YLE/Ykkösaamu, 17.4.2016 **** Etusivulle
YLE/Ykkösaamu, 17.4.2016 **** Etusivulle
Hannu Reime
Vuorossa on Ykkösaamun kolumni. Hannu Reime pohdiskelee siinä Euroopan ja maailman nykytilaa.
Katselin äskettäin videon keskustelusta, jonka Kreikan entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis ja kuuluisa amerikkalainen kielitieteilijä ja yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky kävivät New Yorkin kaupunginkirjastossa kolme viikkoa sitten. Keskustelijat puhuivat taloudesta, mutta koska talous on niin keskeinen asia yhteiskunnassa, puhe sivusi koko nykyistä maailmanmenoa, reaalisesti olemassa olevaa kapitalismia, tätä maailmaa, jossa me kaikki elämme.
Taloustieteilijä Gianis Varoufakisista tuli Kreikan valtiovarainministeri Alexis Tsiprasin johtamaan hallitukseen viime vuoden tammikuussa, kun vasemmistolainen Syriza-puolue oli voittanut vaalit ohjelmalla, jossa se lupasi neuvotella helpotuksia Kreikan velkoihin. Asemansa vuoksi juuri Varoufakis joutui käymään vaikeat neuvottelut troikaksi kutsuttujen instituutioiden, EU:n komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston, kanssa. Heinäkuun alussa Varoufakis erosi, koska ei voinut hyväksyä antautumisasiakirjaksi kutsumaansa paperia. Varoufakisin mielestä Brysselissä ei neuvoteltu lainkaan, vaan saneltiin, koska Kreikasta ei saanut tulla esikuvaa muille eteläisen Euroopan maille.
New Yorkin kirjaston keskustelusta mieleeni jäi kohta, jossa Varoufakis kertoi tapaamisestaan Saksan valtiovarainministerin Wolfgang Schäublen kanssa. Hän oli selostanut saksalaiselle kollegalleen hallituksensa tavoitteita, jotka heijastelivat kreikkalaisten äänestäjien vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Schäuble vastasi tähän näin: vaalit eivät saa muuttaa minkään maan talouspolitiikkaa. Piste. Kreikkalaisministeri totesi saksalaiselle vastapuolelleen, että tuohan on suurin mahdollinen lahja Kiinan kommunistiselle puolueelle, joka myös ajattelee samoin. Kiinassa tosin ei järjestetä edes vaaleja, mitä kyynisesti ajatellen voisi jopa pitää eurooppalaista käytäntöä rehellisempänä.
Kehittyneelle kapitalismille onkin tyypillistä se, että yhteiskunnan aineellista perustaa, taloutta, koskevat tärkeimmät päätökset tehdään vailla minkäänlaista demokratiaa diktatorisesti johdettujen suuryritysten sisällä. Varoufakis totesi, että tällaiset korporaatiot ovat kuin pienoismalleja Neuvostoliitosta.
Valtio ei myöskään yleensä ole mikään yksityisomaisuuden vastapuoli ja kilpailija, Iso Paha Susi, joka ryöstää yksityissektorin tuottamaa vaurautta. Päinvastoin, valtio hyvin usein suojelee kaikkein ahneimpia ja rikkaimpia ja toteuttaa heidän ohjelmaansa. Mainio esimerkki tästä on Suomen nykyhallitus, joka kuristaa julkista taloutta ja kilpailuttamis-, yhtiöittämis- ja yksityistämisinnossaan haluasi siirtää markkinoiden piiriin niin monta yhteiskunnan toimintaa kuin mahdollista.
Tähän liittyen Varoufakis ja Chomsky sivusivat keskustelussaan New Yorkissa myös mielenkiintoista asiaa, jota yleensä verhoaa paksu ideologinen sumukerros. Vastoin laajalle levinnyttä käsitystä, monet maailmaa muuttaneista innovaatioista on tehty julkisen vallan suojeluksessa kaukana markkinahumusta. Vasta sen jälkeen, kun jokin keksintö on osoittautunut markkinoitavaksi ja voittoa tuottavaksi, ovat yksityiset yritykset ottaneet hoitaakseen sen jatkokehittelyn ja myynnin.
