YLE/Ykkösaamu, 24.2.2006

Viikon kielet: Bulgaria ja makedonia

Hannu Reime

Perjantaiaamuisessa sarjassamme Viikon kieli siirrymme nyt Euroopan kaakkoiskulmaan ja esittelemme bulgarian ja makedonian kielet. Viikon kieli –sarjaa toimittaa Hannu Reime.

Balkanin niemimaalla, kreikkalaisen eli helleenisen maailman pohjoispuolella, on lähes puolentoista vuosituhannen ajan asunut ihmisiä, joita yhdistää yhteinen slaavilainen kieliperinne. Slaavilaisia kieliä puhuvia kansoja alkoi asettua Balkanille joskus ajanlaskumme seitsemännellä vuosisadalla. Sen aikaisista ja sitä ennen puhutuista slaavilaisista kielimuodoista käytetään yhteistä nimitystä kantaslaavi. Siitä ei ole olemassa kirjallisia muistomerkkejä.

Kunnia kirjakielen luomisesta slaaveille annetaan yleensä kahdelle 800-luvulla eläneelle thessalonikilaiselle munkkiveljekselle, Pyhälle Kyrillokselle ja Pyhälle Methodiokselle. Heidän uskotaan keksineen aakkoset, joilla vanhimmat slaavilaiset tekstit on kirjoitettu. Nämä glagoliittisiksi kutsutut kirjaimet jäivät kuitenkin seuraavina vuosisatoina pois käytöstä, ja ne korvattiin kreikkalaisista aakkosista päävaikutteensa saaneella kirjaimistolla, josta on totuttu käyttämään nimitystä kyrillinen Pyhän Kyrilloksen mukaan. Meille täällä pohjoisessa kyrilliset kirjaimet ovat tutuimpia venäjän kielestä, mutta niillä kirjoitetaan venäjän lisäksi kaikkia niitä slaavilaisia kieliä, joitten puhujat ovat eläneet ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä: ukrainaa, valkovenäjää, bulgariaa, makedoniaa ja kieltä, jota nykyisin kutsutaan serbiaksi. Neuvostoliiton aikana myös muita, eurooppalaisten kannalta eksoottisempia kieliä alettiin kirjoittaa kyrillisillä aakkosilla, joihin lisättiin kunkin kielen tarvitsemat erikoismerkit.

Slaavien ensimmäistä kirjakielen muotoa kutsutaan muinaiskirkkoslaaviksi tai muinaisbulgariaksi. Siitä on syntynyt myöhempi kirkkoslaavi, jota on käytetty liturgisena kielenä ortodoksisen kirkon piirissä, ja joka sitä kautta on vaikuttanut muun muassa nykyvenäjän syntyyn. Muinaisbulgaria on samalla kaikkien eteläslaavilaisten, siis Balkanilla puhuttavien slaavilaisten kielten yli tuhannen vuoden takainen esiäiti.

Balkanilla on vuosisatojen ajan asunut limittäin ja lomittain eri kieliä puhuvia kansoja. Kielitieteilijä Max Weinreich esitti viime vuosisadalla lentäväksi lauseeksi jääneen ajatuksen, että kieli on yhtä kuin murre varustettuna armeijalla ja laivastolla. Lausahdus oli vastaus kysymykseen, onko Itä-Euroopan juutalaisten puhuma jiddiš oma kieli vai vain saksan murre.

Max Weinreichin aforismi sopii mainiosti myös Balkanin slaavilaisten kielten historiaan. Kun Jugoslavia — eteläslaavien maa — hajosi päättyneen vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä, myös suurin eteläslaavilainen kielimuoto, serbokroaatti, hajotettiin tietoisesti kolmeksi eri kieleksi, joille annettiin nimet serbia, kroaatti ja bosnian kieli.

Mutta myös kahden muun eteläslaavilaisen kielimuodon, bulgarian ja makedonian, suhde, se, että ne tunnustetaan eri kieliksi eikä yhden kielen kahdeksi muodoksi, johtuu poliittisesta historiasta eikä kielistä sinänsä. Makedonian kysymys, kysymys Makedonian slaavien asemasta, siitä, kenen alaisuuteen he kuuluvat, sytytti ensimmäistä maailmansotaa edeltäneet Balkanin sodat. Makedonian slaavit tunnustettiin omaksi kansakunnakseen ja makedonian kieli omaksi slaavilaiseksi kieleksi vasta toisen maailmansodan aikana syksyllä 1943 Bosnian Jajcessa pidetyssä historiallisessa kokouksessa, jossa kommunistijohtoiset partisaanit perustivat sodanjälkeisen Jugoslavian liittotasavallan.

