YLE/Ykkösaamu, 24.3.2006

Viikon kieli: Armenia

Hannu Reime

Perjantaiaamun tapaan vuorossa on taas viikon kieli. Viikko sitten esittelimme Persian kielen, ja tällä viikolla pysyttelemme edelleen samoilla suunnilla maapalloa. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa kerrotaan toisesta ikivanhasta kielestä, jota puhutaan Iranin ja Turkin välisellä alueella ja eteläisimmissä osissa Kaukasiaa. Suurin osa sen puhujista asuu kuitenkin hajallaan ympäri maapalloa. 

Maailmassa on joitakin kieliä, joita yhdistää kaukaiseen historiaan ulottuva kulttuuriperintö. Persian kieli kuuluu sellaisiin, samoin kreikka ja heprea. Mutta Euroopan ja Aasian rajoilla puhutaan muitakin vanhoja kieliä, sellaisia, joitten kulttuuriset juuret ovat todella syvällä historiassa. Yksi kieli — mainittujen lisäksi — on armenia, jota puhuu äidinkielenään — tai kotikielenään — eri arvioitten mukaan kuudesta seitsemään miljoonaa ihmistä, ehkä hieman vähemmän. Armenian kielen nimi on armeniaksi hajaren, ja Armenia maana on Hajastan.

Kaikkiaan armenialaissyntyisiä ihmisiä arvellaan olevan noin kymmenen miljoonaa, mutta osa on jo unohtanut vanhempiensa ja näitä edeltäneitten sukupolvien kielen. Maantieteellisenä terminä Armenia viittaa itäisessä Turkissa, pohjoisessa Iranissa ja eteläisessä Kaukasiassa sijaitsevaan vuoristoiseen ylänköön, jonne armenialaisten edeltäjät vaelsivat mahdollisesti Balkanilta joskus kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten.

Suurin osa nykyisistä armenialaisista asuu muualla kuin historiallisessa Armeniassa. Puhutaan armenialaisten diasporasta eli hajaannuksesta samassa mielessä kuin juutalaisten enemmistön on sanottu asuvan diasporassa, muualla kuin Israelin Maassa. Ja samoin kuin juutalaista kulttuuria yhdistää yhteinen uskonto, samoin armenialaisilla on oma uskontonsa, oma kirkkonsa, Armenian ortodoksinen kirkko, joka on yksi idän vanhoista kristillisistä kirkoista.

Armenialaisten kohdalla voidaan täydellä syyllä puhua vanhasta kirkosta, sillä Armenia oli ensimmäinen maa, jossa kristinuskosta tuli valtionuskonto. Se tapahtui vuonna 301. Satakunta vuotta sen jälkeen Mesrop Mashtots –niminen munkki — myöhempi Pyhä Mesrop — kehitti armenian kielelle 36-kirjaimiset aakkoset, jotka ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä, kun armenian kieltä kirjoitetaan, kun sillä painetaan lehtiä ja kirjoja, tai kun sillä tehdään internet-sivuja.

Pyhän Mesropin piirtämiin kirjaimiin on sittemmin tarvinnut lisätä vain kaksi uutta merkkiä, joten armenian aakkosto koostuu nykyisin 38 kirjaimesta, ja jokaisesta merkistä on olemassa iso- ja pienikirjaiminen muoto. Kirjoitus etenee kuten meilläkin vasemmalta oikealle. Armenialaisessa kirjoituksessa merkitään konsonanttien lisäksi myös vokaalit itsenäisinä kirjaimina, kuten tehdään myös kreikkalaisilla, latinalaisilla ja kyrillisillä aakkosilla kirjoitettaessa. Eksoottisesta ulkonäöstään huolimatta armenialaiset aakkoset ja niihin perustuva kirjoitusjärjestelmä ovat siis meille tutumpia kuin esimerkiksi seemiläiset aakkoset, jotka kulkevat oikealta vasemmalle, ja joista itsenäiset vokaalimerkit puuttuvat.

Nykyinen armenian kieli, sen läntinen muunnelma, kuulostaa tällaiselta. Äidinkieltään lukee Helsingissä toimivan Wider-instituutin tiedottaja Ara Kazandjian, joka on syntyään Libanonin armenialaisia:

[… armeniaa …]

Vaikka armenialaiset asuvat eri puolilla maailmaa, he eivät kuitenkaan ole kansa vailla valtiota. Armenialaisilla on oma kulttuurinen keskuksensa, joka samalla myös on itsenäinen valtio, Armenian Tasavalta eteläisessä Kaukasiassa. Historiallisesta Armeniasta se tosin kattaa vain pienen osan, ja esimerkiksi armenialaisten kansalliset symbolit, Araratin vuoren kaksi mahtavaa lumipeitteistä huippua, kyllä näkyvät kirkkaalla säällä pääkaupunkiin Jerevaniin, mutta sijaitsevat Turkin puolella rajaa.

