YLE/Tänään
iltapäivällä, 10.4.2004
YLE/Tänään
iltapäivällä, 10.4.2004
Hannu Reime
Tänään iltapäivällä –lähetyksissä on talven ja kevään aikana kuultu Hannu Reimen kokoamaa sarjaa Euroopan kielistä ja maanosamme kirjavasta kielikartasta. Kun kymmenen uutta jäsenmaata liittyy EU:hun vapunpäivänä, nousee pelkästään virallisten unionikielten määrä yli kahdenkymmenen. Niiden joukkoon liittyy myös kieli, jolla on vähän puhujia Euroopassa, mutta paljon historiallisia kielisukulaisia Välimeren vastarannalla ja jopa syvällä Afrikassa asti. Kyseinen uusi EU-kieli kuulostaa tällaiselta:
[maltan kieltä …]
HR: Tämä on maltan kieltä äänitettynä pitkäperjantaina roomalaiskatoliselta radioasemalta Radju Luminarialta Maltan saarivaltiossa. Malta on uuden, 25 maan EU:n asukasluvultaan pienin valtio, pienempi kuin tähän asti perää pitänyt Luxemburg. Vajaasta 400 000:sta maltalaisesta noin kolme ja puoli sataa tuhatta puhuu äidinkielenään maltan kieltä, joka kuuluu seemiläisten kielten perheeseen. Näin kuvailee tätä erikoista kielimuotoa Helsingin yliopiston seemiläisten kielten professori Tapani Harviainen:
TH: Maltan kieltä kutsutaan nimellä maltan kieli, mutta tosiasiassa se on yksi arabialainen murre. Se kuuluu arabian kielen tai arabian kielten joukkoon. Tässä voisi selittää, että puhuttu arabiahan jakautuu hyvin moniin murteisiin, mutta näitä murteita ei kirjoiteta normaalisti, vaan sen sijaan kirjoitetaan kaukana olevaa kirjakieltä. Mutta Malta muodostaa poikkeuksen sillä tavalla, että siellä paikallista puhuttua murretta kirjoitetaan, ja se on paikallinen kirjakieli. Sitä kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla.
HR: Jos maltaa äidinkielenään puhuva kuuntelee sanokaamme uutislähetystä jostakin arabimaasta, lähetystä, jossa puhutaan kirjakielistä standardiarabiaa, ymmärtääkö hän sitä?
TH: Ilman opiskelua hän ymmärtää sitä varsin usvaisesti ainoastaan. Ja Maltalla ei ole mitenkään normaalisti opiskeltu arabialaista kirjakieltä. Siellä on opiskeltu ainoastaan tätä omaa murretta. Suurin ero on siinä, että maltassa on tavattoman paljon lainasanoja. Kaikki kulttuurisanasto on lainattu italiasta ja englannista, myös muista Välimeren kielistä. Sen sijaan normaalissa kirja-arabiassa nämä vastaavat sanat ovat arabialaiselta pohjalta muodostettuja termejä, ja ne jäävät maltalaisille varsin hämäriksi.
HR: Kuunnellaan vielä hetki tätä Suomessa harvemmin kuultua kielimuotoa, maltaa. Tässä luetaan Johanneksen evankeliumia, kohtaa, jossa Pontius Pilatus määrää kirjoitettavaksi Jeesuksen ristiin kuuluisat sanat ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”:
[Johanneksen evankeliumia …]
HR: Maltan kielen synty liittyy saaren, tai oikeastaan viiden saaren muodostaman saariston, sotaisaan historiaan. Kielen juuret ovat ajassa, jolloin arabien valta ulottui osaan Eurooppaa. Malta on ainoa paikka maanosassamme, jonne arabien ajasta on jäänyt elävä kielimuistomerkki, ja sekin on tullut saarelle ikään kuin kiertotietä.
