YLE/Ykkösaamu, 31.5.2011 **** Etusivulle

Ketä syytetään, ketä ei

Hannu Reime

Vuorossa on ykkösaamun tiistaikolumnisti, joka on tällä viikolla Hannu Reime. Hän pohdiskelee kysymystä sotarikoksista ja sitä, keitä ihmisiä niistä syytetään ja haastetaan kansainväliseen oikeuteen, ketkä jatkavat elämäänsä kunniallisina kansalaisina.

Kaksi maailmanpoliittista tapahtumaa hallitsi uutispalstoja ja ääniaaltoja useiden päivien ajan nyt päättyvän toukokuun aikana, toinen heti vapun jälkeen ja toinen kuukauden lähestyessä jo loppuaan. Toukokuun alussa amerikkalaiset erikoisjoukot surmasivat Osama bin Ladenin, ja viime viikolla serbialainen kenraali Ratko Mladic pidätettiin edelleen luovutettavaksi entisen Jugoslavian sotarikoksia tutkivalle kansainväliselle tuomioistuimelle Haagiin.

Bin Ladenin surman näyttämönä oli talo Abbottabadin kaupungissa Pakistanissa, Mladic vangittiin pienessä Lazarevon kylässä Serbiassa. Vakavista sotarikoksista epäiltyä 69-vuotiasta kenraalia odottaa oikeudenkäynti, josta luultavasti tulee varsin pitkä.

Islamistisen terrorismin gurulle bin Ladenille oikeudenkäyntiä ei suotu, tuskin kukaan sellaista realistisesti odottikaan. Hänen tapauksessaan kuolemantuomio oli jo langetettu Washingtonissa, jäljellä oli enää sen täytäntöönpano, kunhan syyllinen jäljitetään. Internetin vapaan tietosanakirjan Wikipedian bin Laden -artikkelissa, terroristin kuolinsyystä käytetään kliinistä ilmaisua: ballistinen trauma. Lieneekö artikkelin kirjoittajan mustaa huumoria?

Mielestäni on käsittämätöntä, että niiden joukossa, jotka kutsuivat bin Ladenin surmaamista oikeuden toteutumiseksi, oli myös ainakin jossain määrin vakavasti otettavia poliitikkoja ja julkisten asioiden kommentaattoreita. Oikeuden kanssa teloituksella oli yhtä vähän tekemistä kuin jollakin Al Caponen ja John Dillingerin jengien välienselvittelyllä kieltolain aikaisessa Chicagossa.

Valkoisen talon edessä Washingtonissa juhlineet väkijoukot toivat mieleen lynkkaustunnelmat Yhdysvaltojen syvässä etelässä monia vuosikymmeniä sitten. Ei niissäkään, nyt jo onneksi historiaan jääneissä tapahtumissa puistattavuus johtunut poppelin oksasta roikkuneen hirtetyn mahdollisesta syyttömyydestä. Lynkkauksen uhri oli saattanut hyvinkin tehdä sen rikoksen, josta raivostunut väkijoukko häntä syytti.

Olennaista oli sivistyneeseen yhteiskuntaan kuulumaton oman käden oikeus. Etelän lynkkauksissa pahinta oli taustalla kummitellut ja syvään juurtunut rasismi, jonka uhreja olivat entiset orjat ja heidän jälkeläisensä. Maailma on muuttunut paljon niistä ajoista, mutta samat, lynkkausmentaliteettiin viittaavat elementit tekivät bin Ladenin teloituksen juhlinnasta niin vastenmielisen katunäytelmän.

Osama bin Laden ja Ratko Mladic, mitä yhteistä heillä oli? Toinen oli varakkaan saudiarabialaisen liikemiesperheen poika, joka perusti löyhästi organisoidun terroristiverkoston al-Qa'idan ja loi sille ideologian, toinen niin sanotun sosialismin aikaisessa Jugoslaviassa uransa luonut sotilas, josta tuli serbijoukkojen komentaja liittovaltion hajotessa 1990-luvun alussa.

