YLE/Tänään iltapäivällä, 16.4.2004

Kuuntele ohjelma

Euroopan kielet, osa 9: Kielten vertailu

Hannu Reime

Jatkamme taas perjantaista sarjaamme Euroopan kielistä. Vapunpäivänä 25 maan Unioniksi laajeneva EU tulee myös entistä monikielisemmäksi. Virallisiakin EU-kieliä on ensi kuusta lähtien parikymmentä, ja lisäksi maanosassamme puhutaan lukuisia suuriakin vähemmistökieliä. Hannu Reimen kokoamassa sarjassa pohditaan tällä kertaa kielten vertailua. Haastateltavana on Englannissa työskentelevä suomalaissyntyinen kielitieteilijä Anders Holmberg.

HR: Ihmiskunnan puhumia tuhansia kieliä voidaan verrata keskenään monella eri tavalla. Perinteellisintä on kielten historiallinen vertailu, jossa selvitetään kielten välisiä sukulaisuussuhteita, sitä, kuinka yksittäiset kielet ovat vuosituhansien aikana haarautuneet erilleen yhteisestä kantakielestä.

Kieliä voidaan kuitenkin verrata myös toisella tavalla. Jos kaikki luonnolliset kielet ovat ihmislajille ominaisen kielikyvyn ilmenemismuotoja, silloin kaikilla kielillä on myös monia yhteisiä ominaisuuksia, jotka ovat riippumattomia niiden historiallisista sukulaisuussuhteista. Näin luonnehtii kielten vaihtelua Durhamin yliopiston kielitieteen professori, turkulaissyntyinen Anders Holmberg:

AH: Kielten välillä on paljon eroja, ja ne eroavat toisistaan monella tavalla, käytetään eri sanoja ja eri äänteitä, ja sanajärjestys eroaa ja niin poispäin. Mutta jos katsoo vähän syvemmälle, jos katsoo lauseitten rakennetta ja jos tarkastelee niitä sääntöjä, joitten mukaan sanat yhdistetään lauseiksi, niin tulee selväksi, että kaikki kielet on tavallaan saman systeemin ilmenemismuotoja, mikä johtuu siitä, että ne kaikki perustuvat ihmisten kielikykyyn, mikä on tämä meille yhteinen synnynnäinen ominaisuus. Mutta kuitenkin vaihtelua on myös. Jos katsoo näitä sääntöjä, joitten mukaan sanoja yhdistetään lauseiksi, niin on vaihtelua kielestä toiseen. Sanajärjestys vaihtelee esimerkiksi. Mutta tämä vaihtelu on rajoitettu, ja se on rajoitettu niin, että se seuraa määrättyjä linjoja, ja tästä me yritetään päästä selville, näitten rajoituksien luonteesta.

HR: Anders Holmberg on tutkinut skandinaavisia ja muita germaanisia kieliä sekä suomea ja myös meidän kannaltamme katsoen eksoottisempia kielimuotoja, sellaisia kuin tšadilaiseen perheeseen kuuluva zina kotoko ja hawramin kieli, jota puhutaan Uudessa Guineassa. Yksi mielenkiintoinen, ihmiskieliä koskeva tosiasia, joka tutkimuksen edistyessä on vahvistumistaan vahvistunut, on se, että samanlaiset rakenteet, samanlaiset tavat muodostaa ilmauksia toistuvat kielessä toisensa jälkeen. Toinen mielenkiintoinen havainto on se, että kielillä näyttää olevan käytössään vain hyvin rajallinen valikoima keinoja muodostaa lauseita ja muita ilmauksia. Esimerkiksi kaikilla germaanisilla kielillä englantia lukuun ottamatta on sellainen ominaisuus, että virkkeen päälauseen niin sanottu finiittinen eli aikamuotoon taivutettu verbi on aina samassa paikassa, toisena lauseenosana. Joitakin vuosia sitten sama V2-ominaisuus löydettiin karitiana-nimisestä alkuperäiskielestä, jota puhuu pari sataa ihmistä Rondônian osavaltiossa Brasiliassa.

