YLE/Ykkösaamu, 10.2.2006

Viikon kieli: Arabia

Hannu Reime

Ykkösaamussa jatketaan taas perjantaista sarjaa Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa esitellään nyt yksi maailman valtakielistä, kieli, jonka puhujia asuu kahdessa maanosassa, ja jolla on kirjoitettu yhden suuren maailmanuskonnon pyhä kirja.

Lasketaan, että yli kaksisataa miljoonaa ihmistä maailmassa puhuu äidinkielenään arabiaa. Heidän asuinalueensa, arabimaailma, ulottuu Mesopotamian ja Persian — nykyisen Irakin ja Iranin — rajalta kauas länteen Atlantin valtameren rannoille, ja Turkin vastaiselta rajalta Arabian niemimaan eteläkärkeen. Afrikan puolella arabiankielisen maailman eteläraja on epämääräisempi. Se ulottuu Sudaniin, jonka pohjoisosa kuuluu selvästi arabikulttuurin piirin, mutta jonka eteläisissä ja läntisissä maakunnissa puhutaan jo muita kieliä. Myös monissa varsinaiseen arabimaailmaan kuulumattomissa Afrikan maissa on suuria arabiaa puhuvia yhteisöjä. Ja arabia on äidinkieli myös noin viidesosalle Israelin kansalaisista.

Arabia luetaan maailman valtakieliin, joista se on puhujamäärältään viidenneksi suurin, hieman suurempi kuin portugali ja bengali. Arabia on myös yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä.

Ilmauksella ”arabian kieli” voidaan viitata kahteen asiaan. Arabiaa ovat toisaalta kaikki ne kielimuodot, joita arabimaailmassa puhutaan, ja jotka kaikki polveutuvat historiallisesti lähes puolentoista vuosituhannen takaisesta klassisesta arabiasta, siitä kielestä, jolla muslimien pyhä kirja Koraani on kirjoitettu. Nämä erilaiset arabian murteet eivät ole kaikki keskenään täysin ymmärrettäviä, mutta selvästikin lähisukulaisia.

Toisaalta arabiasta puhuttaessa tarkoitetaan myös arabian kirjakieltä, standardiarabiaa, joka on Koraanin kielen nykyaikaistettu muoto. Tätä arabiaa käytetään virallisissa ja asiallisissa yhteyksissä, julkisissa puheissa, esitelmissä ja uutislähetyksissä:

[Al-Jazira …]

Tässä on näyte kuuluisan katarilaisen satelliitti-TV:n Al-Jaziran uutisista tällä viikolla. Kaikki luku- ja kirjoitustaitoiset arabit ymmärtävät standardiarabiaa, ja tämä kielimuoto — ehkä enemmän kuin mikään muu asia — yhdistää arabimaailman kulttuurisesti, luo tunteen kuulumisesta samaan kansakuntaan, joka historiallisista syistä on jakautunut pariinkymmeneen eri valtioon.  

Kielisosiologit ovat antaneet arabimaailman kaltaisille kielioloille nimen ”diglossia”. Kreikkalaisperäinen sivistyssana tarkoittaa kaksikielisyyttä, mutta sillä viitataan nimenomaan sellaiseen kaksikielisyyteen, jossa on kysymys kahdesta toisiaan lähellä olevasta kielimuodosta, murteesta ja kirjakielestä niin kuin usein sanotaan. Jonkinasteista diglossiaa esiintyy kaikkialla, missä yhdestä puhekielen muodosta tai monien yhdistelmästä tehdään kirjoitettu kieli. Suomessakin lapset oppivat yleissuomen vasta koulussa. Arabimaissa jako murteisiin ja yleiskieleen vain on paljon jyrkempi, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen maailmassa. Puhutun arabian muodoista yksi kuulostaa tällaiselta:

[…Egyptin arabiaa …]

Tämä mies puhuu kairolaista Egyptin arabiaa, yhtä arabian puhekielen tärkeimmistä muunnelmista, tärkeimmistä siksi, että väkirikkaimpana maana Egyptillä on aina ollut muita suurempi poliittinen ja kulttuurinen paino koko arabimaailmassa. Arabian egyptiläistä muunnelmaa ehkä myös ymmärretään muita kielimuotoja paremmin toisissa arabimaissa, yhtenä syynä muun muassa Egyptin tuottoisa filmiteollisuus.