Luulisin, että tiedossa olevilla tosiasioilla on helpompaa osoittaa Mladicin kuin bin Ladenin syyllisyys konkreettisiin rikoksiin. Serbikenraalin tapauksessa raskauttavimmat asiat ovat Srebrenican joukkomurha heinäkuussa 1995 ja Sarajevon piiritys vuodesta 1992 vuosikymmenen puoliväliin saakka.

Bin Ladenin syyllisyys liittyy tietenkin syyskuun yhdennentoista terrori-iskuihin New Yorkissa ja Washingtonissa. Lentokoneet kaapanneet ja niillä Manhattanin torneihin ja Pentagoniin iskeneet saudiarabialaiset ja egyptiläiset terroristit kuolivat yhdessä uhriensa kanssa. Afganistanin vuorilla piileskellyt bin Laden kyllä otti kunnian iskuista itselleen, mutta ei ole mitään vedenpitävää näyttöä siitä, että juuri hän olisi ollut niitä konkreettisesti valmistelemassa. Tiettävästi terroristit suunnittelivat rikoksensa Saksassa ja Yhdysvalloissa innoittajanaan Osama bin Ladenin fanaattinen ideologia, jossa uskonto ja politiikka sekoittuvat räjähtäväksi cocktailiksi.

Mutta yhdisti bin Ladenia ja Ratko Mladicia kuitenkin yksi piirre. Molemmat olivat takaa-ajettuja rikollisia, joita haluttiin vastuuseen teoistaan. Molemmista oli annettu etsintäkuulutus. Onko maailmassa muita ihmisiä, joiden haastamista esimerkiksi uuteen kansainväliseen rikostuomioistuimeen voitaisiin harkita?

Jos pysytään bin Ladenin kotikenttien tuntumassa, mieleen tulee väistämättä Yhdysvaltojen edellinen presidentti George Bush ja hänen ympärillään ollut piiri, joka vähän yli kahdeksan vuotta sitten päätti hyökätä Irakiin. Sodan aloittaminen — hyökkäys toiseen maahan — on vakava kansainvälinen rikos, ja sellaiseen syyllistynyt on syyllinen myös kaikkeen siihen, mitä hyökkäyksestä seuraa, Irakissa satojen tuhansien ihmisten kuolemaan.

Osama bin Laden ja Ratko Mladic piileskelivät loukoissaan Pakistanissa ja Serbiassa. Mutta on myös henkilöitä, joita näiden miesten tavoin voidaan vahvoin perustein epäillä sotarikoksista, mutta jotka elävät eivät vain kunniallisina, vaan myös suuresti kunnioitettuina kansalaisina ja osallistuvat aikansa seurapirielämään. Henry Kissingeriä, Yhdysvaltojen entistä ulkoministeriä, kuunnellaan arvostettuna kansainvälisten kysymysten ja geopolitiikan asiantuntijana. Hänen kerrotaan kuittaavan 25000 dollarin palkkion kulloisestakin esiintymisestään yleisöille, jotka koostuvat liikemiesten, poliitikkojen tai akateemisten yhteisöjen jäsenistä.

1970-luvun alussa sama Henry Kissinger päätti Kambodžan pommituksista, joissa sadat tuhannet ihmiset menettivät henkensä, joissa Kambodžan maaseutua tuhottiin massiivisesti, ja jotka olivat tärkeimpiä syitä punaisten khmerien valtaantuloon. Erään äskettäin julkitulleen dokumentin mukaan Kissinger kehotti Yhdysvaltojen sodanjohtoa tulittamaan Kambodžassa ”kaikella, mikä lentää, kaikkea, mikä liikkuu.” Kissinger antoi myös Yhdysvaltojen ulkoministerinä hyväksyntänsä Indonesian hyökkäykselle Itä-Timoriin sekä tuki samassa ominaisuudessa Chilen vallankaappausta ja argentiinalaisia terrorisoinutta antisemiittistä sotilasjunttaa.

Ehdotus, että esimerkiksi nuorempi George Bush tai Henry Kissinger haastettaisiin kansainväliseen rikostuomioistuimeen, tuntuu tulevan jostakin muusta maailmasta kuin tästä missä elämme. Kuka on rikollinen ja kuka ei, sen määrää toistaiseksi valta, ei oikeus.



Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Yhdysvallat, Kansainvälinen politiikka, Noam Chomsky

 

[home] [archive] [focus]