YLE/Ykkösaamu, 21.7.2006

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Iiri

Hannu Reime

Sitten on vuorossa perjantaiaamuun kuuluva viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa ollaan tällä kertaa läntisimmässä Euroopassa.   

Viikon kieli –sarjan edellisessä osassa haastateltiin edesmennyttä amerikkalaista kielitieteilijää Ken Halea, joka omisti elämänsä ihmiskielten ja ihmiskielen tutkimiselle ja uhanalaisten kielimuotojen pelastamiselle. Halella oli myös hämmästyttävä kyky oppia lyhyessä ajassa vieraita kieliä, ääntää niitä syntyperäisen puhujan tavoin ja ylipäänsä puhua niitä korrektisti, vailla vierasta korostusta tai muoto-opillisia virheitä. Ken Halen tavanneet vahvistivat näkemänsä ja kuulemansa perusteella, että tämä pystyi kommunikoimaan vaivatta todella suurella määrällä vieraita kieliä ja puhetapoja. Yksi näistä kertomuksista, jonka todenperäisyyttä ei ole syytä epäillä, on seuraava:

Hakiessaan joskus 1970-luvulla viisumia Irlannin konsulaatista New Yorkista Ken Hale puhui paikalle olleelle virkailijalle iirin kieltä. Keskustelu sujui jonkin aikaa, kunnes virkailija pyysi anteeksi ja kysyi, osaisiko viisuminhakija englantia, koska hänen oma iirintaitonsa oli hieman niin ja näin.

Kieli, jolla Ken Hale, yritti keskustella Irlannin konsulaatin virkailijan kanssa, on nimeltään iiri. Irlannin perustuslain mukaan iiri on tasavallan ensimmäinen virallinen kieli ja englanti toinen. Ellei Irlannin historiasta tietäisi mitään muuta kuin sen, että koko saari on ollut Englannin siirtomaa, ja että se on Pohjois-Irlantia lukuun ottamatta itsenäistynyt viime vuosisadalla, voisi perustuslaista päätellä, että kieliolot Irlannissa ovat hieman samanlaiset kuin Suomessa: kaksi virallista kieltä, joista toinen on ”alkuasukkaitten” kieli, suomi, ja toinen kielivähemmistön puhuma ruotsi perintönä vuosisataisesta kuulumisesta Ruotsin valtakunnan yhteyteen. Iirin ja englannin suhde olisi samanlainen kuin suomen ja ruotsin ja selittyisi jossakin määrin rinnasteisella poliittisella historialla.

Irlannissa perustuslaki kuvastaa kuitenkin toivetta eikä todellisuutta. Irlanti on käytännössä englanninkielinen maa. Ken Halea palvellut Irlannin konsulaatin virkailija ei ollut mikään poikkeus maanmiestensä joukossa niin kuin olisi suomea puutteellisesti taitava virkailija vastaavanlaisessa Suomen valtion edustustossa.

Iiriä on noin sadan vuoden ajan yritetty herättää henkiin kansalliskielenä, jota kaikki irlantilaiset tai ainakin irlantilaisten suuri enemmistö puhuisi kielenä, joka hankitaan lapsena luonnollisesti, opettamatta. Vähimmäistavoitteena on varmaan pidetty sitä, että iiriä osaisivat kaikki ainakin toisena kielenä englannin jälkeen.

Iiri on ollut ensimmäinen merkittävä ja vakavasti otettava yritys elvyttää kuolemassa ollut kieli. Yritystä on joskus verrattu heprean onnistuneeseen henkiin herättämiseen Palestiinassa ja myöhemmin Israelissa.

Vertaus ei ole oikein onnistunut siksi, että heprea ei ollut uhanalainen puhekieli, vaan puhekieleksi uudelleen otettu ja nykyajan tarpeisiin muokattu kirjakieli. Heprean leviämistä luonnollisena kielenä helpotti myös se, että Palestiinaan muuttaneilla juutalaisilla ei ollut uudessa siirtokunnassa mitään kaikkien osaamaa yhteistä kieltä: yhdessä perheessä puhuttiin jiddišiä, yhdessä venäjää, yhdessä saksaa, yhdessä jotakin muuta kieltä. Heprea oli niihin nähden puolueeton, ja lisäksi se oli kieli, jonka osaamista arvostettiin juutalaisen perinteen kantajana.

Iirin asema Irlannissa oli aivan toisenlainen. Se oli 1800-luvun kuluessa lakannut olemasta irlantilaisten enemmistön puhuma kieli. Herrakansan kieltä, englantia, arvostettiin iiriä enemmän. Paikallinen eliitti omaksui englannin, ja vähitellen iiri alkoi syrjäytyä myös kansan puhumana kielenä.

