YLE/Ykkösaamu, 30.9.2005

Viikon kieli: Espanja                                     

Hannu Reime                          

Vuorossa on taas perjantaiaamuinen Viikon kieli. Viikko sitten Hannu Reime esitteli toimittamassaan sarjassa portugalin. Tällä viikolla on vuorossa portugalille hyvin läheinen kieli, joka on yksi maailman todellisista valtakielistä.

[… Espanjan radio …]

Espanjan yleisradion uutiset kuluvalla viikolla espanjan kielellä. Espanja tai — niin kuin sitä usein myös kutsutaan — kastilia on maailman levinneimpiä kieliä sanan kaikissa merkityksissä. Yli kolme ja puoli sataa miljoonaa ihmistä puhuu espanjaa äidinkielenään, ja kun mukaan luetaan kaikki ne, jotka osaavat sitä sujuvasti toisena kielenä, luku ylittää reippaasti neljänsadan miljoonan. Espanja on yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä ja tietenkin myös Euroopan Unionin kieli monen muun kielen rinnalla.

Espanja on pääkieli yhdeksässätoista valtiossa ja monissa niistä myös ainoa tai lähes ainoa kieli. Se on englannin jälkeen puhutuin kieli Amerikan Yhdysvalloissa, jossa asuu kolmisenkymmentä miljoonaa espanjankielistä, ja heidän määränsä kasvaa koko ajan hyvää vauhtia. Yhdysvallat onkin tätä nykyä maailman neljänneksi suurin espanjankielinen maa — Meksikon, Kolumbian ja kielen alkuperäisen kotimaan jälkeen.

Jos Yhdysvaltoja ja sen vahvasti espanjalaistuneita eteläisiä osavaltioita ei lasketa mukaan, niin varsinainen espanjankielinen Amerikka alkaa Rio Grandelta, Meksikon pohjoisrajalta, ja jatkuu yli Keski-Amerikan aina Etelä-Amerikan kärkeen Tulimaahan saakka. Myös osa Karibian saarista on espanjankielisiä. Etelä-Amerikassa tärkein poikkeama espanjankielisestä maailmasta on portugalinkielinen Brasilia.

Espanjalainen Amerikka ei kuitenkaan ole kokonaan yksikielistä. Tällä valtavalla alueella on säilynyt myös tärkeitä Amerikan alkuperäiskieliä elävässä muodossa, ennen kaikkea Meksikossa, Guatemalassa, Perussa, Boliviassa ja Paraguayssa.

Espanjaa puhutaan monenlaisina muunnelmina, mutta ne ovat yleensä keskenään ymmärrettäviä. Espanjankielisessä maailmassa vaikuttavat vahvat kulttuuriset siteet, yhteinen kieleen liittyvä iberialainen perintö. Se on toiminut tehokkaana vastavoimana puhetavan luontaiselle eriytymiselle espanjan kaltaisessa, suunnattoman laajalla alueella puhutussa kielessä.

Myös ponnekkaat oikeakielisyysvaatimukset — kielen normit — ovat pitäneet espanjan kieltä koossa. Euroopan espanjan yleiskielisenä esikuvana pidetään Madridin puhetapaa — Amerikassa normina toimii nykyisin lähinnä se, kuinka Meksikon pääkaupungin kouluja käyneet ihmiset enemmän tai vähemmän virallisissa yhteyksissä puhuvat. Varsinkin Amerikan espanja vaihtelee maasta ja pääkaupungista toiseen. Tällaiselta kuulostaa kultivoitu chileläinen puhetapa. Chileläis-suomalainen Luís Baudrand lukee Isabel Allenden kirjaa Mi país inventado, ”Sepitetty maani”:

[… Baudrand …]

Kuten lähimmät historialliset sukulaisensa — portugali, katalaani ja Galician alueen kieli galego — espanja on latinasta polveutuva romaaninen kieli, jonka alkumuodon toivat roomalaiset valtaamalleen Iberian niemimaalle. Roomalaisia edeltäneen ajan kielistä jäljellä on vain läntisen Euroopan kieliharvinaisuus — baski. 

