YLE/Ykkösaamu, 9.3.2007

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Ihmiskielen tehtävä

Hannu Reime

Sitten on vuorossa perjantaiaamuun kuuluva Viikon kieli. Kielisarjassamme kerrottiin viime viikolla poliittisista vaikeuksista, joita kielen tutkiminen kohtasi entisessä DDR:ssä. Haastateltavana oli kielitieteilijä Manfred Bierwisch. Tänään kuulemme tohtori Bierwischin ajatuksia siitä, mitä ihmiskieli on, ja mihin kohtaan tieteitten kartalla kielen tutkiminen sijoittuu. Viikon kieli –sarjaa toimittaa Hannu Reime.

Kädessäni on vanha kulunut kirja, joka on painettu viisikymmentä vuotta sitten. Se on nimeltään Latinan kielioppi, ja sen on kirjoittanut Edwin Linkomies, suomalainen antiikin tutkija, kulttuurihenkilö ja poliittinenkin toimija. Linkomiehen kielioppia on käytetty oppikirjana latinaa opettaneissa lukioissa sekä ainakin Helsingin yliopiston entisessä historiallis-kielitieteellisessä osastossa, jossa ennen vanhaan kaikkien opiskelijoitten oli suoritettava latinan kielen pro exercitio –koe, käännös latinasta suomeen tai ruotsiin.

Linkomiehen kielioppi on täsmällinen ja mainio oppikirja, erinomainen johdatus klassisen latinan kieliopilliseen rakenteeseen. Se alkaa ääntämisestä, esittelee sanaluokat sekä nominien ja verbien taivutuksen epäsäännöllisiä verbejä unohtamatta. Kirjasta voi myös oppia latinan syntaksia, lauseoppia, sitä, kuinka nominin sijamuotoja ja verbin tapa- ja aikamuotoja käytetään lauseissa ja muissa ilmauksissa.

Latinan kielioppia selatessaan ja klassillisen kielen säännöllisyyttä ihmetellessään voi kuitenkin myös pohtia hieman syvempää kysymystä: millaista on luonteeltaan se tieto, jota kirja välittää? Miten se eroaa muitten koulukirjojen esittämästä tiedosta — esimerkiksi?

”Linkomies” samoin kuin muut vastaavat esitykset on itse asiassa kokoelma normeja, joitten mukaan latinaa puhuttiin ja kirjoitettiin määrättynä aikana Rooman valtakunnan historiassa. Jo klassisella kaudella latinaa puhuttiin monin muunnelmin, ja vielä enemmän se muuttui, kun esimerkiksi kelttiläiset kansat omaksuivat sen puhekielekseen.

Linkomiehen Latinan kielioppi ei siis kuvaa sellaista muuttumatonta todellisuutta kuin vaikkapa samoihin aikoihin kouluissa luettu Väisälän Geometria, jonka sisältämän tiedon alkuperä on sekin antiikissa. Euklidisen geometrian totuuksia ei mikään ole muuttanut eikä voi muuttaakaan. Latinasta sen sijaan olisi periaatteessa voinut kirjoittaa monta eri kielioppia, keskenään mahdollisesti ristiriitaista ja enemmän tai vähemmän riippumatonta erillistä normijärjestelmää, tietenkin vain periaatteessa siksi, että tiedot useimmista puhutun latinan muodoista katosivat niitten puhujien mentyä manan majoille.

Klassisen latinan kieliopissa kuvatut säännöt eivät kuitenkaan ole mielivaltaisia. Niitten perustana on latinan joittenkin murteitten kauan sitten eläneitten puhujien kielellinen käyttäytyminen. Kielitieteilijät sanovat, että kielenkäytön perustana on puhujan ja kuulijan mielessä ja loppujen lopuksi aivoissa oleva, pääasiassa tietoisuuden tuolle puolen jäävä sääntöjärjestelmä. Kirjoitettu kielioppi, sellainen kuin Edwin Linkomiehen latinasta laatima, on vain kalpea aavistus jokaisen kielenpuhujan päässä olevista säännöistä ja periaatteista, jotka säätelevät hänen puhumistaan ja puheen ymmärtämistä tai vastaavasti kuurojen viittomakielissä viittomista ja niistä muodostuvien ilmausten ymmärtämistä.

Kieli on samaan aikaan luonnon ihmiselle antama järjestelmä, jonka selittää ihmisen biologinen perimä ja sen määräämä keskushermoston rakenne, mutta se on samalla myös osa ihmisen kulttuuria, tietoisesti luotua ja normitettua, jotakin sellaista, jota oppineet kuvaavat kirjoittamissaan kieliopeissa. Kielitiedettä voi pitää sekä humanistisena että luonnontieteenä. Jako ei muutenkaan ole niin itsestään selvä kuin usein luullaan, sanoo kielitieteilijä Manfred Bierwisch. Maailma ei ole lokeroitu tiedekunniksi:

[MB: Man kann aber die Einteilung auch an den Gegenstand, an Inhalt, an die Festmachung womit sich eine Wissenschaft beschäftigt ... und dann ist die Einteilung in Geistes- und Naturwissenschaft äusserst fragwürdig. Plato hatte es sehr gewundert wenn er die Mathematik nicht als oberstes und Kernstück der Geisteswissenschaft gefunden hätte. Die Unterscheidung in Naturwissenschaft wäre ihm ohnehin sehr fragwürdig vorgekommen. Und zweifellos ist im diesen Sinn die Sprache ein Kernstück dessen womit sich Geisteswissenschaft beschäftigen muss. Wenn die Sprache nicht mit Geist zu tun hat, ist es schwer zu sagen, was überhaupt mit Geist zu tun hat. So gesehen müsste man also sagen dass die Sprachwissenschaft natürlich eine Geisteswissenschaft ist. In Methoden nach ist das allerdings sehr zwiespältig.]