Suhteen oli vääristänyt englantilainen kolonialismi. Iirillä ja siihen perustuvalla kulttuurilla ei ollut mitään hävettävää englannin kieleen ja kulttuurin verrattuna. Iirillä on takanaan pitempi kirjallinen historia kuin englannilla, ja vielä 1500-luvulla kummallakin kielellä arvellaan olleen yhtä paljon puhujia.

Tällaiselta kuulostaa iirin kieli:

[…iiriä …]

Kuten muutkin radioasemat maailmassa myös Irlannin radion iirinkielisen kanavan uutiset kertovat tällä viikolla Libanonin tuhopommituksista.

Iirin kieli kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan kelttiläiseen haaraan. Se on yksi harvoista vielä elävistä kelttiläiskielistä, kielistä, joita ennen ajanlaskumme alkua puhuttiin suurimmassa osassa Eurooppaa, nyt enää Brittein saarilla ja Ranskan Bretagnessa. Iirin lähin elävä sukulaiskieli on Skotlannin ylämaitten gaeli, jolla on jopa jonkin verran enemmän syntyperäisiä puhujia kuin iirillä. Gaelilla ei kuitenkaan ole iiriin verrattavaa muodollista asemaa.

Indoeurooppalaisena kielenä iiri on sukua Euroopan valtakielille. Sen rakenteessa on kuitenkin erikoisia piriteitä, jotka ovat yhteisiä muillekin vielä eläville kelttiläiskielille. Sanajärjestys on eurooppalaisille kielille harvinainen VSO eli verbi, subjekti, objekti. Erikoista ovat myös sanojen alussa tapahtuvat systemaattiset äänteenmuutokset tiettyjen kieliopillisten rakenteitten yhteydessä.      

Yritys tehdä iiristä irlantilaisten enemmistön puhuma kansalliskieli ei ole onnistunut. Iiriä opetetaan kouluissa pakollisena aineena, mutta kuinka moni Irlannin Tasavallan runsaasta neljästä miljoonasta asukkaasta sitä osaa, on eri asia. Iirin syntyperäisten puhujien vähimmäismääräksi arvellaan 15 000:a ja enimmäismääräksi 30 000:a. Alueet, joilla iiriä puhutaan kotikielenä, on määritelty tasavallan lainsäädännössä, ja niistä käytetään iirinkielistä nimitystä gaelthacht. Ne sijaitsevat saaren länsirannikolla. Niitten pinta-ala on Irlannin itsenäisyyden aikana supistumistaan supistunut.

Kaikesta huolimatta olisi väärin kutsua iirin elvytysyrityksiä täysin epäonnistuneiksi. Perustuslain antama suoja ja koulujen ”pakkoiiri” — siihen liittyvistä kielteisistä asenteista huolimatta — ovat omalla tavallaan pitäneet yllä iirin kieltä. Kielen puolestapuhujia epäilemättä myös rohkaisee se, että iiri saa ensi vuoden alusta lähtien täysivaltaisen aseman Euroopan Unionissa. Siitä tulee Unionin 21. virallinen kieli.

Irlantilainen kielitieteilijä Jim McCloskey — iirinkielellä Séamas Mac Bhloscaidh — pohtii tuoreessa artikkelissaan mielenkiintoisella tavalla iirin tulevaisuutta. Hän muistuttaa, kuinka iirinkielisten alueitten pinta-ala pienenee koko ajan, ja kuinka nuoret saattavat uhmakkaasti ylpeillä sillä, etteivät vuosia kestäneen kouluopetuksen jälkeenkään osaa iiriä.

Mutta toisaalta Irlantiin on syntynyt iirinkielisten alueitten ulkopuolelle — kaupunkeihin — yhteisö, joka puhuu iiriä toisena kielenä. Se ei ole perinteellistä kieltä, siinä on paljon lainasanoja englannista, ja voisi jopa puhua kreolisoituneesta muodosta iiriä. Se on yhtä kaikki elävää kielenkäyttöä. Siihen liittyy musiikkia, kirjallisuutta, journalismia, huumoria, kaikkea sitä, mikä pitää kielen elävänä. Jim McCloskey päätteleekin kirjoituksensa lopuksi, että sata vuotta kestäneet yritykset elvyttää iiri eivät sittenkään ole täysin epäonnistuneet. Lopputulos on vain erilainen kuin se, mihin englantilaisia ja englannin kieltä vastaan taistelleet irlantilaiset nationalistit pyrkivät.

Kuunnellaan lopuksi iiriä laulettuna. Altan–niminen yhtye ja rakkauslaulu nimeltä Súil Ghorm. Toinen säkeistö on englantia, mutta sitten tullaan takaisin iirin kieleen:

[…mus. …]


Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

 

 

[home] [focus] [archive]