YLE/Ykkösaamu, 7.10.2005
YLE/Ykkösaamu, 7.10.2005
Hannu Reime
Perjantaiaamuisessa Viikon kieli –sarjassamme on viimeksi esitelty Etelä-Euroopan romaanisia kieliä espanjaa ja portugalia. Pysymme edelleen Välimeren alueella ja esittelemme Italian, joka kuuluu Euroopan puhutuimpiin kieliin ja on tuttu monelle suomalaisellekin. Viikon kieli –sarjaa toimittaa Hannu Reime.
Espanjan ja Portugalin synnyinseuduilla, Iberian niemimaalla, kuulee useita kieliä, mutta kieliolot siellä ovat silti hyvin selkeät. Niemimaan kolmea suurta romaanista kieltä puhutaan kutakin monin eri muunnelmin, mutta niistä jokaisella on omat vakiintuneet kirjalliset muotonsa, joista sitten alueelliset murteet enemmän tai vähemmän poikkeavat.
Etelä-Euroopan toisella suurella niemimaalla, Italiassa, kieliolot sen sijaan ovat historiallisista syistä paljon epäselvemmät. On olemassa italian kieli ja Italian kielet. Italian kieli on se, jota kuulee radiossa ja televisiossa, jolla opetetaan kouluissa ja yliopistoissa, jolla sanoma- ja aikakauslehdet painetaan, ja jolla lähes kaikki kirjallisuus julkaistaan. Kun sanoo opiskelevansa italiaa tai olevansa kiinnostunut italiasta, silloin yleensä on mielessä juuri tämä italian yleiskieli. Sen vokaalivoittoinen äännejärjestelmä kuulostaa suomalaisenkin korvaan jotenkin tutulta.
Italiasta ei koskaan ehtinyt tulla suurta siirtomaavaltaa. Sen valloitukset rajoittuivat aikoinaan Libyaan, Somaliaan ja Eritreaan, joten imperiumin myötä italian kieli ei paljoakaan levinnyt muihin maanosiin. Eritreassa on vielä pieni, mutta hupeneva italiankielinen vähemmistö, ja siellä myös puhutaan tiettävästi ainoaa jäljellä olevaa italialaispohjaista kreolia. Imperiumia enemmän ovat italiaa ja italialaisia kieliä levittäneet maailmalle siirtolaiset. Yhdysvalloissa heitä oli ainakin vielä aika äskettäin nelisen miljoonaa. Buenos Airesissa italialaiset siirtolaiset ovat luoneet kielen, jossa Argentiinan espanjaan on sekoittunut tuhti annos italiaa.
Vaikkei italia kuulukaan varsinaisiin maailmankieliin, suuri kieli se silti on. Sen puhujien määrä liikkuu jossakin kuuden ja seitsemänkymmenen miljoonan välillä. Ylivoimaisesti enin osa heistä asuu Apenniinien niemimaalla, ja italialla on virallinen asema myös italiankielisessä Sveitsissä. Yleisitalia kuulostaa tällaiselta:
[ …uutislähetys italiaksi …]
Tässä ovat äänessä Vatikaanin radion aamu-uutiset. Pyhän Istuimen ylläpitämän radioaseman kirjeenvaihtaja kertoo pääministeri Berlusconin ja presidentti Chiracin tapaamisesta Pariisissa.
Mutta kun puhutaan Italian kielistä monikossa, kun sana ”Italian” kirjoitetaan isolla alkukirjaimella tarkoittamaan maan eikä kielen nimeä, silloin viitataan vaikeasti rajattavaan, hankalasti eriteltävään asiaan, Italian kielioloihin. Italiassa jos missä on koko lailla mahdotonta vetää raja kielen ja murteen välille. Tässä on näyte yhdestä Italian kielestä:
[…genovaa …]
Tuhlaajapojan tarinaa kerrotaan tässä Genovan, Pohjois-Italian suuren satamakaupungin, paikallisella kielellä tai murteella, miten vain. Genovan kieli on tietenkin historiallista sukua yleisitalialle. Saman tarinan voi kertoa myös sardiniaksi:
[… sardiniaa …]
Vieläkin vähemmän kuulostaa italialta seuraava kieli:
[… valdôtainia ..]