AH: Juu, niin on. Myös kašmirin kieli on toinen, joka näyttää olevan tällainen V2-kieli, jossa finiittinen verbi on aina toisena lauseosana. Juu, se on kiinnostava havainto, ja sen huomaa heti, kun rupeaa tutkimaan maailman kieliä, kun rupeaa katsomaan kieliä ympäri maailmaa, niin huomaa, että vaikka vaihtelua on paljon, niin se on kuitenkin rajoitettu. Huomaa, että eri kielissä eri puolilla maailmaa käytetään tavallaan samoja temppuja ilmaisemaan eri lausetyyppejä ja eri merkityksiä. Esimerkiksi jos ajattelee kysymyksiä ja varsinkin vaihtoehtokysymyksiä, sellaisia kuin ”Onko sinulla nälkä?”, joihin vastataan joko ”kyllä” tai ”ei”, niin näyttää siltä, että on olemassa eri temppuja ilmaista tällaisia kysymyksiä, mutta niitä ei ole kovin monta. Sanoisin, että on ehkä viisi tai kuusi eri tapaa ilmaista tällaisia kysymyksiä. Voi olla kysymyspartikkeli, joka on lauseen alussa, tai sitten voi olla kysymyspartikkeli, joka on lauseen lopussa, tai sitten voi olla jokin muunnelma näistä niin kuin esimerkiksi suomessa, jossa kysymyspartikkeli liitetään ensimmäiseen lauseosaan. Mutta näitä temppuja ei ole kovin monta. Niitä on ehkä viisi tai kuusi eri tapaa, ja eri kielet tavallaan valitsevat jonkin näistä tempuista ja käyttävät sitä, tai oikeastaan monet kielet käyttävät näistä tempuista useita. Mutta kuitenkin ne ovat hyvin rajoitettuja.   

HR: Ihmiskielet ovat siis toisaalta hyvin erilaisia, niin erilaisia, että kaksi erikielistä ihmistä ei ymmärrä toistensa puhetta. Mutta samaan aikaan kielet myös muistuttavat syvällisesti toisiaan. Ne ovat kaikki ikään kuin saman teeman muunnelmia, rakennelmia, jotka kootaan samasta varastosta otetusta palikoiden valikoimasta. Lapsen kyky oppia tai oikeastaan omaksua ympäristönsä kieli on täysin riippumatonta siitä, onko tuo ympäristön kieli jotakin vahvasti vokaalivaltaista Tyynen meren alueen kieltä tai konsonanteista karkeaa Pohjois-Afrikan berberikieltä tai puolaa; tai sisältääkö se eurooppalaisille outoja maiskausäänteitä, joita esiintyy joissakin eteläisen Afrikan kielissä vai ei; tai onko kyseisessä kielessä baskin tai georgian kaltainen mutkikas taivutusjärjestelmä vai onko se lähes taivutuksesta vapaa kuten burma ja eräät muut Kaukoidän kielet. Tunnettu kielitieteilijä Noam Chomsky on esittänyt ajatusleikin, että jos ulkoavaruudesta saapuisi tiedemies tutkimaan elämää maapallolla tutkittavien joukossa myös ihminen eli homo sapiens sapiens –niminen kädellisten laji, hänen alkuhypoteesinsa olisi, että kaikki ihmiset puhuvat samaa kieltä.

Anders Holmberg osallistui viime vuosikymmenellä Euroopan tiedesäätiön rahoittamaan tutkimushankkeeseen EUROTYP, jossa verrattiin maanosassamme puhuttujen kielten rakenteellisia ominaisuuksia. Eurooppa oli siinä ulotettu Uralille saakka, joten mukaan tulivat myös Kaukasian kielet, jotka eroavat huomattavasti kaikista naapurikielistä ja myös toisistaan. Onko Euroopan kielillä mitään yhteistä keskenään, Anders Holmberg?

