Viikon kieli: Georgia

Hannu Reime

Perjantaiaamun sarjassamme Viikon kieli siirrytään Kaukasus-vuorten eteläpuolella. Hannu Reime esittelee kielen, joka kuuluu suurimpiin kansalliskieliin monikansallisessa Kaukasiassa.

Korkeitten vuorten ja laaksojen halkomat kapeat maakaistaleet — kannakset tai niemimaat — ovat tyypillisesti alueita, joilla asuu monia kansallisuuksia ja joissa kuulee paljon erilaisia kieliä. Mustanmeren ja Kaspian välinen Kaukasia on tällainen maankolkka. Mahtava Kaukasus-vuoristo jakaa alueen Pohjois- ja Etelä-Kaukasiaan. Pohjoinen puolisko kuuluu Venäjän Federaatioon, kun taas Etelä-Kaukasia koostuu nykyisin kolmesta itsenäisestä valtiosta: Georgiasta, Armeniasta ja Azerbaidžanista. Vain runsaat puolitoista vuosikymmentä sitten koko Kaukasia oli osa suurta Neuvostoliittoa.  

Kaukasiaan ovat keskittyneet Neuvostoliiton hajoamista seuranneet tai oikeastaan siinä yhteydessä julki tulleet ja hyvin väkivaltaisiksi muuttuneet kansallisuusriidat. Kaukasuksen pohjoisrinteellä Tšetšeniassa on Venäjän armeija käynyt julmaa sotaa paikallista itsenäisyysliikettä vastaan toistaen näin historiaa, jota jo Tolstoi kuvasi 1800-luvulla. Georgiassa kaksi alueen entistä autonomista tasavaltaa, Abhasia ja Etelä-Ossetia, ovat Venäjän niitä tukiessa eronneet maan keskushallituksen kontrollista, vaikka tosin mikään maa ei ole niitten itsenäisyyttä tunnustanut. Ja hieman etelämpänä sisämaassa Vuoristo-Karabahin kysymys odottaa ratkaisuaan ja pitää yllä kireitä suhteita Azerbaidžanin ja Armenian välillä.

Kaukasian suurimpiin kansakuntiin kuuluvat georgialaiset. Aikamoista historian ivaa sisältyy siihen tosiasiaan, että viime vuosisadan kuuluisin georgialainen oli mies, jossa henkilöityi Venäjän valta vahvemmin kuin kenessäkään muussa aikalaisessaan, olkoonkin, että hänen johtaessaan venäläistä imperiumia maa oli pukeutunut kansainväliseltä työväenliikkeeltä lainattuihin vaatteisiin. Miehen georgialainen nimi oli Ioseb Džughašvili, mutta paremmin hänet tunnetaan nimellä Josef Stalin. Hänen syntymäkaupunkinsa Gori sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Georgian pääkaupungista Tbilisistä, ja se lienee ainoa paikka maailmassa, missä Džugašvilin patsas vielä seisoo jalustallaan.     

Georgian samanniminen kansalliskieli kuuluu Kaukasian kymmenistä kielistä suurimpiin. Neuvostoliiton aikana maata kutsuttiin Gruusiaksi ja kieltä samoin. Itsenäistymisen jälkeen otettiin Georgia-nimi käyttöön kansainvälisissä yhteyksissä, koska Gruusia on Georgia-sanan venäjänkielinen muoto. Georgian omalla kielellä maan nimi on Sakartvelo ja georgian kieli kartuli ena.

Georgiaa puhuu äidinkielenään yli neljä miljoonaa ihmistä, joista hieman alle neljä miljoonaa asuu Georgiassa ja loput lähinnä naapurimaissa. Georgialaisilla ja georgian kielellä on takanaan monituhatvuotinen historia. Georgia on myös vanhimpia kristillisiä valtioita — kristinuskoa siellä pitää yllä maan oma ortodoksinen kirkko. Tällaiselta kuulostaa georgian kieli:

[…georgiaa …]

Georgia kuuluu eteläkaukasialaisten eli kartvelilaisten kielten perheeseen. Perheen muut jäsenet, mingreli, laz ja svan, ovat puhujamäärältään georgiaa paljon pienempiä. Suurin niistä on puolen miljoonan puhujan mingreli, jota kuulee Georgian länsiosissa sekä pienellä alueella Abhasiassa. Sieltä mingreliläisiä tosin on lähtenyt pakolaisiksi Abhasian julistauduttua itsenäiseksi, ja nyt heitä asuu evakkoyhteisönä Tbilisissä. Lazia puhutaan pääasiassa Turkin puolella Mustanmeren rannalla ja svania syrjäisellä vuoristoseudulla läntisessä Georgiassa.

