YLE/Ykkösaamu, 7.2.2012 **** Etusivulle

Viron kieli, niin tuttu, niin vieras

Hannu Reime

Vuorossa on tiistaiaamun kolumnisti, tällä viikolla Hannu Reime. Hän pohdiskelee suomen ja viron kielen suhdetta.

Suomen tasavaltaan on valittu uusi valtionpäämies. Eroava presidentti Tarja Halonen, joka kolmen viikon kuluttua luovuttaa virkansa seuraajalleen Sauli Niinistölle, teki viime viikolla jäähyväisvierailun eteläiseen naapurimaahamme Viroon. Katsellessani TV-uutisista Halosen ja Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen yhteistä tiedotustilaisuutta Tallinnassa höristin korviani, kun ilmeni, että presidentit puhuivat englantia.

En ole koskaan ottanut kiihkeästi kantaa niin sanottuihin kielikiistoihin, jotka ovat yleensä hyvin vastenmielisiä, pahimmillaan vaarallisia ja parhaimmillaankin joutavia. Esimerkiksi vaatimus lopettaa ”pakkoruotsin” opettaminen koululaisille on mielestäni yhtä kummallinen kuin olisi tuohtuminen matematiikan pakollisesta opettamisesta niille, joita aine ei satu kiinnostamaan.

Kuitenkin englannin kielen käyttäminen suomalaisten ja virolaisten kanssakäymisessä saa hieman murheelliseksi, ei siksi, että englannissa tai missään muussakaan kielessä olisi jotain pahaa ja vastustettavaa, vaan siksi, että suomi ja viro ovat kuitenkin niin läheisiä kieliä toisilleen. Jonkinlainen suomen ja viron sekakieli on hyvin luonteva kommunikointimuoto Suomenlahden molemmin puolin. Sitähän harrastavat muun muassa turistit ja täällä Suomen puolella yhä runsaammin joukoin työskentelevät virolaiset työläiset.

Halosen ja Ilveksen tapaamisessa ongelmana oli luultavasti virolainen osapuoli. Ilves on syntynyt Ruotsissa, asunut vuosikymmeniä Yhdysvalloissa ja palannut vanhempiensa kotimaahan vasta 1990-luvulla, kun Viro itsenäistyi uudelleen. Hänellä ei ollut koskaan tarvetta opetella edes suomen alkeita, jotta voisi kuunnella Yleisradiota ja katsella Ylen ja MTV:n TV-kanavia niin kuin hänen nykyisillä maanmiehillään oli Neuvosto-Virossa. Tarja Halonen, joka sanoo harrastavansa viron kielen opiskelua, halusikin ilmeisesti keventää englannin puhumisen luomaa vieraannuttavaa ilmapiiriä lausumalla lopuksi kohteliaisuuden viroksi.

Suomi ja Viro ovat toisiaan muistuttavia itämerensuomalaisia sukulaiskieliä, ainutlaatuisia Euroopassa. Ne ovat aikoinaan eriytyneet oletetusta yhteisestä kielimuodosta, jota kielihistorioitsijat kutsuvat myöhäiskantasuomeksi. Suomenlahden etelä- ja pohjoispuolta asuttavat ihmiset ovat historiansa aikana joutuneet elämään toisistaan poikkeavissa yhteiskunnallisissa oloissa ja toisistaan poikkeavien vallanpitäjien alaisuudessa. Mitään suomalais-virolaista kansallisuusaatetta ei siitä syystä koskaan syntynyt. Nationalismi kehittyi rinnakkain molemmissa maissa.

Suomessa ja Virossa puhutut murteet olivat kansallisen heräämisen aikoihin 1800-luvulla jo niin erilaisia, että yhteistä kirjakielen muotoa ei voitu ajatellakaan. Pelkästään Suomessa jouduttiin kirja- ja yleiskielen luomisessa tekemään huomattavia kompromisseja syvimmän murrerajan yli niin, että yleiskieleen tuli sekä itäisiä että läntisiä piirteitä. Virossa kirjakielen perustana olivat pääasiassa pohjoismurteet.