AH: Vaikea sanoa, onko niillä oikeastaan kovin paljon yhteistä. Sanoisin, että ”eurooppalainen kieli” ei ole kielitieteellisesti kovin mielenkiintoinen käsite, eikä oikeastaan ollut mitään tieteellistä perustetta keskittyä eurooppalaisiin kieliin. Se oli enemmänkin tieteellis-poliittinen ratkaisu, oikeastaan. Mutta kuitenkin kyllä voi sanoa, että on olemassa eurooppalaisia piirteitä tavallaan. Esimerkiksi jos ajattelee Länsi-Eurooppaa tai Keski- ja Länsi-Eurooppaa, niin kaikki kielet lukuun ottamatta baskin kieltä kuuluvat niin kutsuttuihin VO-kieliin, mikä tarkoittaa sitä, että verbi tulee ennen objektia, siis sanajärjestys on verbi ja sitten objekti, kun taas jos mennään itään päin, niin suurin osa kielistä Euraasian mantereella, melkein kaikki kielet idässä kuuluvat niin kutsuttuihin OV-kieliin eli objekti tulee ennen verbiä. Suomen kieli on tietenkin kiinnostava tässä yhteydessä, koska se kuuluu tähän VO-ryhmään. Suomen kielen lauseen perussanajärjestys on subjekti-verbi-objekti, eikö vaan. Tämä koskee myös eestin kieltä ja saamen, ainakin pohjoissaamen, kieltä. Mutta jos näitä kieliä vertaa muihin uralilaisiin kieliin, jotka ovat idempänä, sellaiset kuin komi ja mari, nämä uralilaiset kielet idempänä, niin ne ovat kaikki OV-kieliä eli objekti on ennen verbiä. Ja tämä tietenkin johtuu siitä, että suomi ja eesti ja pohjoissaame ovat olleet muitten kielten vaikutuksen alaisina. Sen takia suomen sanajärjestys on tavallaan muuttunut eurooppalaiseksi.

HR: Mielenkiintoinen havainto EUROTYP-tutkimuksessa oli se, kuinka paljon Euroopassakin vielä on eri murteita. Samalla kun eri kielten välinen kontakti luo niille yhteisiä piirteitä, samalla myös murteet näyttävät säilyneen hyvin, ja kuten tiedetään, murteen ja kielen välinen ero on enemmän tai vähemmän mielivaltainen. Anders Holmberg:

AH: On kiinnostavaa, että vaikka on niin paljon kanssakäymistä ihmisten välillä, tuhansien vuosien aikana on ollut hyvin paljon, niin kuitenkin murteet pystyvät jatkumaan. Saman havainnon tekee, kun katsoo isompaa aluetta niin kuin Afrikan manteretta. Sieltä löytyy yhtenäisiä piirteitä, sellaisia yhteisafrikkalaisia piirteitä, mutta kuitenkin siellä on satoja, tuhansia melkein, kieliä, jotka eroaa toisistaan hyvin paljon ja hyvin huomattavasti, kuuluu eri kieliperheisiin. Jotkin näistä ovat hyvin pieniä ja tietenkin häviämässä sitten kun niistä tulee liian pieniä. Mutta kuitenkin ne ovat pystyneet siellä tuhansien vuosien aikana kehittymään ja kehittymään erilaisiksi, tavallaan erilaistumaan, mutta samanaikaisesti ne ovat omaksuneet yhteisiä piirteitä, afrikkalaisia piirteitä, määrätyt äänteet, joita löytyy vain Afrikasta esimerkiksi, tai jokin määrätty sanajärjestys, joka on ominainen suurella alueella niin kuin melkein kokonaisella mantereella. Tämä on kiinnostavaa, ja sen minä haluaisin ymmärtää, että miten tällainen on mahdollista. Toisaalta nämä kielet ovat kontaktissa ja on vaikutusta eri suuntiin, mutta kuitenkin ne voivat pysyä erilaisina ja kehittyä erilaisiksi. Tämä on minun mielestäni hyvin kiinnostava kysymys.       

HR: Vertailu kertoo siis jotakin ihmiskielen rakenteesta, siitä, kuinka ihmislajille ja ilmeisesti vain ihmislajille ominainen kielikyky voi toteutua monella, mutta samalla tiukkaan rajatulla tavalla. Ensi silmäyksellä vaikuttaa siltä, ettei eri kielillä ole mitään yhteistä keskenään. Asian syvällisempi tutkiminen osoittaa kuitenkin, että kaikki kielet on veistetty samasta puusta. Anders Holmberg muistuttaa myös, että kielen jonkin ominaisuuden toistuminen samalla maantieteellisellä alueella ei johdu mistään yhteisestä kulttuurista niin kuin joskus näkyy ajateltavan. Se, että lännessä verbi edeltää ja idässä seuraa valitsemaansa objektia, noin karkeasti sanoen, ei johdu mistään kulttuurieroista. Tällaisissa asioissa kysymys on puhtaasta sattumasta, ja asiat voisivat aivan yhtä hyvin olla toisinkin päin.


Ks. myös:

[home] [focus] [archive]