YLE/Tänään
iltapäivällä, 6.2.2004
Hannu Reime
Euroopan Unioni laajenee tänä keväänä 25 maan liitoksi, ja samalla unionin virallisten kielten määrä nousee yli kahdenkymmenen. Hannu Reime jatkaa sarjaansa, jossa pohditaan kielten kirjavuutta maanosassamme, siihen johtaneita historiallisia syitä ja eurooppalaisten kielten luonnetta. Aiheena ovat tällä kertaa mm. romaaniset kielet, latinan perilliset.
Viikko sitten sivusin eurooppalaista kieliharvinaisuutta baskia, joka ei ole historiallista sukua millekään toiselle kielelle, ei eurooppalaiselle eikä muullekaan. Baskin kielen juuret ovat tuhansien vuosien takaisessa ajassa, jolloin idästä saapuneet, indoeurooppalaisia kieliä puhuneet kansat eivät vielä olleet asuttaneet Eurooppaa. Kuten kaikista harvinaisista ilmiöistä, myös baskin kielestä kuulee toisinaan merkillisiä käsityksiä. Baskin harvinaisuudesta, siitä, että se ei ole historiallisesti sukua minkään muun tunnetun kielen kanssa, ei voi tehdä sellaista päätelmää, että tämä kieli olisi rakenteeltaan jotenkin ainutlaatuinen, kaikista muista ihmiskielistä poikkeava tapa pukea ajatukset aistein havaittavaan muotoon. Baskin kieliopissa on piirteitä, joita ei ole muissa Euroopan kielissä: lauseen subjekti ja objekti merkitään siinä eri tavalla kuin meille tutummissa kielissä, ja verbi taipuu persoonassa ja luvussa paitsi subjektin myös suoran ja epäsuoran objektin mukaan. Ne ovat kuitenkin molemmat ominaisuuksia, jotka ovat varsin yleisiä maailman kielissä. Baski on vain yksi ihmisen biologisen kielikyvyn mahdollinen toteutuma, ei enempää eikä vähempää. Se on yksi muunnelma samoista täsmällisistä periaatteista, jotka yhdessä historiallisten sattumien kautta määräävät jokaisen yksittäisen kielen luonteen.
Baskia puhutaan paitsi Biskajan lahden rannalla Pohjois-Espanjassa myös Pyreneitten toisella puolen Ranskassa. Baskin puhujien kieliympäristö niin Espanjassa kuin Ranskassakin on vahvasti latinalainen. Roomalaisten yli 2000 vuotta sitten levittämästä latinasta kehittyneet romaaniset kielet muodostavat nykyisin yhden suurista kieliperheistä indoeurooppalaisessa kielikunnassa. Jälkimaailma ei voi tarkkaan tietää, millaiset kieliolot Rooman imperiumin eri kulmilla vallitsivat. Varmaa on vain se, että latina syrjäytti Euroopassa monia ennen Rooman valtaa puhuttuja kieliä. Niitä olivat muun muassa monet kelttiläiset kielet, jotka olivat yleisiä laajoilla alueilla Euroopan mantereen sisäosissa, mutta joita nykyisin puhuu enää hyvin pieni määrä ihmisiä Ranskan Bretagnessa ja Brittein saarilla. Päinvastoin kuin baski, kelttiläiset kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan, ja yhden vahvistamattoman oletuksen mukaan ne itse asiassa olisivat kaukaista historiallista sukua latinalle itselleen. Joka tapauksessa latinasta tuli Rooman vallan aikana yleinen puhekieli suuressa osassa Eurooppaa, ja luultavaa on, että jo varhain kansan puhuma latina alkoi saada alueellisia piirteitä. Näin kehittyneet murteet eriytyivät vuosisatojen kuluessa sekä toisistaan että siitä klassisesta latinasta, joka tunnetaan Rooman suurten kirjailijoiden kielenä. Samalla kun puhuttu latina pirstoutui romaanisten kielten erilaisiksi varhaismuodoiksi, samalla Rooman kirkko katolinen eli universaalinen kirkko ja myöhemmin yliopisto pitivät yllä latinan kirjallista perinnettä, joka oikeastaan jossakin määrin jatkuu vieläkin. Latinan kieli ja romaanisten kielten synty ovat kiinteässä yhteydessä maanosamme poliittiseen ja kulttuurihistoriaan, Rooman valtaan ja sen hajoamiseen, keskiaikaiseen feodaaliseen Eurooppaan sekä kansallisvaltioiden syntyyn ja eräänlaiseen vakiintumiseen uutena ja uusimpana aikana. Historian mielenkiintoisia yksityiskohtia on se, että romaanisia kieliä puhuva Eurooppa kuuluu pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta myös katoliseen Eurooppaan, alueeseen, johon uskonpuhdistus ei yltänyt, ja jonka raja protestanttiseen Eurooppaan vakiintui 1600-luvulla. Saman vuosisadan loppuun mennessä oli kansainvälisen kulttuurin ja kanssakäymisen valtakieli suureksi osaksi vaihtunut latinasta ranskaksi. Kuitenkin vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1687 Sir Isaac Newton julkaisi latinaksi pääteoksensa, Principian, jonka komea nimi kokonaisuudessaan on Philosophiae Naturalis Principia Mathematica, ’Luonnonfilosofian matemaattiset periaatteet’. Sitä pidetään yhtenä ihmisajattelun suurimmista monumenteista.