Suomen syntyperäisen puhujan mielessä viron kuunteleminen herättää omituisen tuttuuden ja samanaikaisen vierauden tunteen. Välillä vaikuttaa siltä, että ymmärtää kaiken, välillä puheen sisältö voi muuttua täysin käsittämättömäksi vieraaksi kieleksi. Luulisin, että jotakin vastaavaa tapahtuu myös suomea kuuntelevan vironkielisen mielessä. Suomi ja viro eivät ole läheskään niin ymmärrettäviä keskenään kuin vaikkapa ruotsi ja norja. Tosin eräät kielimuodot, joita kutsutaan ruotsin murteiksi, saattavat olla ruotsinkieliselle tukholmalaiselle tai helsinkiläiselle vaikeammin ymmärrettäviä kuin oslolaisen puhuma norja.

Suurin vaikeus suomen ja viron kielen keskinäisessä ymmärrettävyydessä johtuu siitä, että niiden sanastot ovat eriytyneet niin paljon toisistaan. Tästä syystä myös esimerkiksi vironkielisen tekstin lukeminen ilman sanakirjaa on suomenkieliselle huomattavan vaikeaa. Sama pätee tietenkin myös päinvastoin.

Pintapuolinenkin vilkaisu viron kielioppiin osoittaa kuitenkin, kuinka läheisiä suomi ja viro ovat toisilleen. Substantiivien ja verbien taivutuksessa, kieliopin vaikeimmin päntättävässä osassa, on paljon samaa. Suomenkielisen on huomattavasti helpompaa oppia taivutuskaavat viron kuin esimerkiksi latvian, liettuan, puolan tai venäjän sanoille puhumattakaan sananmuodoille sellaisissa kielissä kuin vaikkapa baski tai georgia.

Syvempi perehtyminen viron äänteisiin osoittaa, että näennäisen suurista eroista huolimatta viron ja suomen äännesysteemeissä on paljon yhteistä. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että abstraktimmalla tasolla viron ja suomen äännejärjestelmät ovat lähes identtisiä.

Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta suomen ja viron keskinäisessä suhteessa on erisnimien taivuttaminen sijamuodoissa. Kielenkäytön valvojille ja oikeakielisyysihmisille se tuottaa hankalasti tulkittavia tapauksia, mutta osoittaa samalla, kuinka läheisiä kieliä suomi ja viro ovat. Jos Tallinnan pormestarin sukunimeen suhtauduttaisiin kuin mihin tahansa vieraskieliseen nimeen, sen genetiivimuoto olisi suomessa Savisaarin, mutta ainakin omasta mielestäni Saavisaaren kuulostaa paljon luontevammalta, virossahan vastaava muoto on Savisaare. Samoin kuulostaa kirjailijan ja entisen presidentin nimen taivutusmuoto Lennart Meren paremmalta kuin Lennart Merin. Molempia muotoja kuitenkin käytetään.

Myös suomenkielisten nimien taivutuskäytäntö virossa näyttää hyvin vaihtelevalta. Tallinnan keskustassa on Eliel Saarisen suunnittelema komea talo, jonka seinässä lukee kivisin kirjaimin: Saarineni maja, Saarisen talo. Seinässä voisi käsittääkseni yhtä hyvin lukea Saarise maja. Vironkielisessä Wikipediassa Kekkonen, Halonen ja Lipponen ovat genetiivimuodossa Kekkose, Halose ja Lippose, mutta samasta tietolähteestä löytyy hakusana Jyrki Kataineni valitsus, Kataisen hallitus. Sieltä pääsee klikkaamalla Wikipedian ulkopuoliselle sivulle Arhinmäe koduleht, jos haluaa lukea nykyisen kulttuuri- ja urheiluministerin ajatuksia. Sisäministerin sivulle sen sijaan viitataan otsikolla Päivi Räsäneni koduleht soome keeles.

Käytäntö on siis perin kirjavaa. Varmaan sellainen sopiikin hyvin viron ja suomen kaltaisille läheisille sukulaiskielille.

 

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Kielet

 

[home] [archive] [focus]