YLE/Ykkösaamu, 24.11.2006

Kuuntele ohjelma

Viikon kieli: Amerikan alkuperäiskielet II

Hannu Reime

Ja sitten on vuorossa perjantaiaamuun kuuluva Viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa pysytellään vielä tälläkin viikolla läntisellä pallonpuoliskolla.

Viikko sitten saimme kuulla näytteitä kahdesta pohjoisamerikkalaisesta alkuperäiskielestä, joilla molemmilla on todella vähän puhujia. Toinen oli irokeesikieliin kuuluva onondaga, jota puhuu Kanadan Ontariossa ja New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa yhteensä ehkä noin sata ihmistä.

Toinen oli Massachusettsin ja Rhode Islandin osavaltioissa puhuttu algonkin-kielikuntaan kuulunut wampanoag, ja tässä täytyy erityisesti painottaa sanoja ”puhuttu” ja ”kuulunut”, sillä kielen viimeinen syntyperäinen taitaja kuoli noin 150 vuotta sitten.

”Uudessa maailmassa” on viime vuosisatoina sammunut lukematon määrä ihmiskieliä, kun englanti, espanja ja muut Euroopasta tuodut kielet ovat työntäneet niitä syrjään. Erikoista wampanoagissa ei olekaan kielen kuolema, vaan se, että sitä on aivan viime vuosina ryhdytty vakavasti herättämään henkiin. Hanke olisi ollut mahdoton, ellei wampanoagista olisi ollut saatavilla — monista Amerikan kielistä poiketen — kirjallista muistomerkkiä. Raamattu nimittäin käännettiin tälle kielelle satoja vuosia sitten, joten oli olemassa pohja, jolle yritys kielen henkiinherättämisestä voitiin perustaa.

Wampanoagin henkiinherättämisen kantavana voimana oli tämän Amerikan alkuperäiskansan mashpee-heimoon kuuluva Jessie ”Little Doe” Fermino, joka legendaarisen tutkijan Ken Halen rohkaisemana suoritti maisterintutkinnon kielitieteessä Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa MIT:ssa. Jessie Fermino on valmistuttuaan jatkanut hanketta tehdä wampanoagista elävä kieli.

Ferminon opettaja, viisi vuotta sitten kuollut Ken Hale omisti elämänsä ihmiskielille ja ihmiskielelle tutkien samaan aikaan niitten radikaaleilta näyttäneitä eroja ja syvältä ihmismielestä kumpuavia, yhtä radikaaleja yhteisiä piirteitä. Samalla Hale myös oli mukana monissa hankkeissa, joilla uhanalaisia kieliä yritetään pitää hengissä luomalla niille kirjoitusjärjestelmä ja vakiintunut kirjakieli, viljelemällä niitä niin kuin ennen sanottiin. Ken Hale uskoi siihen, että kielen hengissä pysyminen riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka kiinteä ja taloudellisesti toimeentuleva on se yhteisö, jossa kieltä puhutaan. Haastatellessani Halea 1980-luvun lopulla hän mainitsi rohkaisevana esimerkkinä jemez-intiaanien yhteisön Uudessa Meksikossa Yhdysvaltojen etelässä:

KH: There are small communities like, say, Jemez  pueblo in New Mexico, in which – although the population is very small – everyone in the village speaks the language, and it looks as if it will continue forever just by the nature of the situation.

On olemassa pieniä yhteisöjä, joissa väkeä on vähän, mutta joissa jokainen puhuu alkuperäiskieltä, ja joissa näyttää siltä, että niin tulee jatkumaan ikuisesti, Ken Hale sanoi. Kielen säilymisen avain on sitä puhuva yhteisö.

Yhdysvaltojen rajojen sisäpuolella puhutaan vielä 165 alkuperäiskieltä. Niistä lähes puolet on kuitenkin sellaisia, että puhujia on jäljellä enää kourallinen. Vain kahdeksaa Yhdysvaltojen alkuperäiskieltä puhuu yli 10 000 ihmistä, ja 80 prosenttia näistä kielistä on sellaisia, joista jokaisen puhujamäärä jää alle tuhannen.

