YLE/Ykkösaamu, 11.5.2007
Hannu Reime
Sitten on taas vuorossa perjantaiaamun Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa siirrytään tänään eteläiseen Intiaan.
Intian niemimaa kuuluu kieliltään rikkaimpiin alueisiin maapallolla. Etelä-Aasian suurimmassa valtiossa, Intian Tasavallassa puhutaan satoja ja taas satoja kieliä. Jos ”Intia” maantieteellisenä terminä laajennetaan kattamaan alue, jota brittivallan aikana kutsuttiin Etu-Intiaksi, nousee kielten määrä tietysti vielä paljon suuremmaksi. Etelä-Aasiaksi nykyisin kutsutun alueen valtioita ovat Intian lisäksi Pakistan, Bangladesh, Nepal, Bhutan ja Sri Lanka. Pelkästään Intian liittovaltiossa on laskettu puhuttavan lähes paria tuhatta erilaista kielimuotoa. Tällaisiin lukuihin on syytä kuitenkin suhtautua suurin varauksin, sillä kielen ja murteen raja on tunnetusti makuasia. Virallisia kieliä Intiassa on 23, niitten joukossa hindi ja englanti, joita käytetään liittovaltion tasolla keskushallituksessa. Hindillä on virallisen kielen asema tietysti myös kaikissa niissä osavaltioissa, joissa se on enemmistön tai merkittävän vähemmistön kieli.
Etelä-Aasian kielet jakautuvat historiallisesti ainakin neljään kielikuntaan, joista suurimman joukon muodostavat indoeurooppalaisen kielikunnan indoarjalaiseen haaraan kuuluvat kielet. Joskus näitä kieliä kutsutaan yksinkertaisesti intialaisiksi kieliksi, ehkä siksi, että sana ”arjalainen” on natsien väärinkäyttämänä joutunut syyttä suotta huonoon huutoon. ”Intialaiset kielet” on kuitenkin ilmaus, joka voi aiheuttaa väärinkäsityksen, sillä Intiassa puhutaan muitakin kieliä kuin näitä useimpien Euroopan valtakielten kaukaisia sukulaisia. Hindi sekä sen toinen muoto urdu, bengali, pandžabi, kašmiri, nepali sekä muun muassa Sri Lankan enemmistön kieli sinhala kuuluvat monien muitten lisäksi Etelä-Aasian indoeurooppalaisiin kieliin. Niihin kuuluu myös vanha kulttuurikieli sanskrit, jonka suhde indoarjalaisiin kieliin on hieman samanlainen kuin on latinan suhde romaanisiin kieliin Euroopassa.
Sadat miljoonat ihmiset puhuvat kuitenkin Intiassa kieliä, joilla ei ole minkäänlaisia historiallisia sukulaisia Euroopassa. Niistä muodostavat oman kielikuntansa dravida-kielet, joita kuulee ennen kaikkea Etelä-Intiassa. Yksittäisiä dravida-kieliä lasketaan olevan 25, mutta tämän tästä kerrotaan, että syrjäisiltä alueilta on löytynyt kielikunnan tähän asti tuntemattomia jäseniä. Usein on kuitenkin jäänyt epäselväksi, onko kysymyksessä ollut jonkin jo tunnetun dravida-kielen murre vai todella sellainen kieli, jonka olemassaolosta ei ole aikaisemmin tiedetty mitään.
Dravida-kielten neljällä, puhujamäärältään suurimmalla kielellä on takanaan tuhansien vuosien historia ja vakiintunut kulttuurikielen asema. Vanhin niistä on tamili, joka on Intian niemimaan eteläisimmän osavaltion Tamil Nadun virallinen kieli ja myös suuren vähemmistön kieli Sri Lankassa, jossa hindulaiset tamili-nationalistit ja sinhalankieliseen buddhalaiseen enemmistöön nojaava hallitus ovat käyneet pitkää ja katkeraa sotaa. Siirtolaisuus on vienyt tamilin puhujia myös muihin maihin ja maanosiin, kauas eteläisestä Aasiasta. Tässä tulee pieni näyte tamilin kielestä sellaisena kuin sitä kuulee BBC:n uutispalvelussa:
[…tamilia …]
Kaikista dravida-kielistä juuri tamililla on pisin kirjallinen historia. Vanhimmat tamilinkieliset dokumentit ovat piirtokirjoituksia 200-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Tamililla on myös samalle vuosisadalle ulottuva oma kielioppiperinteensä, jota kehitettiin itsenäisesti ilman kontakteja hieman vanhempaan ja tunnetumpaan sanskritin kieliopin tutkimukseen. Tamilin puhujia lasketaan nykyisin olevan noin 66 miljoonaa.
