YLE/Ykkösaamu, 23.12.2005
YLE/Ykkösaamu, 23.12.2005
Hannu Reime
Ykkösaamussa jatkuu taas perjantaiaamuinen viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa kerrotaan näin joulun kynnyksellä siitä, mitä kieliä saattoi kuulla Jeesuksen ajan Palestiinassa. Mikä oli kristinuskon päähenkilön oma äidinkieli, ja mitä muita kieliä hänen kotimaassaan ja lähialueilla puhuttiin?
HR: Kieliolot ovat ihmiskunnan historian aikana muuttuneet eri puolilla maapalloa milloin lyhyessä ajassa, milloin vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa. Lähi-idässä, juutalaisuuden ja siitä erkautuneen kristinuskon syntysijoilla, on arabia ollut valtakielenä 600- 700-luvulta lähtien, sen jälkeen, kun uutta uskontoa, islamia, levittäneet arabit valtasivat alueen. Vain uudessa Israelin valtiossa ja Irakin Kurdistanissa on nykyisin pääkielenä muu kuin arabia, Israelissa nykyheprea ja Kurdistanissa indoeurooppalainen kurdin kieli. Jeesus Nasaretilaisen syntymän aikoihin parituhatta vuotta sitten kieliolot hänen synnyinmaassaan ja naapurustossa olivat perin erilaiset kuin nykyisin. Näitä parintuhannen vuoden takaisia kielioloja Lähi-idässä kuvailee Helsingin yliopiston seemiläisten kielten professori Tapani Harviainen näin:
TH: Jos puhutaan nimenomaan Palestiinan alueesta, siis Välimeren itäpäästä, niin silloin siellä oli ainakin viisi kieltä keskenänsä kilpailemassa. Siellähän oli vanhastansa puhuttu klassista eli Raamatun hepreaa, sitten siellä puhuttiin edelleenkin niin sanottua Mišnan hepreaa, joka on toisenlainen muoto heprean kieltä. Sitten siellä puhuttiin arameaa, kreikkaa ja latinaa.
HR: Palestiina oli Rooman valtakunnan valloittama. Oliko latina siellä hallintokieli?
TH: Latina ei ollut hallinnon kieli, vaan kreikka oli tuon itäisen Välimeren alueen hallinnon kieli. Latina oli sen sijaan armeijan komentokieli. Legioonia komennettiin latinaksi.
HR: Kreikka oli sivistyneistön ja kulttuurin kieli.
TH: Kreikka oli kaiken siviilihallinnon ja kulttuurin kieli. Mutta kuinka syvälle se oli sitten uponnut paikallisiin väestöihin, niin se on seikka, josta on käyty paljon keskustelua.
HR: Kun keisari Augustukselta jouluevankeliumin mukaan siis ”kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava”, se käsky varmaan annettiin Roomassa latinaksi. Rooman hallintoa palvelleet paikalliset virkamiehet kertoivat sen kuitenkin asemapaikoillaan kreikaksi. Ehkä he joutuivat usein myös turvautumaan apulaisiin, jotka tulkkasivat keisarin käskyn valloitettujen maitten alamaisille näitten omalla kielellä. Välimeren itäisellä rannalla se kieli oli aramea.
TH: Aramea oli Lähi-idän perinnäinen yleiskieli jo 600-luvulta alkaen ennen Kristusta. Ja se on siinä mielessä kummallinen kieli, että se ei ole koskaan ollut minkään suurvallan kieli, mutta siitä huolimatta se valloitti koko Lähi-idän, siis tuolta 600-luvulta alkaen eKr., ja sitä ennen se oli jo levinnyt syvälle muun muassa mesopotamialaiseen kielenkäyttöön, ja sieltä kautta se leviää yhtäältä hallinnon kielenä ja sitten kaupan tämmöisenä lingua francana koko Lähi-itään ja syrjäyttää Lähi-idän kaikki muut kielet.
HR: Heprean ja arabian tavoin aramea kuuluu seemiläiseen kieliperheeseen ja sitä kautta laajempaan afro-aasialaiseen kielikuntaan. Valtakielenä ollessaan aramea oli kielenä riippumaton puhujiensa uskonnosta.
TH: Se oli kieli, jota käyttivät kaikki Lähi-idän asukkaat uskonnosta täysin riippumatta. Erilaisia aramean kieliä syntyi lähinnä sen takia, että arameaa eri uskontojen piirissä kirjoitettiin erilaisilla kirjaimilla. Tämä tavallansa jakaa osaltaan arameaa. Sitten myös historiallinen laajuus jakaa sitä kahteen päämurteeseen noin ajanlaskun taitteen tienoilla, itäiseen arameaan ja läntiseen arameaan.
HR: Se kieli, jota Jeesuksen uskotaan puhuneen, oli siis yksi aramean muoto.