Pohjois-Amerikan suurin alkuperäiskieli on navajo, omakieliseltä nimeltään diné bizaad. Navajo kuuluu athabaskalaisiin kieliin, yhteen niistä amerikkalaisista kielikunnista, joitten olemassaolo on varmuudella osoitettu. Athabaskalaisia kieliä puhutaan laajalla alueella, joka ulottuu Alaskasta Meksikon pohjoisimpiin osiin. Tässä kertoo kasvimaastaan — meloneista, vesimeloneista ja maissista — navajon kielellä rouva Lillie Jelly pienessä Shiprockin kaupungissa Uudessa Meksikossa. Häntä kuuntelee kollegani, radiouutisten toimittaja Margit Alasalmi:

[..navajoa …]

Amerikan muinainen kielikartta ei tietenkään vastannut nykyisiä valtiollisia rajoja. Kuitenkin kun Rio Grande ylitetään ja Yhdysvalloista siirrytään Meksikon puolelle, samalla tullaan maahan, jossa alkuperäiskieliä vielä puhutaan huomattavasti enemmän kuin Yhdysvalloissa. Meksikossa tunnustetaan virallisesti alkuperäiskieliksi 62 eri kielimuotoa, joilla on yhteensä noin kymmenen miljoonaa puhujaa. Suurin alkuperäinen meksikolaiskieli kuulostaa tältä:

[…náhuatlia …]

Tämä on náhuatlia, kieltä, jonka eri muunnelmia puhuu yli puolitoista miljoonaa ihmistä eri puolilla Meksikoa, mutta eniten maan eteläisissä osavaltioissa: Veracruzissa, Pueblassa, Hidalgossa ja Guerrerossa, eivätkä kaikki muunnelmat ole keskenään ymmärrettäviä. Äskeisestä näytteestä saattoi erottaa usein toistuvan sanan ”Israel”. Kysymys ei kuitenkaan ollut Lähi-idän uutisista, vaan toisesta Mooseksen kirjasta, jossa kerrotaan, kuinka israelilaiset jättivät taakseen Egyptin maan.

Náhuatlin eri muodot ovat atsteekkien muinaisen valtakunnan kielen suoria perillisiä samassa mielessä kuin romaaniset kielet Euroopassa periytyvät latinasta erona vain aika: siitä, kun espanjalaiset conquistadorit tekivät lopun atsteekkivaltakunnasta, on kulunut vähemmän aikaa kuin Rooman imperiumin hajoamisesta. Tässä vielä kaksi muuta niin ikään raamatullista näytettä náhuatlin kielestä:

[…náhuatlia …]

Tällaiselta kuulostaa Markuksen evankeliumi Pueblan osavaltion kaakkoiskulmassa puhuttavalla náhuatl-kielen muodolla. Ja tältä täsmälleen sama Raamatun kohta vielä yhdellä vielä yhdellä kielimuodolla, joka periytyy atsteekeilta:

[..náhuatlia …]

Náhuatl kuuluu suureen uto-atsteekkilaiseen kielikuntaan, jonka olemassaolon todisti varmuudella viime vuosisadan alkupuolella elänyt suuri kielitieteilijä Edward Sapir. Näitä kieliä puhutaan Yhdysvaltojen läntisistä osista eteläiseen Meksikoon ulottuvalla alueella, ja uto-atsteekkilaiset kielet voidaan hyvin rinnastaa vaikkapa ”Vanhan maailman” suureen indoeurooppalaiseen kielikuntaan. Kielikunnan nimen alkuosa ”uto-” viittaa Yhdysvalloissa puhuttavaan ute-kieleen, joka on antanut nimensä myös Utahin osavaltiolle.

Meksikossa puhutaan muihinkin kielikuntiin kuuluvia kieliä sekä niin sanottuja isolaatteja eli kieliä, joitten historiallista sukulaisuutta ei ole voitu selvittää. Muita kielikuntia ovat muun muassa Etelä-Meksikon maya-kielet, joitten keskus on Guatemalassa.

Kuunnellaan vielä pieni näyte yhdestä Meksikon kielestä. Se on nimeltään huave, ja sitä puhuu noin 10 000 ihmistä Oaxacan osavaltiossa Tyynen meren rannalla. Tämä näytekin on muuten samasta Markuksen evankeliumin kohdasta kuin äsken kuullut katkelmat náhuatlia, Meksikon suurinta alkuperäiskieltä. Mutta tämä on siis aivan muuta kieltä, kieltä, joka tunnetaan nimellä huave, ja jonka omakielinen nimi on ikoods:

[…huavea…]    

 

Löydät muut Viikon kieli -ohjelmat arkiston Kielet-hakemistosta. Sieltä löydät myös linkit muihin kieliartikkeleihin.

[home] [focus] [archive]