista suurimman osan käyttämä kielimuoto saattaa nykyisin olla juuri livvi. Eniten heitä on Aunuksen ja Prääžän piirissä Karjalan tasavallassa. Ennen sotia livviä puhuttiin myös Salmin pitäjässä Suomen Raja-Karjalassa.

Karjalan kielen lyydiläismurteita puhutaan kapealla alueella, joka ulottuu Syväriltä Pohjois-Aunukseen. Aikaisemmin näitä murteita pidettiin karjalaisista ja vepsäläisistä aineksista muodostuneena sekakielenä tai omana lyydin kielenä. Vepsä on selvästi eri kieli kuin karjala, vaikka sekin tietysti kuuluu itämerensuomalaisiin kieliin. Äidinkielenään sitä puhuu vähemmän kuin kymmenentuhatta ihmistä.

Karjalaakaan ei ole aina pidetty itsenäisenä kielenä, vaan kokoelmana suomen murteita. Osaksi syynä on ollut se, että karjalalle ei ole monista yrityksistä huolimatta onnistuttu luomaan yhtenäistä kirjakielistä muotoa, vaan kirjakieliä on ollut useita.

Kirjakielten luomiseen liittyviä teknisiä ongelmia ovat mutkistaneet myös poliittiset aatteet. Käsitystä, jonka mukaan karjala olisi ”vain” suomen murre tai joukko murteita, on puolustettu sekä oikealta että vasemmalta. Suomalaisille nationalisteille ja heimoaktivisteille käsitys sopi hyvin itsenäistymistä seuranneitten ns. heimosotien aikana sekä jatkosodan miehitysvuosina. Itse Itä-Karjalassa oli Venäjän vallankumouksen jälkeen paikallishallinnon johdossa runsaasti suomenkielisiä, nimittäin niitä punaisia, jotka Suomen sisällissodan jälkeen pakenivat Neuvosto-Venäjälle. Suomenkielisten osuus vahvistui myös vasemmistolaisista suomalaissiirtolaisista, jotka muuttivat Amerikasta rakentamaan uutta yhteiskuntaa Itä-Karjalaan.

Karjalan muuttaminen kirjakieleksi oli pieni osa suurta projektia, jolla Venäjä/Neuvostoliiton uudet vallanpitäjät ryhtyivät suunnittelemaan ja laatimaan kirjoitusta ja normeja maan kymmenille, ellei sadoille vähemmistökielille. Tämä monessakin mielessä hyvin myönteinen ja rakentava hanke päättyi 1930-luvun alkuvuosina, kun Stalin oli raivannut tieltään kaikki kilpailijansa ja vallankumouksen jälkeinen internationalismi korvattiin venäläisellä suurvaltanationalismilla ja sitä ylläpitäneellä terrorilla.

Venäjän kielen johtavaa asemaa alettiin nyt korostaa sekä ideologiassa että käytännön toimissa. Karjalan kieltäkin yritettiin 1930-luvulla kirjoittaa kyrillisin kirjaimin, mutta hankkeesta luovuttiin, kun Itä-Karjalaan talvisodan jälkeen liitettiin Suomelle kuulunut Laatokan Karjala ja Karjalan autonominen tasavalta korotettiin Karjalais-suomalaiseksi neuvostotasavallaksi, mikä asema sillä oli vuoteen 1956 saakka. Karjalan kieltä ei 1930-luvun jälkeen ole kirjoitettu muilla kuin latinalaisille kirjaimilla. Esikuvana on ollut suomi, mutta aakkosia on täydennetty tarvittavin lisämerkein.

Karjalan kieli on saanut runsaasti vaikutteita venäjästä muun muassa sanastoonsa. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä., että karjala ei ole mitään venäläistynyttä suomea, vaan se on kehittynyt itsenäisesti, kun kantasuomi on hajonnut nykyisiksi itämerensuomalaisiksi kieliksi. Suomesta poiketen karjalassa on runsaasti soinnillisia konsonantteja ja s-äänteen erilaisia muunnelmia. Kieliopillinen rakenne on hyvin lähellä suomea.

Kuunnellaan lopuksi hieman karjalankielistä nykymusiikkia. Santtu Karhu & Talvisovat on yhtye, joka esittää vetäjänsä Santtu Karhun eli Aleksandr Medvedevin sanoittamaa rock-lyriikkaa aunuksenkarjalan eli livvin kielellä. Magua pikkarazeni, esittäjänä Santtu Karhu & Talvisovat.

[…mus….]