TH: Se oli palestiinalainen juutalaisaramea, josta meillä on harmillisen vähän näytteitä jäljellä. Uudessa testamentissa on muutamia Jeesuksen lausumina toistettuja kohtia: Eeli, eeli, lama sabaktani, Talita kuum, näitä tämmöisiä, jotka selvästikin ovat arameaa ja palestiinalaista arameaa. Mutta muita lähteitä Jeesuksen ajan arameasta meillä on harmillisen vähän.
HR: Jeesuksen sanat ristillä ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” ja sanat, jotka hän lausui, kun herätti synagogan esimiehen tyttären kuolleista ”Tyttö, nouse ylös!”, ovat siis evankeliumeissa arameaa, mutta muuten sekä evankeliumit että Uusi testamentti kokonaisuudessaan on kirjoitettu kreikaksi, sen ajan Lähi-idän kulttuurikielellä, jonka asemaa ajanlaskun taitteessa Tapani Harviainen vertaa englannin asemaan nykymaailmassa. Oliko heprea ajanlaskumme alussa jo lakannut olemasta juutalaisten puhekieli ja korvautunut aramealla?
TH: Heprea oli lakannut olemassa juutalaisten puhekieli miltei tyystin, mutta ei ollenkaan niin täysin kuin välillä ymmärretään. On hyvin todennäköistä, että Galileassa ei puhuttu hepreaa enää lainkaan missään, mutta sen sijaan Juudeassa, Jerusalemin ympäristössä, puhuttiin kieltä, jota kutsutaan paremman nimen puutteessa nimellä Mišnan heprea. Sitä puhuttiin juutalaiskapinoihin eli Juudean tyhjentämiseen saakka. Siis sataluvun alkupuolella jälkeen Kristuksen Juudeassa vielä puhuttiin hepreaa.
HR: Oliko aramean kielellä olemassa sellaista vakiintunutta kirjallista muotoa niin kuin esimerkiksi tämän päivän arabialla?
TH: Meillä ei ole tietoa mistään aramean yleiskielestä sen jälkeen, kun niin sanottu valtakunnan aramea oli pirstoutunut persialaisvaltakunnan hajotessa 300-luvulla eKr. Persialaisvaltakunnassa käytettiin stabilisoitua kirjakieltä, jota kutsutaan komealla nimellä valtakunnan aramea. Tällä on kirjoitettu muun muassa Vanhan testamentin Esran ja Danielin kirjoihin sisältyvät arameankieliset jaksot. Niissä käytetään heprealaista aakkostoa, joka tosiasiassa on aramealainen aakkosto. Heprean ”oikeat” kirjaimet jäivät pois käytöstä juuri tuossa 300–200 –luvulla eKr., ja ne korvattiin aramealaisilla kirjaimilla.
HR: Sitten myöhemmin, kun kristinusko alkoi levitä ja perustettiin idän kristillisiä kirkkoja, niin niissä oli aramean asema ilmeisesti aika tärkeä.
TH: Käytettiin kansan kieltä, ja kansan kieli oli aramea. Tällä tavalla myöskin kirkkojen kieli ja aramea liittyivät yhteen. Arameankieliset liturgiat syntyivät eri kirkkokunnille Lähi-idässä, ja sen jälkeen arameaa on noissa kirkoissa luettu tähän päivään saakka, vaikka aramean kieli sinänsä puhuttuna on kokenut hyvin suuren muutoksen kuluneena kahtena tuhantena vuotena.
HR: Aramean kielen erilaisia nykymuotoja puhuu äidinkielenään ehkä noin 300 000 ihmistä sekä Lähi-idässä että pakolaisina ja siirtolaisina ulkomailla. Kieltä kutsutaan milloin arameaksi, milloin syyrian kieleksi, ja kristityt kirjoittavat sitä omilla syyrialaisilla aakkosillaan. Tältä kuulostaa yksi aramean nykymuodoista, eräästä Itä-Turkin kristitystä kylästä vuonna 1970 äänitetty näyte, jossa silloin 60-vuotias Moqsi Dawod, turkkilaisittain Davud Acar kertoo viinitarhastaan:
[arameaa …]
Puhujamäärältään nykyaramea ei kuulu aivan kaikkein pienimpiin kieliin. Tapani Harviainen lukee sen kuitenkin maailman lukuisten uhanalaisten kielten joukkoon. Aramealta puuttuu yhteinen kaikkien hyväksymä kirjakielen muoto samalla, kun Lähi-idän suurin valtakieli, arabia, jatkaa valloitustaan ja sukupolvi sukupolvelta syö aramean puhujien määrää. Juutalaisaramean puhujat taas ovat suurimmaksi osaksi muuttaneet Israeliin, jossa heprea tehokkaasti korvaa muut vanhat juutalaiskielet.
Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta.
Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.