YLE/Ykkösaamu, 12.5.2006

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Islanti

Hannu Reime

Perjantaiaamuisessa Viikon kieli –sarjassa liikuttiin viikko sitten Niilin rannoilla, vanhassa Aleksandriassa ja Egyptin kristittyjen parissa, kun Hannu Reime haastatteli muinaisen koptin eli egyptin kielen asiantuntijaa Antti Marjasta. Tällä viikolla palaamme elävän kielen pariin ja siirrymme kylmempiin maisemiin pohjoiselle Atlantille.

Noin 300 000 ihmistä puhuu äidinkielenään islantia, Islannin Tasavallan virallista ja ainoaa kieltä. Islanti on maailman pohjoisin valtio, kun pohjoisuus mitataan eteläisimmän kohdan mukaan. Islantia pohjoisemmas ulottuvia itsenäisiä maita tietenkin on olemassa, vaikkei niittenkään luku suuren suuri ole: Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada. Islannissa saaren pohjoisin kärki yltää napapiirille.

Tuulen pieksämä, tuliperäinen Islanti on erikoisimpia ja myös eristyneimpiä ihmisen asuttamia paikkoja maapallolla, luonnoltaan tosin vähemmän vihamielinen kuin samoilla leveysasteilla sijaitsevat mantereisemmat alueet Venäjän ja Amerikan pohjoisimmissa osissa. Islantia on asutettu 800- ja 900-lukujen taitteesta lähtien, ja samojen, pääasiassa Norjasta purjehtineitten skandinaavisten viikinkien jälkeläiset muodostavat myös nykyisen Islannin kansan.

Itsenäinen Islannin Tasavalta täyttää ensi kuussa 62 vuotta. Sitä ennen Islanti kuului satojen vuosien ajan Tanskan ja vielä varhemmin Norjan kruunun alaisuuteen. Saaren poliittisen historian lasketaan alkavan vuodesta 930, jolloin Islannin Yleiskäräjät, Althing, kokoontui ensimmäisen kerran. Yli kolmen sadan vuoden ajan saari muodosti Islannin Vapaavaltion, jonka olemassaolo päättyi 1200-luvun loppupuolella, kun Althing antoi uskollisuudenlupauksen Norjan kuninkaalle. Islannin nykyinen 63-paikkainen parlamentti on instituutio, jonka juuret ovat noissa 1076 vuotta sitten ensimmäisen kerran kokoontuneissa yleiskäräjissä. Parlamentin nimi on nykyislanniksi Althingi.

Islannin kielen historia myötäilee tarkkaan saaren asuttamisen historiaa: molemmat ovat yhtä pitkiä. Nykyislanti on suoraa jatketta sille muinaisislannille tai muinaisnaisnorjalle, jota saarelle rantautuneet viikingit puhuivat. Islannin kielellä on myös pitkä kirjallinen historia, sillä viikinkien saagat ja Edda-runoelma on kirjoitettu kielellä, jota voi pitää nykyislannin edeltäjänä. Uusi testamentti käännettiin islanniksi ensimmäisen kerran vuonna 1540. Sitä pidetään myös muinais- ja nykyislannin välisenä käännekohtana, vaikka jako on tietysti mitä karkein.

Islannin eristyneisyydestä ja pienestä asukasmäärästä on ollut seurauksena se, että Islanti on kielioloiltaan maailman yhtenäisimpiä, ehkä peräti kaikkein yhtenäisin maa. Myös murre-erot islannin kielessä ovat hyvin pieniä ja koskevat lähinnä ääntämistä. Niinpä islannissa ei ole koskaan pidetty tarpeellisena määritellä standardisoitua yleiskieltä. Radion ja television kuuluttajat ja toimittajat, opettajat ja muut kielen julkiset käyttäjät puhuvat omalla paikallisella aksentillaan, eikä sitä pidetä pahana.

Toisaalta islanti kuuluu poikkeuksellisen säädeltyihin kieliin maailman kielten joukossa. Säätelyn tarkoituksena on pitää islanti ”puhtaana” lainasanoista ja keksiä uusille teknisille ja muille termeille kotoperäiset vastineet. Säätelystä huolehtii virallinen Islannin kielilautakunta, ja eri ammattialojen järjestöillä on myös omat komiteansa, joitten tehtävänä on luoda islanninkielisiä vastineita kunkin alan uusille termeille. Kielitieteilijä Höskuldur Thráinsson sanoo, että islannin arkaaisuutta eli vanhakantaisuutta joskus jopa liioitellaan kielestä kirjoitetuissa yleisesityksissä, sillä kyllä islannissakin on kosolti lainasanoja ja slangi-ilmauksia.

