YLE/Ykkösaamu, 30.6.2006

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Austronesialaiset kielet

Hannu Reime

Ykkösaamun perjantainen sarja Viikon kieli jatkuu taas juhannustauon jälkeen. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa ollaan tällä kertaa maapallon eteläisillä merialueilla.

Ihmiskunnan puhumien kielten määräksi arvioidaan luku, joka liikkuu jossakin viiden -kuudentuhannen välillä. Tuhatkunta kieltä — ehkä vähän enemmänkin — eli aikamoinen osuus kielten kokonaismäärästä kuuluu suureen austronesialaiseen kielikuntaan.

Austronesialaisia kieliä puhutaan melkein yksinomaan valtamerten saarilla, suunnattomalla alueella, jonka läntisin kohta on Madagaskar Afrikan edustalla ja toinen ääripää Pääsiäissaari, joka valtiollisesti kuuluu Chileen. Malagasin kieltä Madagaskarin Tasavallassa puhuu noin 17 miljoonaa ihmistä. Pääsiäissaaren alkuperäiskielen, rapanuin, puhujia on pari-kolmetuhatta.

Ennen eurooppalaisten maailmanvalloituksia ja indoeurooppalaisten kielten leviämistä kaikkiin maanosiin austronesialaiset kielet olivat maantieteellisesti laajimmalle levinnyt kielikunta. Siihen kuuluvia kieliä puhutaan Tyynen meren saarilla: Melanesiassa ja Mikronesiassa ja sitten Polynesiassa päivänrajan toisella puolella äärimmäisessä lännessä. Kaukoidän kahdessa suuressa saarivaltiossa, Indonesiassa ja Filippiineillä, kuulee lähes yksinomaan austronesialaisia kieliä. Indonesiassa niitä on useita satoja ja Filippiineillä lähes parisataa.

Eurooppalaiset löytöretkeilijät havaitsivat Tyynen meren kielten keskinäisen sukulaisuuden sanoja vertailemalla jo 1600-luvun alussa. Ehkä se oli ensimmäinen historiallisen kielitieteen saavutus, sillä indoeurooppalaisen ja suomalais-ugrilaisen kielikunnan olemassaolo osoitettiin vasta joskus parisataa vuotta sitten.

Tyynen meren kieliä kutsuttiin pitkään malaijilais-polynesialaisiksi kieliksi. Nykyisin ollaan sitä mieltä, että tämänniminen kieliperhe muodostaa vain yhden, tosin kaikkein suurimman haaran austronesialaisessa kielikunnassa. Kielikuntaan kuuluu lisäksi kolme muuta, varsin pientä kieliperhettä, joilla on yhteensä enää noin parisataatuhatta puhujaa Taiwanin eli Formosan saarella.

Kiinalaiset valtasivat Formosan 1600-luvulla ja ovat siitä lähtien asuttaneet saarta niin, että Taiwanilla kuulee austronesialaisia kieliä enää lähinnä syrjäseuduilla. Myös näitten kielten puhujat muuttivat Formosalle mantereelta, Etelä-Kiinan rannikolta, joka nykyisen käsityksen mukaan on kaikkien austronesialaisten kielten alkukoti.

Puhujamäärältään suurin austronesialainen kieli on jaava, joka on myös vanha kulttuurikieli. Sitä puhuu nykyisin noin 76 miljoonaa ihmistä pääasiassa Jaavan saaren keski- ja itäosissa Indonesiassa. Jaavan kielen vanhimmat kirjalliset muistomerkit ovat 800-luvulta. Kieltä on kirjoitettu useilla eri kirjaimistoilla, muun muassa intialaisperäisillä jaavalaisilla kirjaimilla sekä arabialaisilla ja viimeksi latinalaisilla aakkosilla.

Muinaisjaavan kirjallinen muoto kawi oli saanut hindulaisuuden kautta runsaasti lainasanoja sanskritinkielestä Intiasta. 1700- ja 1800-lukujen molemmin puolin elänyt kielitieteilijä, humanisti ja diplomaatti Wilhelm von Humboldt oli tekemässä päätyötään, suurta tutkimusta kawi-kielestä, kun tekijän kuolema vuonna 1835 keskeytti työn. Seuraavana vuonna postuumisti julkaistu Humboldtin kuuluisa essee ”kielten moninaisuudesta ja sen vaikutuksesta ihmiskunnan henkiseen kasvuun” oli tarkoitettu johdatukseksi hänen tutkimukseensa muinaisesta jaavan kielestä.