TH: Sinänsä tuo maltan kielen syntyhistoria on aika hämärä. Nimittäin Malta on valloitettu useaan kertaan, ja sen väestöä on vaihdettu 1100-1200-luvulla, ja yksi suhteellisen uskottava teoria on se, että Maltan nykyisen väestön esi-isät olivat kristittyjä, jotka tuotiin Sisiliasta, ja jotka Sisiliassa olivat arabialaistuneet.
HR: Arabian kieli tuli siis vähän niin kuin kiertoteitse Maltalle?
TH: Nimenomaan se näyttää tulleen kiertoteitse. Muuten on kovin vaikea ymmärtää, että kun saari tyhjeni muslimeista, niin sinne olisi jäänyt arabialainen kieli siitä huolimatta tyhjälle saarelle.
HR: On makuasia, kutsuuko maltalaisten puhumaa kieltä arabian murteeksi vai omaksi kielekseen. Jos sitä haluaa kutsua kieleksi, maltan kieleksi, perustelut siihen ovat ainakin yhtä hyviä kuin monesta muusta kielestä puhuttaessa.
TH: Objektiivisia perusteita ei ole täsmälleen määritelty, mutta kuitenkin maltassa on täysin ikioma oikeinkirjoitus, sen sanasto on suuressa määrin muista arabian murteista poikkeavaa, ja myöskin kulttuurisesti se on sijoittunut toisenlaiseen ympäristöön. Ja tällä perusteella ei ole minun mielestäni mitään ongelmaa sanoa, että malta on oma kielensä täysin yhtä paljon kuin hollanti tai, sanokaamme, skandinaaviset kielet keskenään, jopa vielä enemmän.
HR: Malta siis kuuluu seemiläisten kielten perheeseen. Tunnetuimpia jäseniä siinä ovat nykyisin arabia ja heprea.
TH: Seemiläiset kielet muodostavat selvästikin suhteellisen läheisen kieliperheen. Ihan aidosti niitä voidaan verrata joko germaanisten kielten keskinäiseen sukulaisuuteen tai romaanisten kielten keskinäiseen sukulaisuuteen. Yhteisenä peruspiirteenä voisi mainita niin sanotun juuriajattelun, sellaisen periaatteen, että sanaston suuri valtaosa muodostuu kolmesta konsonantista, ja näitten kolmen konsonantin ympärille lisätään sitten erilaisia vokaaleja, etuliitteitä, sisäliitteitä, jälkiliitteitä, ja niitten avulla voidaan muodostaa johdettuja muotoja, vähän jotain samanlaista kuin suomen kielessäkin on mahdollista esimerkiksi lähteä liikkeelle juuresta ”puna” ja siitä rakentaa ”punainen” ja ”punata” ja ”punertua” ja ”punastua” kaikkine muine taivutusmuotoineen. Tämä periaate on seemiläisille kielille hyvin keskeinen. Myös niitten äännejärjestelmässä on paljon yhteistä ja semmoisia piirteitä, jotka erottavat niitä muista kieliryhmistä, nämä ehkä keskeisimpinä, tietynlainen kieliopin matemaattinen järjestelmä, semmoisesta voi myös puhua.
HR: Malta on ainoa seemiläinen kieli, jota kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Muut kieliperheen jäsenet käyttävät omia kirjoitusjärjestelmiään, arabiassa arabialaisia aakkosia ja hepreassa heprean kielen aakkosia. Seemiläisiä kieliä puhuvat kansat ovat itse asiassa keksineet aakkoskirjoituksen, joka on kulkeutunut kaikkiin eurooppalaisiin kieliin kreikan kautta. Arabiaa ja hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Tyypillistä näiden kahden kielen kirjoitukselle on se, että vokaalit jätetään yleensä merkitsemättä; arabialaisissa ja heprealaisissa aakkosissa on pelkästään konsonanttimerkkejä. Konsonantit ovat seemiläisten kielten äänne- ja muoto-opissa tärkeämpiä kuin vokaalit.
