YLE/Ykkösaamu, 27.5.2005
Hannu Reime
Vuorossa on jälleen perjantaiseen ykkösaamuun kuuluva viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa esitellään nyt kieli, jota ei voi välttää kuulemasta päivittäin. Se on opiskelluin vieras kieli maailmassa, ja sitä puhutaan kaikilla mantereilla.
[BBC …] Britannian yleisradion BBC:n maailmanpalvelun englanninkieliset uutiset tällä viikolla. Maailmankuulu brittiradio on yksi vaikkei luultavasti ainakaan enää tärkein väline, joka päivittäin levittää englannin taitoa kautta ihmiskunnan. Englanti on saavuttanut aseman, jota millään muulla kielellä ei ole maailmassa. Sen äidinkielisten puhujien määräksi lasketaan noin kolme ja puoli sataa miljoonaa. Tällä luvulla se jää toiselle sijalle maailman kielten joukossa, sillä Kiinan pääkieltä, mandariinia eri murteineen, puhuu yli kahdeksan ja puoli sataa miljoonaa ihmistä. Englannin maantieteellinen levinneisyys on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Keskustan Valtakuntaan pääasiassa rajoittuvien kiinalaisten kielten. Englantia käytetään kansainvälisenä ajatustenvaihdon välineenä enemmän kuin mitään muuta kieltä, oli sitten kysymys kaupasta ja liikenteestä, diplomatiasta, tieteestä tai vain ihmisten keskinäisestä kanssakäymisestä. Maailmanhistoriassa on ennenkin ollut aikoja, jolloin yksi kieli on hallinnut laajoja alueita, mutta englannin levinneisyyttä ei mikään muu kieli varmaan ole koskaan saavuttanut. Toisaalta voi olla niin, että englantia osataan vieraana kielenä parhaiten siellä päin maailmaa, missä puhutaan useita eri kieliä pienellä alueella kuten esimerkiksi osissa Eurooppaa. Sen sijaan englannin taito saattaa olla vähäisempää niillä alueilla, joita hallitsee yksi suuri valtakieli, ja jotka ovat kulttuuriltaan suhteellisen yhtenäisiä. Sellaisia alueita ovat Venäjä ja Kiina, arabimaailma, espanjankielinen Amerikka ja ehkäpä myös Ranska ja ranskankielinen maailma, jossa englannin vaikutusta on poliittisin päätöksin ja juridisin säädöksin pyritty torjumaan.
Englanti on Ison Britannian, Amerikan Yhdysvaltojen, Australian, Uuden Seelannin, Irlannin ja monien Karibian alueen valtioitten kieli. Se on myös johtava tai tärkeä kieli Kanadassa ja Etelä-Afrikan Tasavallassa, ja sillä on virallinen tai epävirallinen asema entisissä Britannian siirtomaissa Afrikassa, Aasiassa ja Oseaniassa. Intiassa se esimerkiksi on yksi maan virallisista kielistä, ja Filippiineillä Yhdysvaltojen lyhyt siirtomaakausi toi saarille englannin, joka syrjäytti entisen siirtomaavallan kielen espanjan. Paikallisista austronesialaisista kielistä ei yksikään ole saavuttanut sellaista asemaa, että kaikki sitä ymmärtäisivät, vaikka tagalogin kielestä on yritetty tehdä Filippiinien yleiskieltä, joka korvaisi englannin.
Eri puolilla maailma puhutut englannin muodot eroavat tietenkin toisistaan, varsinkin ääntämykseltään. Merkittävää kuitenkin on se, että ne kaikki ovat jokseenkin ymmärrettäviä keskenään. Vain lievä amerikanenglannin korostus erottaa Yhdysvaltojen hallituksen virallisen radioaseman Voice of American, ’Amerikan äänen’, uutiskommentaattorin kielen BBC-englannista:
[Voice of America …]
Joskus kuulee esitettävän spekulaatioita, joitten mukaan englannin levinneisyys johtuisi tämän kielen rakenteesta ja muista ominaisuuksista, sen väitetystä helppoudesta muihin kieliin verrattuna. Ajatus ei vaikuta alkuunkaan uskottavalta. Englanti ei ole missään mielessä sen helpompaa tai vaikeampaa kuin muutkaan kielet tai ainakaan mitään sellaista ei ole voitu koskaan osoittaa. Yksinkertainen havainto kertoo, että englantia puhuvassa kieliyhteisössä kasvavat lapset oppivat tämän kielen täsmälleen samanlaisella helppoudella kuin Kiinassa kasvavat lapset kiinan tai Suomessa kasvavat suomen. Sen sijaan englanninkielen valta-asemalla on paljonkin tekemistä menneitten aikojen valloitusten ja niitten tuottaman poliittisen ja taloudellisen vallan kanssa. Brittein saaret, Pohjois-Amerikka, Australia ja Uusi Seelanti ovat englantilaistuneet samasta syystä kuin osa Eurooppaa aikoinaan latinalaistui tai Vähä-Aasia turkkilaistui tai Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka arabialaistuivat tai Siperia venäläistyi: näitä kieliä puhuneet, sotilaallisesti vahvemmat valloittajat saattoivat valtaamillaan alueilla asuneet kansat valtansa alle, Amerikassa ja Australiassa erityisen julmalla tavalla alistettujen kansojen ja kulttuureitten suoranaisella tuhoamisella.
Englannin historialliset juuret ovat niissä länsigermaanisissa kielissä, joita Britanniaan 400-luvulla asettuneet anglien, saksien ja juuttien germaaniheimot puhuivat. Nämä heimot olivat tulleet Britanniaan nykyisen Hollannin, Pohjois-Saksan ja Etelä-Tanskan alueelta. Heidän puhumastaan kielestä käyttävät historiallisen kielitieteen tutkijat nimitystä anglosaksin kieli tai muinaisenglanti. Sana ”Englanti” tulee angleista. On mielenkiintoista, että anglosaksin lähintä historiallista sukulaiskieltä kuulee edelleen pienessä osassa sitä aluetta, josta germaaneja aikoinaan lähti Britanniaan.