Nykyisten romaanisten kansalliskielten synty on läheisessä yhteydessä kansallisvaltioiden muodostumiseen Euroopassa. On mielenkiintoista, että ranskasta tuli kansainvälinen kulttuurikieli kauan ennen kuin siitä oli tullut ranskalaisten oma kansallinen kieli. Mitään kansallisia kieliä sanan nykyaikaisessa mielessä ei ollut olemassakaan ennen kansallisvaltioiden vakiintumista. Keskitetty valtio ja kaikkein uusimpana aikana yleinen kouluopetus ja joukkotiedotus loivat paikallisista ja alueellisista kielimuodoista ne kielet, joita kutsuaan ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi, italiaksi ja romaniaksi. Suuren vallankumouksen aikoihin vähän yli pari sataa vuotta sitten Ranskassa puhuttiin lukuisia paikalliskieliä ja murteita, jotka Pariisin alueen, Ile de Francen, puheeseen perustuva nykyranska tehokkaasti syrjäytti. Italiassa valtiollinen yhdistyminen tapahtui paljon myöhemmin, ja siellä myös paikalliset murteet tai kielet ovat säilyneet elävinä nykypäiviin saakka. Iberian niemimaalla nousi läntisistä murteista kehittynyt portugali kansallisen kielen asemaan jo varhain ja vältti kastilian kielen, espanjan, ylivallan. Syyt siihen olivat puhtaasti poliittisia: Portugali on ollut itsenäinen valtio yli 800 vuotta lukuun ottamatta lyhyttä kuudenkymmenen vuoden jaksoa 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa. Iberian niemimaan historiaan kuuluu myös pitkä arabien valtakausi, jolloin islamilainen ja juutalainen kulttuuri olivat hallitsevia Andalusiassa. Espanjan yhdistäminen katoliseksi monarkiaksi lopetti arabian ja berberi-kielen käytön niemimaalla. Samoihin tapahtumiin liittyvä juutalaisten karkottaminen vuonna 1492 vei heidän puhumansa sen ajan kastilian Välimeren itäisiin osiin, joissa se on elänyt meidän päiviimme saakka kielenä, josta käytetään nimitystä juutalais-espanja, ladino. Se oli myös Nobel-kirjailija Elias Canettin kotikieli Bulgariassa. Iberian kielioloissa on mielenkiintoista myös se, että niemimaan koilliskulmassa puhutulle katalaanille on turvattu erittäin vakiintunut asema, vaikkei se olekaan minkään itsenäisen valtion, vaan ainoastaan Katalonian autonomisen maakunnan kieli. Katalaani on esimerkki siitä, että kieli voi säilyä turvattuna kulttuurikielenä myös ilman keskitetyn valtion suojelua. Päinvastoin, keskitetty valtio on usein saattanut tuhota jopa vanhan ja vakiintuneenkin kielimuodon kuten tapahtui katalaanin kielisukulaisille rajan takana Provencessa Etelä-Ranskassa.
Romaaniset kielet ovat yksi suurimpia kieliryhmiä maailmassa. Euroopassa niitä puhutaan suurella yhtenäisellä alueella, johon Euroopan Unionin jäsenmaista kuuluvat Ranska, Espanja, Portugali ja Italia sekä osaksi Belgia ja Luxemburg. EU:n ulkopuolisessa Euroopassa niitä puutaan romaanisessa Sveitsissä sekä valtiossa, joka sijaitsee hieman etäämpänä tästä yhtenäisestä romaanisesta kielialueesta. Siellä puhutaan kieltä, jonka kyllä tunnistaa latinalaisperäiseksi, mutta johon on myös tullut kosolti muuta ainesta naapurikielistä:
[… romaniaa …]
Tämä on romaniaa, roomalaisten aikaisen Daakian provinssin, nykyisen Romanian kieltä, jota puhutaan myös naapurimaassa Moldovassa, entisessä Moldavian Neuvostotasavallassa. Romaniankielistä BBC:n uutista amerikkalaisten Mars-luotaimesta luki TV 1:n ajankohtaistoimituksen kääntäjä Eira Karjalainen. Romania on mielenkiintoinen erikoisuus sukulaiskieltensä joukossa: latinalaisperäiseen perussanastoon on tullut runsaasti slaavilaista lainaa naapurikielistä. Romaniassa ilmenee myös eräitä Balkanin kielille tyypillisiä kieliopillisia piirteitä, joita on myös nykykreikassa ja albaniassa sekä alueen slaavilaisissa kielissä, varsinkin bulgariassa ja makedoniassa.
Romaanisten kielten puhujien suuri enemmistö asuu kuitenkin valtameren takana, kaukana Euroopan rannoista. Löytöretket ja Amerikaksi ristityn mantereen väkivaltainen valtaaminen veivät espanjan, portugalin ja ranskan eurooppalaisille uuteen maailmaan. Portugali on jättiläiskokoisen Brasilian ja Espanja 19 valtion kieli Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Karibialla. Ranskaa puhutaan toisena kielenä Kanadassa. Näillä kolmella suurella romaanisella kielellä on myös tärkeä asema monissa Afrikan maissa, romaanisia kieliä puhuvien Euroopan valtioiden entisissä siirtomaissa.
Kuunnellaan lopuksi laulua harvinaisella romaanisella kielellä, mainitsemallani ladinolla, juutalais-espanjalla, jonka puhujia on vielä kourallinen Balkanilla, Turkissa ja Israelissa. Ranskalainen Marlène Samoun tulkitsee laulua Adiyo Kerida, ’Hyvästi rakastettu’. Espanjan puhujalle ladino on täysin ymmärrettävää:
[…Adiyo Kerida …]
Ks. myös:
Amo, amas, I love a lass... by Annalisa Barbieri |
The Guardian, 2 June 2003 |
Euro babble by Ian Black |
The Guardian, 23 April 2003 |
Celebrating many tongues - in English by Abram de Swaan |
International Herald Tribune, 25 September 2003 |
January 1999 |