Ei ole varmaan väärin sanoa, että suuresta puhujamäärästään ja pitkästä historiastaan huolimatta jaava ei ole enää poliittisesti tärkein austronesialainen kieli. Sellaisena voidaan pitää tätä kieltä:

[… indonesiaa …]

BBC:n radio kertoo Gazan väkivaltaisuuksista kielellä, jonka oma nimi on bahasa indonesia.  Ulkomaalaiset kutsuvat sitä joskus pelkästään bahasaksi, mutta se on harhaanjohtavaa, sillä bahasa tarkoittaa yksinkertaisesti kieltä, ja bahasa indonesia on siis indonesian kieli. Indonesia on oikeastaan Malesian pääkielen, malaijin, standardisoitu muunnelma. Kielet ovat keskenään ymmärrettäviä, ja hyvin perustein voidaan puhua yhdestä ja samasta kielestä, jolla on kaksi kirjakielistä muotoa: bahasa melayu ja bahasa indonesia.   

Indonesialaiset nationalistit tekivät indonesiasta eli malaijista, uuden tasavallan virallisen kielen, kun Hollannin Itä-Intia julistautui itsenäiseksi vuonna 1945. Päätökselle oli olemassa hyvät perusteet. Malaijia osattiin laajalti Malakan salmen molemmin puolin. Sitä oli vuosisatojen ajan käytetty kauppakielenä ja alueen yhteisenä yleiskielenä. Vaikka jaava oli ja on edelleen Indonesian tasavallan puhutuin kieli, olisi sen käyttöönottoa pidetty osoituksena jaavalaisesta imperialismista ja vallan keskittämisestä tiheimmin asutulle saarelle, jossa presidentti, parlamentti ja hallitus istuvat.

Indonesian kielen syntyperäisiä puhujia on Indonesiassa nykyisin noin 23 miljoonaa eli vajaa kymmenesosa maan väestöstä. Se on hallinnon, koululaitoksen ja valtakunnallisten tiedotusvälineitten kieli. Toisena kielenä sitä taitaa paremmin tai huonommin teoriassa jokainen indonesialainen. Käytäntö on tietenkin toinen juttu.

Indonesian miehityksen seurauksena myös huomattava osa itätimorilaisista puhuu ”bahasaa”. Itä-Timorin omaksi kansalliskieleksi ollaan tekemässä paikallista yleiskieltä tetumia. Myös se kuuluu austronesialaiseen kielikuntaan kuten useimmat muutkin jättiläissaariston kielet.

Indonesian virallisen kielen malaijilaista muunnelmaa puhuu äidinkielenään yhteensä 18 miljoonaa ihmistä Malesiassa, Singaporessa ja Brunein sulttaanikunnassa. Malaiji/Indonesialla on näin olleen 40 miljoonaa syntyperäistä puhujaa, ja se on jaavan jälkeen toiseksi puhutuin austronesialainen kieli.

Kielikunnan kolmanneksi suurin kieli on tagalog, jota puhuu noin 22 miljoonaa ihmistä Filippiineillä. Tagalogista ollaan tekemässä Filippiinien virallista kieltä, jolla olisi monikielisessä saarivaltiossa samankaltainen asema kuin bahasa indonesialla Indonesiassa. Tagalogin kirjakielisestä muodosta käytetään myös nimitystä pilipino tai filipino.

Suuresta maantieteellisestä levinneisyydestään huolimatta austronesialaisilla kielillä on monia yhteisiä piirteitä, ja joitakin niistä on helppo havaita jo aivan lyhyellä ja pintapuolisella tutustumisellakin. Niissä on hyvin tavallista äänteellinen mekanismi, josta käytetään nimitystä reduplikaatio. Sillä tarkoitetaan sanan tai sen osan kopioimista ja toistamista esimerkiksi nimisanan monikkoa tai verbin perfektimuotoa muodostettaessa tai uusia sanoja yhteisestä juuresta johdettaessa. ”Istua” on malaijiksi duduk ja ”istuskella” duduk-duduk.  Reduplikaatio ei ole mikään austronesialaisten kielten omituisuus, vaan sitä käytetään monissa muissakin kielissä, Tyynen meren kielissä kuitenkin ehkä systemaattisemmin kuin muualla. 

On myös mielenkiintoista, että esimerkiksi malagasin ja tagalogin kielissä on monia yhteisiä kieliopillisia piirteitä, vaikka valtameret, mantereet ja vuoristot erottavat Madagaskarin Filippiineistä. Ehkä siinä vaikuttavat kaikkia ihmiskieliä yhdistävät piirteet yhdessä näiden kahden kielen historiallisen sukulaisuuden kanssa. Ja sukulaisuuden taas selittää se, että kielten muinaiset puhujat olivat taitavia merenkulkijoita.

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

 

[home] [focus] [archive]