Suurten dravidakielten joukossa tamilin läheisin sukulainen on malajalam, joka on virallinen kieli Keralan osavaltiossa eteläisimmän Intian läntisellä rannikolla. Sitä puhuu noin 36 miljoonaa ihmistä. Malajalam erkani tamilin varhaisemmasta muodosta omaksi kielekseen runsaat tuhat vuotta sitten ja tamilin tavoin sillä on kirjoitettu runsaasti kirjallisuutta. Tältä kuulostaa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen alku malajalamin kielellä:
[…malajalamia…]
Kaksi muuta suurta ja vakiintunutta dravida-kieltä ovat telugu ja kannada. Telugu on Andhra Pradeshin osavaltion kieli, ja sitä puhuu äidinkielenään noin 70 miljoonaa ihmistä, joten puhujamäärältään se on koko kielikunnan suurin jäsen. Kannada on virallisena kielenä Karnatakan osavaltiossa, ja sillä on yli 35 miljoonaa äidinkielistä puhujaa. Tamilia, malajalamia, telugua ja kannadaa kirjoitetaan useimpien Intian kielten tavoin tavuperusteisella aakkoskirjoituksella. Jokaisella niistä on kuitenkin oma kirjaimistonsa.
Dravida-kielten muodostaman kielikunnan olemassaolo vahvistui 1800-luvulla. Brittiläinen orientalisti, piispa Robert Caldwell osoitti ensimmäisenä telugun, tamilin, malajalamin ja kannadan sukulaisuuden kirjoittamassaan vertailevassa kieliopissa. Hän myös antoi kielikunnalle nimen ”dravida”, joka on lainattu tamiliin viittaavasta sanskritinkielisestä sanasta.
Useimpia dravida-kieliä puhutaan yhtenäisellä etelästä Keski-Intian tuntumaan ulottuvalla alueella. Tärkein poikkeus on kieli nimeltä brahui, jonka runsaasta kahdesta miljoonasta puhujasta useimmat asuvat Pakistanin keskiosissa, alueella, jossa valtakielenä on indoeurooppalainen belutši. Brahuita puhutaan myös Afganistanissa, Iranissa ja Turkmenistanissa. Kieltä on viime aikoina alettu kirjoittaa latinalaisin aakkosin.
Brahui-kieltä on käytetty yhtenä todisteena puolustamaan väitettä, että dravida-kieliä olisi muinoin puhuttu nykyistä paljon laajemmalla alueella Etelä-Aasiassa. Niitten puhujat olisivat joutuneet väistymään pohjoisesta tulleitten indoeurooppalaisten valloittajakansojen tieltä.
Dravida-kielet ovat vaikuttaneet huomattavasti Etelä-Aasian indoeurooppalaisiin kieliin kielen kaikilla tasoilla. Monille Intian kielille tyypilliset retrofleksiset konsonantit, jotka äännetään kielen kärki taaksepäin taivutettuna, ovat ilmeisesti lainaa dravida-kielistä. Ne antavat myös tyypillisen sävynsä monien intialaisten puhetavalle silloinkin, kun ajatukset ilmaistaan vaikkapa englanniksi.
Dravida-kielillä on myös monia rakenteellisia yhtäläisyyksiä turkkilaisten ja muitten Euraasian manteren sisäosien kielten kanssa. Kysymyksessä ei ole kielisukulaisuus, vaan hyvinkin tavallinen ilmiö ihmiskielten joukossa, nimittäin se, että kielet saattavat muistuttaa rakenteellisesti toisiaan, vaikka niillä ei historiallisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Turkkilaisten kielten tavoin dravida-kielet ovat kieliä, joissa sanojen taivutuspäätteet erottuvat selvästi toisistaan, tällaisia kieliähän kutsutaan agglutinoiviksi. Yhteistä dravida- ja turkkilaisilla kielillä sekä muun muassa korealla ja japanilla on myös sanajärjestys, jossa aikamuodossa taivutettu eli finiittinen verbi aina sijoitetaan virkkeen loppuun.
Pohjoisemmista, Aasian sisäosien kielistä poiketen dravida-kielissä nimisanat jaetaan luokkiin, joitten perustana ovat sellaiset kielen ulkopuoliseen todellisuuteen viittaavat jaottelut kuin järkiperäisyys, sukupuoli ja elollisuus. Dravida-kielten tuntija Sanford Steever kertoo, että esimerkiksi tamilissa jumaliin ja miehiin viittaavat sanat luokitellaan järkiperäisiksi, mutta vain joissakin murteissa naiset saavat kunnian kuulua tähän, arvattavasti ylimpänä pidettyyn luokkaan. Luokittelu varmaan paljastaa monia asioita historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta, syvään juurtuneista arvostuksista ja ennen kaikkea valtasuhteista. Kielestä itsestään ja sen rakenteista se sen sijaan kertoo vain sen, että olioita voidaan luokitella monenlaisin perustein, joista toiset ovat perin juurin kummallisia.
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.