Makedonian kieli on lähellä bulgariaa, ja Bulgarian Tasavallassa vallitsee vahvana kanta, että makedonia on vain bulgarian murre. Makedonialaiset itse ovat aivan toista mieltä. He viittaavat siihen, että makedonialle on luotu oma vakiintunut kirjakielinen muotonsa, ja se eroaa bulgariasta. Asiaa mutkistaa vielä se, että eteläinen naapurimaa Kreikka ei hyväksy edes slaavilaisen Makedonian itsestään käyttämää nimitystä, koska sana Makedonia liittyy niin kiinteästi Kreikan historiaan, sieltähän ovat kotoisin sekä Aristoteles että Aleksanteri Suuri.

Bulgaria ja makedonia ovat eteläisimmät slaavilaiset kielet, joita Balkanilla puhutaan. Bulgariaa puhuu äidinkielenään vajaat kymmenen miljoonaa ihmistä, ja makedonian puhujia on kahdesta kolmeen miljoonaa. Kumpaakin siis kirjoitetaan kyrillisin aakkosin. Tällaiselta kuulostaa bulgarian kieli:

[… bulgariaa …]

Tässä luetaan satua hitaasti ja selkeästi nykybulgariaksi.

Britannian yleisradion BBC:n makedoniankielisessä palvelussa taas kerrottiin tällä viikolla siitä, että sotarikoksista etsintäkuulutettu kenraali Ratko Mladić on mahdollisesti löytymässä:

[… makedoniaa …]

Bulgaria ja makedonia eroavat kieliopiltaan melko lailla muista slaavilaisista kielistä. Niistä on hävinnyt lähes kokonaan nominien rikas sijataivutus, joka on korvattu prepositioilla. Ne ovat myös ainoat slaavilaiset kielet, joissa nimisanat voivat saada määräisen muodon; artikkeli liittyy sanaan päätteenä täsmälleen samoin kuin ruotsissa ja muissa skandinaavisissa kielissä. Kun ruotsissa on sellaisia sanamuotojen pareja kuin stad, staden tai rum, rummet, ovat vastaavat kaupunkia ja huonetta tarkoittavat sanamuodot bulgariassa grad, gradut ja staja ja stajata.

On mielenkiintoista, että monet niistä piirteistä, jotka erottavat bulgarian ja makedonian slaavilaisista sisarkielistään, ovat yhteisiä myös muille Balkanin kielille: nykykreikalle, albanialle ja romanialle sekä serbokroaatin eteläisimmille murteille. Näistä kielistä on hävinnyt kokonaan verbien infinitiivimuoto, se, mitä yleensä on totuttu pitämään niitten perusmuotona. Kun suomessa sanotaan, että haluan lukea sen kirjan, niin sama ajatus muotoillaan balkanilaisissa kielissä jotenkin niin, että haluan, että luen sen kirjan. Bulgarian sanakirjoissa verbin perusmuotona pidetään preesensin ensimmäisen persoonan yksikköä: menen, tulen, olen, teen jne. Niin muuten tehdään myös klassisen latinan sanakirjoissa, vaikka latinassa onkin infinitiivi. Olemme vain ehkä tottuneet ajattelemaan niin, että aikamuodoton verbinmuoto, infinitiivi, on jotenkin perustavaa laatua.     

Yhteiset rakenteelliset piirteet ovat saaneet tutkijat puhumaan Balkanin kieliliitosta. Nämä kielet eivät ole historiallisesti mitenkään erikoisen lähellä toisiaan, vaikka ne kuuluvatkin kaikki suureen indoeurooppalaiseen kielikuntaan. Alueelliset kontaktit ovat lähentäneet Balkanin kieliä toisiinsa, saaneet ne valitsemaan ihmiskielten yhteisestä varastosta samankaltaisia pultteja ja muttereita.

Kuunnellaan lopuksi bulgariaa laulettuna, häämusiikkia, kappale nimeltä Gledaj me, Ajše, jossa kuuluu vahvana aineksena balkanilainen mustalaismusiikki. Laulusolisti on nimeltään Velitška Trendafilova-Gioreva:

[… Gledaj me, Aiše …]  


Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]