Se, että juuri Kastilian maakunnassa, niemimaan keskiosissa puhutusta kielimuodosta tuli Espanjan valtakieli, johtuu tapahtumista keski- ja uuden ajan taitteessa. Kastilian kielen nousu liittyy siihen, mistä käytetään omakielistä nimitystä reconquista, takaisin valtaus. Sillä tarkoitetaan sotia, joilla kristityt kuningaskunnat karkottivat Iberiasta islamilaiset arabit tai maurit, joiksi näitä usein myös kutsuttiin. Arabian kieli vaikutti espanjaan antamalla sille koko joukon lainasanoja.

Keski- ja uuden ajan taitteen kastilia on säilynyt eräänlaisessa museoidussa muodossa kielessä, josta käytetään nimitystä ladino, juutalaisespanja. Maurien myötä Espanjasta karkotettiin myös juutalaiset, joitten mukana tuon ajan kastilia kulkeutui muualle Välimeren alueelle. Ladinon puhujia on vieläkin jonkin verran Balkanilla, Turkissa ja Israelissa.  

Reconquista päättyi vuonna 1492, samana vuotena, jonka lokakuussa Kristoffer Kolumbus laivoineen rantautui eurooppalaisten kannalta katsoen uuteen maailmaan. Tämä suunnattoman tärkeä, monille kansoille kohtalokas tapahtuma johti myös espanjankielisen maailmanvallan syntyyn seuraavalla vuosisadalla, maailmanvallan, joka poliittisesti hajosi vasta 1800-luvulla.

Espanja on kieli, jonka tunnistaa hyvin helposti romaaniseksi, latinalaisperäiseksi kieleksi. Sen äännejärjestelmä on verraten yksinkertainen. Vokaalit ovat aina selkeitä eivätkä menetä sävyään ja puuroudu painottomissa tavuissa kuten tapahtuu esimerkiksi espanjalle läheisessä sukulaiskielessä portugalissa tai katalaanissa, jonka vokaalit muuttuvat perin sumeiksi ja sävyttömiksi menetettyään painon.

Vapaamuotoinen, arkipäiväinen espanjankielinen puhe saattaa olla tavattoman nopeaa. Kielitieteilijä James Harris jakaa espanjan neljään puhenopeuteen, joille hän on antanut nimeksi musiikista lainatut termit: largo, andante, allegretto ja presto eli laveasti, kävelyvauhtia, kepeähkösti ja nopeasti. Largossa yksittäiset äänteet kuuluvat selkeinä, toisessa ääripäässä, prestossa, niitä on jo mukautunut ympäristöönsä tai tippunut kokonaan pois.

Kuten muissakin romaanisissa kielissä myös espanjassa muoto-oppi on historian saatossa yksinkertaistunut, kun sitä vertaa yhteiseen emokieleen latinaan. Kahteen sukuun — maskuliineihin ja feminiineihin — jakautuvat substantiivit ovat menettäneet sijataivutuksen kokonaan. Verbimuotoja on edelleen hyvin paljon, mutta kylläkin vähemmän kuin klassillisessa latinassa.

Yksi espanjalle ominainen kieliopillinen piirre on se, että lauseen suora objekti merkitään prepositiolla a, jos se viittaa tiettyyn elolliseen olentoon, muussa tapauksessa objektia ei merkitä millään tavoin, se on siis samannäköinen kuin lauseen subjekti: ”Näin Juanin” on espanjaksi Vi a Juan, mutta ”Näin kirjan” on Vi un libro. Vastaavanlainen erottelu tehdään erinäisin muunnelmin myös muun muassa romaniassa, hepreassa ja suomen sukulaiskielessä udmurtissa, jota puhutaan Sisä-Venäjällä. Millään muulla espanjaa muuten lähellä olevalla kielellä ei tällaista ominaisuutta ole, sillä vaikka romania onkin romaaninen kieli, ei sillä ole mitään erityistä historiallista yhteyttä espanjaan. Myöskään arabiassa ei määräistä elollista objektia mitenkään merkitä, vaikka niin tehdään seemiläisessä sukulaiskielessä hepreassa. Voisi olettaa, että kyseessä on ominaisuus, joka on yhteinen kaikille ihmiskielille, mutta joka jostakin syystä merkitään näkyviin vain joissakin niistä.

Mutta palataan vielä hetkeksi espanjaan. Kuunnellaan espanjan kieltä laulettuna, Carlos Gardel ja tango La Cumparsita.

[.. . Carrlos Gardel …]


Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]