Tieteet voi luokitella niitten tutkimuskohteen ja sisällön mukaan, sen mukaan, mitä ne ovat sitoutuneet tutkimaan. Silloin on todella kyseenalaista jakaa tieteitä humanistisiin eli henkitieteisiin ja luonnontieteisiin. Platon olisi ollut hyvin hämmästynyt, ellei matematiikkaa olisi sijoitettu henkitieteitten huipulle ja ytimeen. Matematiikan pitäminen luonnontieteenä olisi ollut hänelle arveluttavaa. Ja kieli epäilemättä on tässä mielessä keskeinen osa kaikkea sitä, minkä parissa humanististen tieteitten täytyy askarrella. Ellei kielellä ole mitään tekemistä ihmisen henkisten toimintojen kanssa, niin millä sitten on? Tältä kannalta katsoen kielitiede kuuluu luonnollisesti humanistisiin tieteisiin.

Tohtori Bierwisch haluaa kuitenkin murtaa tieteitten perinteellistä kahtiajakoa, paljon puhuttua kahden kulttuurin raja-aitaa:

[MB: In ihrer Theorieformulierung ist die Sprachwissenscahft seit 30, 40 Jahren zweifellos eher eine Naturwissenschaft als eine filologisch-historische Wissenschaft. Sie hat allerdings in diesen Rahmen ein grosses Pensum der Erkentnisse, der Abschaft, des Gewinns aus der historisch-vergleichenden Sprachwissenschaft, aus der filologischen Entwicklung des 19.en Jahrhunderts eingearbeitet, aufgenommen und neu interpretiert.]  

Kielitiede on epäilemättä ollut teorianmuodostuksessaan jo vuosikymmeniä pikemminkin luonnontiede kuin filologis-historiallinen tiede. Se on kuitenkin samalla hyödyntänyt, muokannut ja tulkinnut uudelleen 1800-luvun historiallis-vertailevan tutkimuksen suuria saavutuksia, saavutuksia, joita tohtori Bierwisch pitää loistavina esimerkkeinä loogisesta ankaruudesta ja päättelystä. Ja tieteen edistyminen 1900-luvulla on tehnyt kyseenalaiseksi vanhan jaon historiallisesti suuntautuneisiin ja kokeellis-selittäviin tieteisiin.

Manfred Bierwisch korostaa vahvasti sitä, kuinka ihmiskieli on biologisesti määräytynyt, lajityypillinen kyky, jota ei ole muilla eläinlajeilla. Ja kaikkein ominaisin piirre kielessä on äänen ja merkityksen tai viittoman ja merkityksen systemaattinen liittäminen yhteen tiukkojen sääntöjen ja niitä säätelevien periaatteiden mukaan:

[MB: Diese Verbindung herzustellen, das scheint mir genau die conditio sine qua non der Sprache zu sein, nähmlich zwei ganz verschieden organisierten Bereiche auf einender abzubilden und dafür Prinzipien oder Regeln zu Haben. Es sind diese Prinzipien die – sagen einfach – Laute mit Bedeutungen vorsehen, die die Essenz der Sprache ausmachen.]

Tämä aistihavainnon ja merkityksen yhdistäminen on yksinkertaisesti sanottuna juuri se, mitä kieli on, mitä ilman kieltä ei voisi olla. Tohtori Bierwisch vertaa kieltä toiseen myös ihmiselle ominaiseen systeemiin, musiikkiin. Myös siinä ääni organisoidaan tiukkojen periaatteiden mukaan, mutta siitä puuttuu kieleen kuuluva käsitteellinen puoli. Musiikilla ei voida esittää täsmällisiä ajatuksia, esimerkiksi kiistää jotakin väitettä kieltoilmauksella tai sanoa jotakin yleistä esimerkiksi, että kaikki koirat ovat sitä ja sitä. Musiikissa on vain ääni, joka kyllä herättää tunteita, jotka taas riippuvat äänen voimakkuudesta ja sävelten intervalleista. Musiikista puuttuu kuitenkin kieleen kuuluva systemaattinen käsitteiden rakenne, ajatusten täsmällinen sisältö. Juuri sitä varten ihmiskieli on olemassa. Sillä on tehtävä ihmisorganismissa, nimittäin saattaa ajatukset muotoon, jossa ne voidaan aistein havaita.

[mus. J.S.  Bach,  Courante soolosellosarjasta numero 5, c-molli …]

 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]