Nykyinen Armenian Tasavalta oli nimeltään Armenian Sosialistinen Neuvostotasavalta vuoteen 1991 saakka. Se oli yksi Neuvostoliiton viidestätoista osavaltiosta. Armenian hallinnassa, sen sotilaallisessa miehityksessä, on nykyisin myös kiistelty Vuoristo-Karabah, joka vallattiin naapurimaata Azerbaidžania vastaan käydyn sodan aikana viime vuosikymmen alussa. Kiista odottaa edelleen ratkaisuaan.

Diaspora-armenialaisilla on suurimmat yhteisönsä Libanonissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa, varsinkin Kaliforniassa. Suurin hajaannuksen aiheuttaja nykyaikana ovat olleet turkkilaisten armenialaisiin kohdistamat joukkomurhat ensimmäisen maailmansodan aikana 90 vuotta sitten, jolloin vainojen uhrina kuoli satoja tuhansia, suurimpien arvioitten mukaan toista miljoonaa armenialaissyntyistä Turkin alamaista. Turkki kiistää edelleen syytökset, että se olisi pyrkinyt järjestelmällisesti tuhoamaan armenialaiset, ja maassa saattaa joutua vankilaan, jos puhuu tai kirjoittaa julkisesti armenialaisten kansanmurhasta.  

Joukkotuho teki lopun armenialaisista ja armenialaisesta kulttuurista itäisessä Anatoliassa, armenialaisten vanhan kotimaan sydämessä. Armenian kieleen ja kulttuuriin syvästi perehtynyt amerikkalainen tutkija Bert Vaux toteaa, että samalla kuoli myös monia armenialaisten puhumia murteita, armenian kielen muotoja. Armeniaa nimittäin puhutaan monina eri muunnelmina, jotka yleensä ovat keskenään ymmärrettäviä, mutta poikkeavat toisistaan enemmän kuin esimerkiksi suomen murteet. Lähes puolentoista tuhannen vuoden takaista klassista armeniaa eivät sen sijaan armenian nykyiset puhujat ymmärrä.

Nykyarmenialla on kaksi kirjakielistä muotoa, läntinen ja itäinen, joista läntistä puhutaan diaspora-yhteisöissä ja itäistä Armenian Tasavallassa sekä muualla Kaukasiassa. Itäiseen luetaan myös Iranissa puhuttavat kielimuodot, joita kutsutaan Persian armeniaksi. Mustanmeren rannalla Turkista Georgian ja Abhasian kautta Etelä-Venäjällä ulottuvalla alueella asuu myös pieni islamiin kääntynyt armenialaisten yhteisö, joka puhuu omaa armenian kielen muotoaan. Heitä arvellaan olevan mahdollisesti jopa neljännesmiljoona.

Armenia kuuluu suureen indoeurooppalaiseen kielikuntaan, jossa se muodostaa oman, yksijäsenisen kieliperheensä. Muita yhden hengen kieliperheitä indoeurooppalaisten kielten joukossa ovat kreikka ja albania. 1800-luvun lopulle saakka armenian luultiin kuuluvan iranilaisiin kieliin, koska siinä on niin paljon lainasanoja ja muitakin vaikutteita persiasta. Käsitys osoitettiin kuitenkin vääräksi.

Niin kuin muutkin vanhat kielet armenia on muuttunut historiansa aikana. Sen eri muotoihin ovat vaikuttaneet ympäröivät kielet, läntiseen armeniaan lähinnä turkki ja itäiseen armeniaan muun muassa venäjä sekä kaukasialaiset kielet, sellaiset kuin naapurimaassa Georgiassa puhuttava georgian kieli. Itäisessä armeniassa on esimerkiksi sellaisia konsonanttien sarjoja, joita ei yleensä ole indoeurooppalaisissa kielissä, mutta jotka ovat varsin yleisiä monissa Kaukasian kielissä ja kielimuodoissa.

Armenialaiset ovat pitkän historiansa aikana asuneet kolmen suuren valtakunnan — Persian, Turkin ja Venäjän — vaikutuspiirissä. Armenialaista kulttuuria ovat muokanneet ikivanhat kaukasialaiset tavat, kristinusko jo hyvin varhain sekä tietenkin myös turkkilainen ja islamilainen kulttuuri, vaikka suhteet niihin ovatkin olleet usein perin ongelmallisia aina nykypäiviin saakka. Siitä kertoo myös turkkilaisen Azerbaidžanin ja Armenian ratkaisematon kiista pienestä Vuoristo-Karabahista, jonka Neuvostoliiton johtajat Turkkia miellyttääkseen aikoinaan yhdistivät Azerbaidžaniin. Armenian ja Azerbaidžanin selkkaus ja sota Karabahista oli ensimmäinen julkisuuteen tullut kansallisuuksien välinen kiista Neuvostoliitossa, kun turvallisuuselinten ote maan hallinnosta herpaantui 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Armenialaisen kulttuurin imemät monet vaikutteet soivat myös musiikissa. Tässä kuullaan armeniankielistä laulua, musiikkia, joka on äänitetty Jerevanissa kolme vuotta sitten. Solistin nimi on Laura Mamian.  

[…mus. …]


Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]