Tieteellis-tekninen tutkimus Chomskyn omassa yliopistossa, maailmankuulussa MIT:ssa oli 1960-luvun loppupuolelle saakka suurimmaksi osaksi Pentagonin ja avaruusvirasto Nasan rahoittamaa. Siellä kehiteltiin elektroniikkaa ja tietokoneita ja siellä luotiin internet. Painopiste on sittemmin siirtynyt elektroniikasta biologiaan, ja päärahoittajaksi on tullut Pentagonin sijaan liittovaltion terveysvirasto NIH. Suuret lääkefirmat alihankkijoineen ovat ymmärrettävistä syistä kiinnostuneita biologiasta ja elämän kemiasta.
New Yorkin keskustelussa Noam Chomsky huomautti, että uusliberalismiksi kutsuttu nykykapitalismi ei ole uutta eikä liberaalia. Ahneutta on ollut aina, ja voi olla, että sodan jälkeen maailmantaloudessa kolmen vuosikymmenen ajan vallinnut kasvun vaihe ja täystyöllisyys jäävät vain lyhyeksi episodiksi kapitalismin historiassa.
Ja liberalismista puheen ollen, mitä kirjoittikaan filosofi ja psykologi John Dewey, Yhdysvaltojen tunnetuin liberalismin edustaja, liberaali jos kuka! 1950-luvussa alussa iäkkäänä kuollut Dewey oli sitä mieltä, että politiikka on varjo, jonka mahtava liikemaailma (big business) heittää yhteiskunnan ylle.
Gianis Varoufakis on eroamisensa jälkeen toiminut vapaana kirjoittajana ja puhujana. Niin jyrkästi kuin hän onkin arvostellut EU:n instituutioita ja niiden toimintaa, hän ei ole kääntynyt Euroopan integraatiota vastaan. Hän on päinvastoin sitä mieltä, että Euroopan yhdentymisen voi pelastaa vain EU:n demokratisoituminen. Ilman demokratiaa EU hajoaa.
Hajoaminen ei kuitenkaan merkitsisi paluuta mihinkään isänmaiden idylliin, vaan siirtymistä siihen, mitä Varoufakis kutsuu ”postmoderniksi 1930-luvuksi”. Itse ajattelen niin, että se voisi tarkoittaa äärioikeistolaisten ja nationalististen puolueiden johtamia kansallisvaltioita, jotka riitelevät keskenään, ja joiden suosiosta Yhdysvallat ja Venäjä kilpailevat ydinsapeleitaan kalistellen.
Tällaisen äärimmäisen kielteisen kehityksen estämiseksi Varoufakis oli aloitteentekijänä perustamassa yleiseurooppalaista demokratialiikettä DiEM25:tä. Nimi on lyhenne englannin kielestä, mutta viittaa myös latinalaiseen sananparteen Carpe diem , tartu päivään eli nykyhetkeen. Numerot viittaavat vuoteen 2025, mihin mennessä EU on Gianis Varoufakisin ja hänen hengenheimolaistensa mukaan joko hajonnut tai demokratisoitunut.
Euroopan demokratia-liikkeen perustava kokous pidettiin helmikuussa Volksbühne-teatterissa Rosa-Luxemburg-Platzilla Berliinissä. Samalla julkaistiin liikkeen manifesti. Puoluepoliittisesti demokratia-liike on sitoutumaton ja toivottaa piiriinsä kaikki anarkisteista liberaaleihin porvareihin.
Kun silmäilin Diem25:n nettisivuja, joissa oli kuvia perustavasta kokouksesta, näin siellä myös saksankielisen käännöksen mielenkiintoisesta ajatelmasta. Sen kirjoitti italialainen marxisti Antonio Gramsci Mussolinin vankilassa 1930-luvulla, ja se kuuluu näin:
Vanha maailma on kuolemassa. Uusi ei ole vielä syntynyt. Elämme [siitä syystä] hirviöiden aikaa .
Ajatukseen sisältyy sekä pessimismiä että optimismia.
Lähteitä:
Gianis Varoufakis/Noam Chomsky, New York Public Library 26.4.2016
Democracy in Europe Movement 2025
Lue myös:
Viattomuuden päivät ovat ohi: Itsehallintoa hirviöiden aikaan, 1.11.2014 (Jerome Roos)
Arkisto: Hannu Reime, Euroopan unioni, Kreikka, Maailmantalous, Occupy, Yhteiskunnallinen ajattelu, Noam Chomsky