[friisiä …]
Tämä on friisinkieltä, jota edelleen puhuu noin kolme-neljäsataatuhatta ihmistä Friisein saarilla Hollannin ja Saksan edustalla sekä pienessä osassa Tanskaa. Friisiä pidetään englannin lähimpänä sukulaiskielenä. Se kuulostaa kuitenkin enemmän hollannilta, joka sekin tietenkin on historiallisesti sukua englannille, mutta kaukaisempaa sukua kuin friisi. Englannilla on myös friisiä paljon läheisempi kielisukulainen, mutta on lähinnä makuasia, pidetäänkö sitä omana kielenään vai englannin murteena. Kyseessä on Skotlannin alamailla vielä jonkin verran puhuttu skotin kieli. Joskus on esitetty ajatus, että elleivät Skotlanti ja Englanti olisi valtiollisesti yhdistyneet, skotista olisi voinut kehittyä selvästi oma kielensä samalla tavoin kuin portugali erosi espanjan kielestä Iberian niemimaalla. Skottia on viime vuosina yritetty herätellä henkiin. Muun muassa Skotlannin uusi oma parlamentti julkaisee joitakin asiakirjojaan tällä kielellä. Skottia ei saa sekoittaa gaeliin, jota vielä saattaa kuulla puhuttavan Skotlannin ylämailla. Gaeli on hyvin läheistä sukua Irlannin gaelille eli iirille, yksi niistä kelttiläisistä kielistä, jotka saivat väistyä germaanivalloittajien ja asuttajien tuoman kielimuodon tieltä.
Englanti on germaaninen kieli, mutta se eroaa aika lailla saksasta, hollannista ja skandinaavisista kielistä. Englantia on ehkä eniten muovannut historiallisista sukulaistaan poikkeavaan suuntaan Kanaalin eteläpuolelta tulleitten normannivalloittajien aika, joka alkoi vuonna 1066. Tuona aikana ranskasta tuli hallitsevan luokan kieli, joka oli syrjäyttää englannin kokonaan. Niin ei sittenkään käynyt, mutta englanti muuttui suuresti noina vuosisatoina ja siihen tuli valtavasti ranskalaisia ja latinalaisia lainasanoja. Nämä lainat ovat säilyneet nykypäiviin saakka, ja monilla käsitteillä on englanniksi sekä germaanis- että romaanisperäinen sanansa, joilla usein on pieni, joskus hyvinkin vaikeasti määriteltävä tyyli- ja sävyeronsa: vapaus voi olla englanniksi freedom tai liberty, näkö sight tai vision. Tällaisia sanapareja on englannissa kosolti.
Englannin oikeinkirjoitusta pidetään sekavana ja vaikeana oppia. Asialla on kuitenkin kaksi puolta. Englantia vieraana kielenä opiskelevalle oikeinkirjoitus näyttäytyy hankalana, mutta sitä se ei välttämättä ole englanninkieliselle lapselle, joka opettelee lukemaan ja kirjoittamaan äidinkieltään, ja jonka päässä kielen ja sen ääntämisen säännöt tiedottomasti jo ovat. Tunnettu kielitieteilijä Noam Chomsky ja hänen kollegansa Morris Halle ovat jopa sitä mieltä, että jälkimmäiseltä kannalta, siis englantia äidinkielenään puhuvien kannalta katsoen, englannin oikeinkirjoitusjärjestelmä on varsin mainio, jossakin mielessä jopa paras mahdollinen. Tutkijat tyrmäävät naivin käsityksen, jonka mukaan paras oikeinkirjoitus on sellainen, joka on mahdollisimman lähellä ääntämistä. Jos englantia kirjoitettaisiin niin kuin sitä äännetään, silloin esimerkiksi Kanadaa tarkoittava sana Canada ja vastaava adjektiivi Canadian kirjoitettaisiin hyvin eri tavalla. Silloin kuitenkin hämärtyisi näiden kahden sanan välinen yhteys: ne kootaan samasta yhteisestä juuresta, jonka toisessa tavussa on sama a:n sävyinen vokaali. Saattaa olla varsin järkevää, että tämä alla oleva yhteinen vokaali merkitään kirjoituksessa aina samalla tavalla, vaikka sen ääntäminen muuttuukin erilaissa ympäristöissä kielen äännejärjestelmän sääntöjen mukaan.
Myös englannin kieliopin väitettyä yksinkertaisuutta vastaan voi esittää vastaväitteitä. Yksi niistä voisi olla seuraava: yritä muotoilla täsmällisesti ne säännöt, jotka säätelevät merkitykseltään tyhjän apuverbin do käyttöä englannin kysymys- ja kieltolauseissa. Miksi englannissa sanotaan What did you do? Miksei tässä kielessä voida kysyä niin kuin mutkikkaammaksi väitetyssä ja englannin kannalta eksoottisessa suomessa Mitä teit? tai germaanisessa sukulaiskielessä ruotsissa Vad gjorde du? Miksi pääverbin aikamuoto pitää siirtää johonkin merkitystä vailla olevaan apuverbiin? Tällaisiin kysymyksiin törmää joka ikisessä luonnollisessa kielessä heti, kun kielen rakennetta pysähtyy pohtimaan. Yksinkertaiseksi kuvitellussa englannissa ei ole mitään yksinkertaista ja itsestään selvää, mutta niin ei ole missään muussakaan luonnollisessa kielessä.
Ks. myös:
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.