Eteläkaukasialaiset kielet ovat selvästi historiallisia sukulaisia, vaikka niistä ainoastaan mingreli ja laz ovat keskenään ymmärrettäviä. Georgian irtautuminen lähisukulaisistaan on tapahtunut tuhansia vuosia sitten, joten kartvelilaisilla kielillä on takanaan pitkä historia.

Kun Mustanmeren ja Kaspian välisen kannaksen kieliä esitellään, silloin puhutaan usein kaukasialaisista kielistä. Tällä viitataan kaikkiin niihin Kaukasiassa puhuttaviin kieliin, jotka eivät kuulu indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuten armenia ja osseetin kieli tai turkkilaisten kielten perheeseen niin kuin azeri. Kaikkien kaukasialaisten kielten keskinäistä sukulaisuutta ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan. Georgian ja abhasian kielen tai georgian ja tšetšeenin välille ei ole löydetty historiallista yhteyttä.

Georgia on vaikeasti opittavan kielen maineessa, ja varsinkin verbien taivutusta pidetään poikkeuksellisen mutkikkaana. Verbin juureen tai vartaloon merkitään persoona ja luku sekä subjektista että objektista, ja se tapahtuu tavalla, joka aikuiselta vaatii aikamoista ajattelua ja tietoista ponnistelua. Kun tarttuu georgian oppikirjaan ja alkaa tutkia verbien taivutuskaavoja, saa miettiä aika pitkään, ennen kuin oivaltaa, mikä osa sanasta toimii minkäkin kieliopillisen piirteen merkitsijänä.

Georgia on myös osaksi niin sanottu ergatiivinen kieli. Menneen ajan aikamuodossa subjektin sija riippuu siitä, onko lauseessa myös objekti. Jos on, silloin subjekti saa erityisen ergatiiviksi kutsutun sijamuodon. Sama systeemi kaikkiin aikamuotoihin yleistettynä toimii myös baskin kielessä.

Mutkikkaan muoto-opin lisäksi georgia on kuuluisa vaikeista äänneyhdistelmistään, ennen kaikkea konsonanttiryppäistä. On hyvin tavallista, että sanan alussa on neljä tai viisi konsonanttia. Ennätys lienee erään verbin muoto, jossa i-vokaalia edeltää kahdeksan konsonanttiäännettä, ja siinä onkin kaikki.

Georgian sanastoon liittyy myös yksi hauska yksityiskohta. ”Isä” on tällä kielellä mama ja ”äiti” deda. Ihmiskielen sanat eivät nähtävästi ole ikoneja eli kuvallisia ilmauksia.

Georgian kielellä on takanaan kirjallinen historia, joka ulottuu ainakin 400-luvulle saakka. Silloin georgia sai omat aakkosensa, jotka muunnellussa muodossa ovat edelleen käytössä. Aakkosten alkuperää pidetään joissakin esityksissä vieläkin vanhempana. Georgian kirjaimistoon kuuluu nykyisin 33 kaunista merkkiä, ja kieltä kirjoitetaan meille tuttuun tapaan vasemmalta oikealle. Kirjoitus on myös foneettista ja vastaa hyvin georgian kielen ääntämystä. Georgialaisia aakkosia on käytetty myös mingrelin kielen kirjoittamiseen.

Kuunnellaan lopuksi pieni hetki georgialaista laulua. Esittäjä on Lela Tataraidze, ja kappale on nimeltään ”Jos voisin olla hopeinen pikari”:

[…laulua ]