Islantia on yhtä kaikki ohjailtu voimaperäisesti ja hyvin tietoisesti, jotta vieraitten kielten vaikutus olisi mahdollisimman vähäistä. Puhelin on islanniksi sími, joka on johdettu lankaa tarkoittavasta, suomalaisillekin tututa skandinaavisperäisestä sanasta síma. Tietokone on tölva, jonka juuri on otettu lukua merkitsevästä sanasta tala. Joskus islantilaiset uudissanat ovat varsin nokkelasti keksittyjä. AIDS esimerkiksi on islanniksi eyðni. Sanan englanninkielistä ääntämistä jäljittelevä foneettinen muoto yhdistyy islanninkielen verbiin eyða, joka merkitsee tuhoutumista tai rappeutumista.

Islannin kieli kuulostaa tällaiselta, kun sillä kerrotaan Iranin ydinohjelman nostattamasta kansainvälisestä kriisistä:

[…islantia …]

Islanti kuuluu skandinaavisiin kieliin ja sitä kautta indoeurooppalaisen kielikunnan germaaniseen perheeseen. Lähin sitä muistuttava kieli on Fär-saarilla puhuttava fär, joka islannin tavoin eroaa melkoisesti kaikista mannerskandinaavisista kielimuodoista. Kun norjan puhuja ymmärtää tanskaa ja ruotsia ja niitten murteita enemmän tai vähemmän helposti, on islanti hänelle vieras kieli, ja samoin ovat vieraita mannerskandinaaviset kielet islannin puhujalle. Islannin kuulumisen skandinaavisiin kieliin kyllä huomaa helposti sitä kuuntelemalla ja painettua tekstiä katselemalla.

Islannin kieli on eräänlainen muinaisskandinaavisten kielimuotojen elävä ulkomuseo. Islannissa on säilynyt monia muoto-opin piirteitä, jotka ovat hävinneet ruotsista, norjasta ja tanskasta. Aivan kuten viikinkien aikana islannin substantiivit taipuvat edelleen sijamuodoissa ja verbit persoonamuodoissa. Mantereen kielistä molemmat taivutukset ovat kadonneet. Sijamuotoja ovat perussijan nominatiivin lisäksi akkusatiivi, datiivi ja genetiivi. Järjestelmä siis muistuttaa saksan kielen sijasysteemiä.

Erikoista islannissa on se, että kaikki neljä sijamuotoa voivat verbistä riippuen toimia subjektin tai objektin merkitsijänä. Normaaleinta tietenkin on se, että subjekti on nominatiivissa ja objekti akkusatiivissa, mutta islannissa on toistasataa verbiä, jotka merkitsevät subjektinsa datiivilla, ja noin 70 verbiä vaatii subjektikseen akkusatiivissa olevan nimen tai pronominin.

Islannin kielen erikoiset piirteet ovat saaneet myös tutkijat kiinnostumaan siitä, ja sitä eritelty hyvinkin yksityiskohtaisesti. Islantia on viime vuosina lähestytty paitsi historialliselta kannalta vertaamalla sitä norjaan, tanskaan ja ruotsiin myös kielisysteeminä, yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka ihmiskielet voivat erota toisistaan ja kuinka paljon ne sittenkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia, saman teeman muunnelmia. Vaikka eräät verbit islannissa merkitsevät pääjäsenensä hieman poikkeavalla tavalla, eivät poikkeamat standardista kuitenkaan ole mielivaltaisia. Islannissa on esimerkiksi subjektin aina oltava perussijassa, nominatiivissa, silloin, kun se viittaa toimijaan lauseen kuvaamassa tilanteessa. Kaikissa kielissä on tunnusmerkkisyydestä poikkeavia erikoisuuksia.

Kuunnellaan lopuksi islantia laulettuna. Suosittu laulaja Björk tulkitsee jazzahtavaa muunnelmaa vanhasta iskelmästä Sway. Islanniksi sen nimi on Í dansi með Þér. Häntä säestää Guðmundur Ingólfssonin trio:

[…mus. …] 

 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]