TH: Minä selitin seemiläisten kielten juurikonsonanttiperiaatetta, siis sanojen merkitys pyörii paljon enemmän konsonanttien ympärillä kuin vokaalien ympärillä. Vokaalit ainoastaan jollakin tavalla varioivat merkitystä, ja tässä mielessä niillä on hieman toissijainen asema. Pitkiä vokaaleja on aika kauan merkitty myös seemiläisessä kirjoituksessa vihjeellisesti näkyviin, ja äidinkielinen puhuja pystyy sitten nämä lyhyet vokaalit hyvinkin omasta päästään täydentämään tekstiin. Kyllä siihen hankaluuksia sisältyy. Yksi huomattava hankaluus on ei-seemiläisten nimien kirjoittaminen seemiläisillä kirjoitusjärjestelmillä. Esimerkiksi nimi Väyrynen on jokseenkin toivoton ajatellen kaikkia seemiläisiä kirjoitusjärjestelmiä.
HR: Voidaanko tätä rinnastaa vaikkapa siihen, että venäjän kielen kirjoituksessa ei merkitä painoa näkyviin eikä latinan kirjoituksessa vokaalien pituutta?
TH: Siinä mielessä, että venäjän painotus on äidinkieliselle puhujalle itsestään selvä asia, ja samoin aikanaan latinan puhujille vokaalien pituus oli itsestään selvä asia. Se täydennettiin oman kielitaidon perusteella. Tässä mielessä kysymyksessä on samanlainen piirre mutta paljon pitemmälle vietynä tai varhaisemmalle asteelle jääneenä.
HR: Kysyin seemiläisten kielten professorilta Tapani Harviaiselta, mikä näistä hänen ammatikseen tutkimista kielistä on vaikein aikuisiässä oppia. Vastaus on mielenkiintoinen.
TH: Ei ole sinänsä helppoja kieliä ja vaikeita kieliä, vaikka aste-eroja löytyy. Mutta kyllä nykyinen Etiopian valtakieli amhara on sellainen, jonka äärellä voi kokeilla kielenoppimistaitoaan. Se antaa hyvän vastuksen.
HR: Afrikan sarven maat Etiopia ja Eritrea ovat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan lisäksi niitä maapallon alueita, joissa puhutaan seemiläisiä kieliä. Siellä tämän perheen jäsenet ovat kuitenkin erkautuneet kauemmas pohjoisemmista sukulaisistaan.
TH: Suunnilleen puolet nykyisen Etiopian asukkaista puhuu seemiläisiä kieliä. Siellähän on valtakielenä amhara, joka on seemiläinen kieli siitä huolimatta, että siinä on paljon uusia piirteitä ja afrikkalaisten kielten jättämiä vaikutteita. Sitten siellä on vähän enemmän vanhakantaisia kieliä pohjoisessa, myöskin Eritrean puolella, tigre, tigrinia, ja iso joukko muita, pieniä kieliä, jotka ovat tällä hetkellä aika lailla kuolemanvaarassa, harari, argobba, tämmöisiä kieliä. Näille kaikille etiopialaisille kielille on tyypillistä aikamoisen hankala äännejärjestelmä, ja muoto-oppi on hyvin, hyvin rikas, ja lauseoppikin on aikamoisen mutkikas niin, että kaikki kielen osa-alueet ovat hankalia noissa Etiopian kielissä.
HR: Kuunnellaan lopuksi hetki Etiopian suurinta kieltä amharaa. Sehän on kieli, jonka opettelemisen aikuisena professori Harviainen mainitsi erityisen hankalaksi. Tältä kuulostaa amharan kielellä vanha satu auringosta ja pohjatuulesta, jotka kilpailivat siitä, kumpi saa vanhukselta palttoon päältä.
[amharaa …]
Ks. myös:
|
Euro babble by Ian Black |
The Guardian, 23 April 2003 |