Tällaista kieltä puhutaan Valle d’Aostan alppimaassa Italian koilliskulmassa Sveitsin ja Ranskan vastaisella rajalla. Kieltä kutsutaan kotiseutunsa mukaan valdôtainiksi, ja se on läheistä sukua Ranskan puolella puhuttaville eteläranskalaisille Provencen kielille ja murteille. Pohjois-Italian ja Etelä-Ranskan kielet ja murteet muodostavat eräänlaisen jatkumon Ranskassa ja Italiassa puhuttujen kielten välille, jos jatkumon ääripäinä pidetään yleisranskaa ja yleisitaliaa.
Alueellisten kielten verraten vahva asema Italiassa johtuu niemimaan poliittisesta historiasta. Italia yhdistyi valtiollisesti vasta 1860-luvulla, jolloin kielikysymys tuli ajankohtaiseksi. Italian kirjakieli oli kyllä jo ollut olemassa vuosisatoja ennen poliittista yhdistymistä, mutta sitä ei paljoakaan käytetty. Sen juuret olivat kielessä, jolla Dante kirjoitti, Toscanan alueen, erityisesti Firenzen kielessä, johon oli liitetty aineksia eteläisemmistä puhetavoista
Julkinen koululaitos, yleinen asevelvollisuus ja myöhemmin elokuvat, radio ja televisio ovat yhdistäneet Italiaa kielellisesti. Alueellisia kieliä ja murteita onkin kirjallisuudessa ja elokuvassa sitten käytetty ennen kaikkea aidon paikallisvärin luomiseen. Ihmiset puhuvat tummansävyistä sisilian kieltä Luchino Viscontin upeassa elokuvassa La terrra trema, joka kuvaa köyhien kalastajien yhteiskunnallista taistelua lähes dokumentin tavoin. Filmiin tarvittiin italiankielinen selostus, koska suuressa osassa maata ei siinä esiintyvien ihmisten puhetta ymmärretty. Federico Fellinin elokuvan Amarcord nimi on Ríminissä puhuttua romagnan kieltä ja tarkoittaa Minä muistan. Italialaiselle yleisölle nimi tuo ensinnä mieleen sanat amaro, ”katkera”, ja cuore, ”sydän”.
Italiaa pidetään yleensä latinan lähimpänä elävänä sukulaiskielenä. Kuten muissakin romaanisissa kielissä myös italiassa on muoto-oppi — sanojen taivutus — yksinkertaisempaa kuin klassisessa latinassa. Toisaalta on latinan lukuisiin tytärkieliin tullut uusia piirteitä, joita emokielessä ei koskaan ollut, sellaisia kuin vaikkapa hyvin mutkikkaat painottomien pronominien järjestelmät.
Italiaa ja Italian kieliä on parina viime vuosikymmenenä tutkittu hyvin seikkaperäisesti myös muulta kuin perinteiseltä historialliselta kannalta, nimittäin näkökulmasta, jossa kysytään, kuinka paljon ihmiskielet yleensä voivat erota toisistaan. Venetsian yliopiston professori Guglielmo Cinque on omasta äidinkielestään alkaen tutkinut adverbien eli tavan, ajan, paikan ja muitten vastaavien määreitten sijoittelua kymmenissä kielissä ja päätynyt oletukseen, että niitten pohjimmainen järjestys on kaikkialla sama. Se on eräänlainen virkkeen tai lauseen yhteinen selkäranka.
Kuunnellaan lopuksi italiaa laulettuna. Toisen maailmansodan aikainen partisaanilaulu Oltre il ponte, ”Toisella puolen siltaa”, esittäjänä Piero Buttarelli; sanat on kirjoittanut myöhemmistä romaaneistaan tunnettu Italo Calvino, joka itse taisteli pohjoisitalialaisten partisaanien joukossa Garibaldi-prikaatissa dramaattisina vuosina 1943 - 1945.
[…mus. Oltre il ponte…]
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta.
Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.