Arabian kieli levisi yhdessä islamin uskon kanssa nykyisille sijoilleen arabien valloitusten myötä 600-luvulta alkaen. Keskiajalla sitä puhuttiin myös Espanjassa ja Keski-Aasiassa. Levitessään arabia syrjäytti aramean Välimeren itäisessä pohjukassa ja Mesopotamiassa, koptin kielen Egyptissä ja berberikielet Pohjois-Afrikassa. Arameaa puhutaan enää siellä täällä Syyriassa, Irakissa ja Pohjois-Iranissa. Muinaisen egyptin kielen seuraaja kopti kuoli puhekielenä satoja vuosia sitten, mutta sitä käytetään edelleen Egyptin koptilaiskristittyjen kirkkoliturgiassa. Berberikielen eri muunnelmia sen sijaan puhuvat vielä suuret vähemmistöt Algeriassa ja Marokossa.

Arabia kielenä yhdistetään usein Koraanin ansiosta islamin uskoon. Yhteenkuuluvuutta lisää se, että arabian aakkoset levisivät uskonnon myötä myös sellaisiin kieliin, joilla ei ole minkäänlaista historiallista yhteyttä tai edes rakenteellista läheisyyttä arabian kanssa. Persiaa, kurdia, pashtua ja muita Afganistanin kieliä sekä urdua Pakistanissa ja Intiassa kirjoitetaan oikealta vasemmalle kulkevilla, silmää hivelevän kauniilla arabialaisilla aakkosilla. Arabialaisia kirjaimia on käytetty myös turkkilaisissa kielissä, vaikka monissa niistä otettiinkin viime vuosisadalla käyttöön latinalaiset tai kyrilliset aakkoset nykyaikaistumisen osoituksena.

Kymmenkunta miljoonaa arabiaa puhuvaa arabimaitten kansalaista on uskonnoltaan kristittyjä, yleensä idän vanhoihin kirkkoihin kuuluvia. Arabimaissa oli ennen Israelin valtion perustamista myös suuria arabiankielisiä juutalaisyhteisöjä. Arabien valtakauden ulottumisesta Eurooppaan on enää jäljellä pieni historiallinen muistomerkki, Maltan saarivaltion kieli, joka on arabian muunnelma. Maltan kieltä kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin, eikä sillä ole mitään erityistä kulttuurista yhteyttä arabimaailmaan. Maltaa puhuu n. 400 000 ihmistä. Saarivaltion liityttyä EU:hun toissa vuonna maltasta tuli myös yksi virallisista Unionin kielistä.

Arabia kuuluu seemiläisten kielten perheeseen, joka taas on osa suurta afroaasialaista kielikuntaa. Arabian läheinen sukukieli on heprea, kun taas monet Etiopian ja Eritrean kielet ovat niitten molempien kaukaisempia seemiläisiä serkkuja. Arabian kuten hepreankin sanojen taivutus perustuu yleensä kolmesta konsonantista rakentuvaan juureen, joka antaa jonkinlaisen idean merkityksestä. Taivutuksessa juureen sijoitellaan vokaaleja ja mahdollisesti erilaisia alku- ja jälkiliitteitä, jotka yhdessä täsmentävät sen, mitä kyseinen sananmuoto merkitsee.   

Äännerakenteelle ovat ominaisia monet erilaiset syvällä kurkussa ääntyvät konsonantit. Standardiarabiassa on vain kolme vokaalia, toisistaan mahdollisimman kaukana ääntyvät a, i ja u, jotka tosin saavat varsin erilaisen soinnin ympäröivien konsonanttien mukaan. Monissa puhutun arabian muunnelmissa vokaalivalikoima on kirjakieltä rikkaampi.

Kuunnellaan lopuksi arabiaa laulettuna, esiintyjänä legendaarinen egyptiläinen laulajatar Umm Kulthum, joka kuoli 31 vuotta sitten. Lasketaan, että hänen hautajaisiinsa Kairossa osallistui hieman enemmän ihmisiä kuin presidentti Nasserin hautajaisiin viisi vuotta aikaisemmin. Kumpaakin egyptiläistä — ja arabia — saattoi viimeiselle matkalleen noin neljä miljoonaa ihmistä. Tässä siis Umm Kulthum, ”orientin tähti”, ja hänen lauluaan Egyptin arabian kielellä: Enta omri, ”Olet elämäni”:   

[…laulua … Umm Kulthum, Enta omri …]    

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

 

[home] [focus] [archive]